Osaako teidän 2,5-vuotiaat syödä itse?
Tuli mieleen tuosta toisesta ketjusta, että onko normaalia jos 2,5-v. ei osaa/suostu syömään itse? Olen tähän mennessä syöttänyt lasta koska muuten ei söisi mitään. Missä iässä viimeistään pitäisi osata syödä itse?
Kommentit (62)
tapauksessa lapsi ei osaisi syödä 2,5 vuotiaana itse, vaan todennäköisesti ei ole vain motivoitunut, on kiinnostunut aivan muista asioista. Jos on muuten normaalisti kehittynyt, niin osaa kyllä lusikan suuhun laittaa, jos haluaa. Moni äiti syöttää lastaan, koska se käy siten nopeammin. Samoin pukeminen. Ja tämän jokainen saa mielestäni tehdä, miten haluaa. Tämä ei voi olla se suurin kasvatuksellinen ongelma. Jos ap:ta häiritsee tilanne, niin sitten vaan muuttaa tapaansa, 2,5v ei kuole nälkään. Itse olen tehnyt aina muutokset silloin, kun ne ovat ruvenneet itseäni vaivaamaan. Ja silloin lapset kyllä oppii yllättävän nopeasti, oli kyse sitten syömisestä, pukemisesta tai nukkumisesta.
Ja kuten moni jo mainitsi, niin lapset ovat erilaisia, sen tietävät kaikki, jolla on enemmän kuin yksi. Minun lapset eivät esimerkiksi juurikaan syöneet kiinteitä ensimmäisen vuoden aikana ja hyvin elivät ja kasvoivat pelkällä rintamaidolla. Tarjosin kyllä, stressasin myös. Näin jälkikäteen aivan turhaan. Eli minun 1v ei syönyt itse lusikalla, tosin ei syönyt kyllä syötettynäkään, eikä syönyt muuten sormiruokaakaan. Silti osasi kyllä hienosti viedä lusikan suuhun, lusikalla ei vaan ollut ruokaa;)
Meillä on syöty täysin itse 1v saakka. Aikaisemminkin jo sai syödä itse, mutta 1 vuotiaana söi jo pääsääntöisesti itse.
Suurin syy oli se että poika kieltäytyi syömästä jos syötettiin.
3 lasta ja jokainen on syönyt täysin itsenäisesti lusikalla jo hieman yli vuoden ikäisenä (1v2kk - 1v3kk) ja haarukallakin noin 1,5-vuotiaana. Nokkamukeista on myös luovuttu jo 1-vuotiaana.
Sormiruokaa on alettu antamaan jo reilusti alle vuoden ikäisenä ja myös lusikka on annettu käteen samaan aikaan.
Kuopus 2,5-v ei ole varmaan vuoteen antanut syöttää mitään, vaan on syönyt itse vaikka joskus on ollutkin sotkuista, esim. jugurtit tms.
Onpa aikaisin lasten omatoiminen syöminen alkanut. Meillä vanhempi 2,5vuotias osaa tietenkin syödä itse, mutta minä usein lapion ruuan suuhun, erityisesti puuron. Hän ei vain viitsi syödä aina itse, tosin silloin maistuu, kun mieluisaa ruokaa. En edes pidä tätä pahana, koska kyllä se joutuu sitä ruokaa itsekin elämässä vielä syömään. Meidän toinen lapsi on vuoden ikäinen. Ei varmaan söisi ikinä paljon mitään, jos en syöttäisi. Tosi hidas syöjä, joka kaivaa suustaan pois kaikki vähänkin epämiellyttäväksi kokemansa "kokkareet", leipoo lusikalla ruuan pöydälle, lattialle, ruokalappuun yms ja sormella vielä levittää pöydälle. Tosi huono syömään vieläkin ja joisi vain maitoa. Syötän siis usein kahta. Taidan passata pilalle:)
ovat osanneet jo sikiöinä täysin itsenäisesti ruokkia itsensä napanuoran kautta, voitinko nyt?
tasan 1-v:na itse. Mustikkaa autan, mutta siitäkin nousee karmea sota. Ikää 2v.
Eikä saa syöttää! Syö useimmiten ilman sotkemista.
tulee mieleen, että on kehitysviivettä lapselle. Ei näytä normaalilta.
tulee mieleen, että on kehitysviivettä lapselle. Ei näytä normaalilta.
