Miksi halutaan päiväkodin ja kodin tai koulun ja kodin yhteistyötä, mutta ei kodin näkökulmasta?
Mä oon ihan kypsä kun puhutaan päiväkodin ja kodin välisestä yhteistyöstä tai koulun ja kodin välisestä yhteistyöstä. Yhteistyö on sitä että näennäisesti keskustellaan kerran vuodessa 15-30minuuttia ja negatiivista palautetta/ehdotusta uudesta toimintatavasta ei vanhemmilta haluta kuulla. Jos vanhemmat kyselevät muuna aikana jotain, niin saavat tuntea olevansa hankalia. Ja vakiovastaus ainakin opettajilla on että pitää luottaa ammattilaisiin...
Käytännössä ei siis mitään yhteistyötä ole. Se on vain sanahelinää.
Kommentit (14)
Meidän koulussa se yhteistyö on lähinnä palvelijana päivystämistä ja joustamista.
Kai koulussa on suihkut? Meillä on aina ollut jumppaa aamulla lapsella, suihkut on ja niissä käyminen pakollista kaikille. Pyyhe ei paljon paina. Meillä on myös pakolliset sisäpelikengät liikuntaan ja koulussa pitää olla myös sisäkengät. Koulu on rakennettu niin, että jokaista kahta luokkaa kohti on ulko-ovi josta tullaan sisään eteiseen, jossa vaihdetaan kengät ja jätetään ulkovaatteet, ja koulun sisällä taas liikutaan sisäkäytäviä pitkin.
koulun suhteen!!
Päiväkodin kanssa meillä toimii loistavasti jaettu kasvatusvastuu. Mutta opettaja koulussa ei kestä palautetta, vaan tyrmää sen, ja kokee että on tehnyt kaiken "oikein" eikä aio muuttaa toimintaansa. Yhteydenpito muutenkin vaikeaa ja niukkaa, tietoa lapsen koulun käynnistä ei saa,kun ehkä jos lapsi muistaa kertoa. Usein ei kuitenkaan mitään erityistä koulusta kerro. Ärsyttää tuollainen omahyväinen ja ylimielinen ihminen. Katson että hän on kuitenkin palveluammatissa ja vastuullinen työstään myös lasten vanhemmille.
on perusteet tyytymättömyydelle. Huomaa, että koulussa ja pk:ssa on organisaatio ollut aika hukassa.
Ja opettajat ovat muuttaneet asioita ehdotustemme pohjalta.
jossa vanhempia on kuultu oman lapsen asioissa. Siihen minulla on vanhempana sanottavaa. Päiväkodin yleiseen toimintaan liittyvissä asioissa luotan ammattilaisiin.
Työssäni opettajan olen pyrkinyt vastaavanlaiseen hyvään vuorovaikutukseen, mutta koen siinä suurta riittämättömyyttä ja ennenkaikkea ajan puutetta. Jos olen päivittäin yhteydessä yhden oppilaan vanhempiin, menee kirkkaasti yli kuukausi, ennenkuin olen käynyt luokan läpi.
Niin päiväkodin kuin koulun kanssa (koulussa kahden eri opettajan kanssa).
Olen myös ollut aktiivinen osapuoli, en vain myötäillyt, joten siitäkään ei ole kyse.
Kai kuitenkin tajuat, ettei yhteistyö voi tarkoittaa sitä, että jokainen koti määrää omat sääntönsä ja koulu yrittää toteuttaa 25:tä eri säännöstöä. Sen yhteistyön idea on myös tuoda vanhempien tietoisuuteen miten koulussa eletään. Ja se on ihan tärkeä puoli siinä, sillä voin vain kuvitella, kuinka jotkut vanhemmat vaativat saada määrätä koulun arjesta.
mutta ollaankin taviksia, joilla ei mitään erityistoiveita ole sen oman nupun suhteen ollut- eikä epärealistisia kuvitelmia. Eikä niuhotusta pikkuasioissa.
meillä oli uusi opettaja, joka antoi aika paljon läksyjä. Kaikki muutkin vanhemmat valitteli sitä, ja vanhempainillassa siitä keskusteltiin. Opettaja sanoi itsekin miettineensä läksyjen määrää, koska ei ollut koskaan opettanut tokaa luokkaa, vain 5 ja 6 luokkaa. Vähensi kotitehtävien määrää.
