Lue keskustelun säännöt.
Miten "herättää" tuttava lapsiperheen arkeen?
11.05.2010 |
Siis tilanne on se, että tuttavani on 2v ja 2kk lapsien äiti. Sivusta kuunnelleena hän on päässyt aika helpolla lastenhoidosta, kun isoäiti on käynyt mm. raskausaikana hoitamassa ja viemässä ulos tätä vanhempaa ja muutenkin saanut paljon ns. omaa aikaa. Ei ole ulkoillut lapsen kanssa talvella lainkaan (koska on niin vaikeaa lähteä ulos) ja muutenkin tuntuu olevan aika pinna kireällä.
Itse 3 lapsen äitinä tiedän että pinna voi olla silloin tällöin kireällä. Voi kyllä!!
Ihmettelen vaan. Tekisi mieleni sanoa, että tätä tuo nyt on, ja koko ajan pahenee jos asenne jatkuu. Mitä voin sanoa, itselläni oli aika vaikeaa myös, toisaalta voi kyllä olla että aika kultaa muistot.
Kommentit (11)
jos haluat auttaa niin pyydä sitä mukaan vaikka leikkipuistoon
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä se itse herää siitä unesta kun se aika koittaa.
Toiset kestävät esim. yövalvomiset paremmin, tykkäävät istua hiekkalaatikon reunalla jne. Toisille tuo tilanne voi olla todella ahdistava. Kaikki eivät edes sen kummemmin nauti vauva-ajasta.
Ei kukaan voi toiselle mennä sanomaan, että et voi tuntea noin...
Eikä siihen tarvitse mitään sanoa. Annat olla vaan etkä puutu koko asiaan.
herätellä tuttavaa? Syyllistämällä lisää? Sillä eiköhän tuo kuitenkin jo syyllisyyttä tunne lapsen ulkoiluttamattomuudesta. Ja miten ajattelet lisäsyyllistämisen auttavan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis voi olla että aika kultaa muistot, nuorin on nyt jo 3v. Kyllä se asenne siitä varmaan kasvaa, samoin se varmaan itsellänikin kävi.
Hitsi, unohtaa näitä juttuja niin helposti!
Olen kyllä yrittänyt neuvoillani auttaa, esim. ulos vaan niin pysyy oma pää kasassa.. käy perhekerhoissa jos tuntuu että on oma juttu.. Ota omaa aikaa kun sitä saat... ym ym..
ap
meillä molemmat lapsen isovanhemmat asuvat noin 300 kilometrin päässä, ja apu on harvinaisempaa mutta aina olemassa jos tarpeeksi ajoissa pyydämme tai sovimme. Emmekä kyllä kovin usein pyydä kun tuo matka on mitä on.
Mutta ihanaa on siis jos jollakin on aktiiviset ja lähellä olevat isovanhemmat lapselle. Minusta se ei ole keneltäkään pois. Eniten ehkä kateelliselta ystävättäreltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valittaako tää tuttu koko ajan? Vai kertooko miten monta kertaa mummo on tällä viikolla hoitanut lapsia ja sun tekis mieli sanoa että hoida itse?
Mä en ihan ymmärtänyt pointtia, miksi pitäisi herätellä.
Ja juu, tiedän kyllä minäkin tapauksia joilla on niiiin rankkaa kun on vauva ja 3v joka päiväkodissa. Mutta en silti herättele niitä.
kyllähän se voi olla rankkaa, jos vauva sattuu olemaan huonosti nukkuva. Nukkumattomuus imee monesta äidistä mehut täysin.
Ja on se varmasti kurjaa katsella sivusta, kun tietää, miten homma hoidettaisi paremmin. Ja on kurjaa ajatella sitä isoäitiä, joka käy ulkoiluttamassa lasta pakosta, kun äiti ei hoida hommiaan ja isoäidille ei sitten jää vaihtoehdoiksi muuta kuin auttaa auttamistaan tai muuten lapsi kärsii.
Mutta eipä tuolle tilanteelle ulkopuolinen tuttava voi ihan kovin paljon tehdä. Voi kysellä kuulumisia ja kuunnella. Mutta noi sun neuvojen tyrkyttämiset saattavat äidin korvaan kuulostaa ihan samalta kuin syyllistäminen. Eli todellakin sinuna kuuntelisin enemmän ja pyrkisin neuvomaan vähemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän kyllä tasan kokemuksesta, että valvottavan vauvan kanssa on rankkaa ja se vie mehut ja enemmänkin. Minulla ei oikein ollut tukiverkostoa kun lapset oli pieniä, siis isoäitiä tai muuta lähellä auttamassa. Joskus harvoin jos matkattiin vkl-kylään sinne. Mies toki oli arjessa mukana, mutta kävi tietenkin töissä.
Särähtää minullakin korvaan kun jotkut valittaa, vaikka heillä on mielestäni helpompaa kuin minulla oli - mummo auttaa melkein päivittäin, vanhempi lapsi on päiväkodissa tms. Ja onpa sellainenkin tapaus, jonka lapsi viikot hoidossa ja melkein joka vkl mummolassa. En silti ala neuvomaan miten arkea pitäisi elää tai lapset itse hoitaa.
hyvin sanottu =)