Lue keskustelun säännöt.
Asiantuntijoita paikalla? Miten aggressiivinen äiti vaikuttaa lapsiin? ov
11.05.2010 |
Mä tiedostan sen että en pysty hallitsemaan kiukkuani. Jotenkin mulla on niin paha olo koko ajan että en pysty muuta kuin huutamaan lapsille (1v ja 3v., lähinnä tulee huudettua tuolle 3v:lle). Raivoan ihan silmittömästi pikkuasioista. 3v tottelee kyllä kun sille karjuu täysillä, säpsähtää ja tekee niin kuin käsketään.
Aika usein nykyään 3v alkaa itkeä kun käsken sitä, pelkää selvästi että suutun kunnolla. Ja huomaan että lapsi selvästi tunnustelee millä päällä olen, jos olen todella huonolla päällä niin lapsi menee puuhailemaan omiaan ja pysyttelee pois näkyvistä.
Mitenköhän tämä vaikuttaa lapsiin? Tuleeko niistä toivottomia tapauksia? Tunnevammaisia kisupäitä tai koulukiusaajia?
Kommentit (29)
käytin ennen lapsia mutta juuri kuten kuvailit se ei sovi minulle YHTÄÄN.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On valinnut poikaystäväkseen täydellisen luuserin, jota pyrkii miellyttämään kaikin tavoin aivan kuin äitiään. Mutta on siis valinnut hankalan tapauksen, jonka miellyttäminen on yhtä vaikeaa kuin äidin miellyttäminen aikanaan. Tyttö ilmeisesti tuntee olonsa kotoiseksi tämän pojan kanssa, koska suhde on samalla tavalla epävakaa kuin arvaamattoman äidin kanssa. Saa olla aina varpaillaan. Senhän tyttö on tottunut liittämään rakkauteen.
Tyttö on todella ylpeä pystyttyään pitämään pojan jo lähes vuoden. Näyttää siltä, että poikaystävä ajaa kaiken edelle ja lahjakas tyttö jättäytyy koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle aivan kuten poikakin. Tässäkin hän seuraa äitinsä esimerkkiä, sillä äiti on niin epävakaa, ettei ole pystynty pitämään työpaikkoja vaan elää sosiaaliturvan ja elatusapujen varassa.
Tällä tavoin aikuisten osattomuus siirtyy sukupolvesta toiseen.
traumaattista jos kuolisit tai lähtisit pois. Parasta niille olisi, jos hoitaisit itseäsi kuntoon. Ota huomenna tavoitteeksi että tilaat jostain lääkäritalosta ajan psykiatrille. Sitten menet sinne ja saat sieltä lähetteen taas eteenpäin. Älä tyydy pelkkään lääkereseptiin vaan VAADI itsellesi terapiaa, lastesi takia. Selvästi olet kyllä masentunut myös, jos kerran kuolemaa ajattelet. Masennuslääkityskin voisi jo tehdä ihmeitä.
Laakkeita loytyy. Eilen oli TVssa ohjelma missa juuri tuollaisen aidin lapsi vihdoin otti pesapallomailan kateen....
Nimittäin tuo kuvauksesi huutokohtauksesta kuulosti niiin tutulta että voisi olla minun kirjoittama. Voin kuvitella että lapsesta on pelottavaa, kun äidistä tulee palavasilmäinen hirviö! Ja miten paha mieli itsellä on sitten jälkeenpäin kun ei saanut hillittyä itseään, jotenkin tuntuu että pikemminkin yllyttää itsensä siihen raivoon. Huh!
Onneksi ne ajat on jo takanapäin. Helpotti kun sai tekemistä kodin ulkopuolella ja lapset päiväksi hoitoon. Ja vaikka puoleksi vuodeksi työt loppuikin ja olin lasten kanssa taas kotona, niin ei tarvinnut huutaa enää.
Olen yrittänyt tehdä toisin kuin omat vanhempani ja katkaista kierteen sillä, että seurustelen ja pelaan lasteni kanssa. Teemme perheenä yhdessä matkoja, kodin askareita ja muita hommia. Iltasatu luetaan aina.
Anoppini oli täysin kädetön kodin hommissa, mutta loistava taas lasten kanssa. Kertoili tarinoita ja satuja, kävi huvipuistossa ja eläintarhoissa ja halusi aidosti olla lasten elämässä mukana. Sellainen mummo haluaisin olla lapsenlapsilleni!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juttele neuvolassa, voit saada kotiapua tms. Ajattele lapsiasi ja hae apua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Mitenköhän tämä vaikuttaa lapsiin? Tuleeko niistä toivottomia tapauksia? Tunnevammaisia kisupäitä tai koulukiusaajia?"
Mielenterveysongelmaisia ja etenkin persoonallisuushäiriöisiä.
Juuri näin se menee, kunnes jostain syystä pakottaa itsensä repimään eroon äidistä ja lopettamaan kaiken kanssakäymisen. Yleensä sitten löytää puolison, joka on täysin arvaamaton.