Samoin ruokasalin istumajärjestyksestä keskuteltiin, vanhemmat oli sitä mieltä, että joku järjestys olis vielä pienille hyvä, ei tulis nahinaa ruokaillessa, kuka istuu ja kenenkä vieressä. Toki järjestystä sitten vaihdeltiin hiukan.
päiväkodin kanssa ei, tai oikeastaan eskarin. Siellä hoitajat ei suostuneet kuuntelemaan mitään kotoa tulevaa asiaa, mutta päiväkodin sana oli laki. Minä esimerkiksi sain huomautuksen siitä, että kun lapsen hoitoajaksi oli laitettu 8.00 - 17.00 ja heillä oli ongelmia sen kanssa, että vain yksi lapsi oli siellä 16-17 välillä. Ehdottivat, että menisin aikaisemmin töihin ja lapsi haettaisiin 16.00, joka heille oli mukavampaa. Pyysin heitä ottamaan kirjallisesti yhteyttä työpaikkaani ja sopimaan uuden työajan. Niinpä lapseni oli usein parkkipaikalla hoitajan auton vieressä odottamasa minua hakemaan. Siitä kun huomautti niin alkoi varsinainen sota...
-Ehdotuksena oli tulevien ekaluokkalaisten vanhemmille infotilaisuus keväällä ennen koulun alkua. Tämä on monessa koulussa käytössä, mutta meillä koulussa ensimmäinen tilaisuus ekaluokkalaisten vanhemmille on usea viikko koulun alkamisen jälkeen. Perustelu etteivät halua pitää, koska vanhemmat eivät tulisi. Tosin kun eivät pidä, niin eivät voi tietää tulisivatko ne vanhemmat.
-Kolmasluokkalaisen koulupäivän pituus klo 11-13, eli 2h päivä. Perustelu päivälle oli ettei 5-6luokkalaisille voi laittaa liikuntatuntia aamuun hygieniasyistä ja tästä syystä lukujärjestys oli vaikea tehdä.
-Epäpätevä opettaja englanninopettajana kun englanti alkoi koulussa. Koko koulun muuta 11 luokkaa opetti koulun englannin opettaja, vain oman lapseni luokkaa sattui opettamaan luokanopettaja, jolla englannin opetus oli pahasti hukassa. Kotona tämä oli yhtä tuskaa.
-Luokat sekoitettiin kolmannelle luokalle uudestaan ja kukaan ei kysynyt kotoa/lapselta mitään esim. kaverisuhteista. Opettajat päättivät luokat.
-Päiväkodissa viskarilasten ryhmässä ei ollut yhtään lastentarhanopettajaa, koska eskariryhmässä näitä piti kuulemma olla kaksi. Syytä en vieläkään ymmärrä.
-Ryhmäjako päiväkodissa oli niin vaihteleva ettei kaikki lapset itsekään tienneet mihin ryhmään kuuluvat ja vanhemmat olivat ihmeissään vanhenpainillassa. Ryhmät oli nimellisesti olemassa, mutta ei käytännössä. Mitä järkeä on teoriassa olevista ryhmistä, muuta kuin että näyttää hyvältä paperilla.
Koko toiminta tuntuu riippuvan siitä kuka henkilö on aina päättämässä päiväkodissa ja koulussa mitäkin. Yhtenä vuonna joku saa hyvän idean ja toteutetaan ja toisena vuotena henkilö vaihtuu ja sitten toteutetaan taas jotain toista mallia. Koulussa on näkynyt että rehtori on vaihtunut joka vuosi, nyt kolme vuotta putkeen ja päiväkodissa lastentarhanopettajat vaihtuivat ja halusivat uudenlaista toimintaa. Tämä näkyy perheille ja lapsille lyhytjänteisenä vaihtelevuutena tai sitten ei saada oikein kaikkea kokonaisuutta hanskaan. Lisäksi tuntuu että aina uutuudenviehätyksessä henkilökunta- tai siis ne henkilöt jotka asioissa siellä saavat äänensä kuuluville- ovat ehdottoman oikeassa ja soraääniä eivät halua ottaa kuuleviin korviinsakaan.
päiväkodin johtaja ja lapsen tuleva oma hoitaja kävivät meillä kylässä ennen kuin hoito alkoi. Se oli silloin päiväkodin tyyli, halusivat nähdä lapsen kotioloissa, jotta tietäisivät missä mennään. Lapsi oli aivan innoissaan ja näytti ylpeänä lelujaan tädeille. Musta se oli oikein hyvä tapa tutustua puolin ja toisin, mutta ymmärrän kyllä niitä, joiden mielestä se ei ole hyvä asia.