Aika montakin tuon ikäistä näen syötettävän. Kyllähän ne osaa, mutta kiva passatakin välillä. Omallani lienee kehitysviive, kun häntäkin syöttelen, jos ei itse viitsi. AI niin puhuu tosi hyvin, tuntee kirjaimet, motorisesti tosi taitava...mutta kehitysviive varmaan, kun äiti syöttää he he
Meillä 2-vuotiasta syötetään vielä todella paljon. On aika huono syömään ja siksi ruokaa "tuputetaan" syöttämällä. Lisäksi ainakin häneltä ruokaa vielä tippuu pöydälle ja vaatteille ja lentää lattialle, joten helposti autan syöttämällä, jotta syö enemmän, sotkua vähemmän ja koko homma nopeammin hoidettu. Osaa syödä itsekin lusikalla ja haarukalla keihästää ruokaa, mutta aika vähäiseksi syöminen jäisi jos se hänen itsensä varassa olisi. Ja ihan juo vielä nokkamukkista.
Sotku ei minua haittaa, mutta se haittaa, että lapsi on todella, TODELLA laiha. Syöttämällä varmistan, että saa tarpeeksi ruokaa.
Kyseessä siis ihan lastenlääkärin diagnosoima syömisongelma.
Mun poika 2,5v eikä se syö.Annan safkat naaman eteen ja se skruudaa ne sormilla koska niin se käy nopeammin koska hänen motoriikkansa "hidas" .KYllä näet lapsesi silmistä onko se vammanen vai ei, jos ei niin annat vaan sitä safkaa tuskin se aikuisenakaan ei osaa syödä,ellei siis ole kehitysvammanen.:) Täällä Suomessa nyt vaan kytätään noita haitareita ja tilastoja, lapsi voi olla aikuisena lääkäri vaikkei puhuis eikä söis 3vuotiaana:) Omaa egoaan nää mamit täällä pnkittää, koska jos joku kysyy asiaa niinkuni sinä, ei fiilistä paranna se että kuulee "kaikkien" muiden oppineen jo ennen syntymää hihi:D Älä käy enää näillä keskustelupalstoilla siinä yks hyvä vinkki sulle!Lapsesi on todennäköisesti täysin normaali ja ihana ihqu, ehkä aikuisena tuomari ehkä taiteilija, molemmat yhtä arvokkaita :DD
Tuli vaan mieleen tuosta ap:n kysymyksestä. Meillä nyt 1 v 3 kk vanha syö itse. Ei ole ollut koskaan tuttilapsi, joten annan maidonkin suoraan lasista kun en koskaan tullut ostaneeksi tuttipulloja (siis kaadan maidon pieneen lasiin, josta lapsi sen juo). Välillä maito hulahtaa suoraan ruokalapun kouruun. Usein koko ruokailu menee myös juoman osalta siististi. Käytössä ruokaillessa lusikka tai haarukka ruoasta riippuen. Veistä ei sentään käytä...
mun tyttö on nyt 2v.3kk mutta on syönyt itse 1-vuotiaasta lähtien.
meidän 2,5-vuotias poika on kyllä syönyt varmaan vuoden päivät itse ja hyvällä ruokahalulla, mutta 5-vuotias tyttö sen sijaan on huono syömään ja jonakin päivänä täytyy vielä ruoka lapioida suuhun, jos haluaa hänen syövän edes vähän... Kyllä kai lapset on yksilöitä näissäkin asioissa! Ei tuolla meidän esikoisellakaan se syöminen osaamisesta ole kiinni, vaan viitsimisestä... ja siitä, että ruoka ei kerta kaikkiaan kiinnosta, jos ei ole aivan kiljuva nälkä...
meidän 2,5-vuotias poika on kyllä syönyt varmaan vuoden päivät itse ja hyvällä ruokahalulla, mutta 5-vuotias tyttö sen sijaan on huono syömään ja jonakin päivänä täytyy vielä ruoka lapioida suuhun, jos haluaa hänen syövän edes vähän... Kyllä kai lapset on yksilöitä näissäkin asioissa! Ei tuolla meidän esikoisellakaan se syöminen osaamisesta ole kiinni, vaan viitsimisestä... ja siitä, että ruoka ei kerta kaikkiaan kiinnosta, jos ei ole aivan kiljuva nälkä...
Esikoisesta ei koskaan kiinnostanut itse syöminen tai pukeminen. Eikä ole kyse siitä, etteikö olisi annettu tilaisuutta, tuupattiin kyllä lusikkaa käteen ja housuja lattialle, mutta ei ollut minkäänlaista mielenkiintoa. Kuopus sen sijaan on raivokas "minä itse", ja söi toden totta yksivuotiaana ihan täysillä. Ja siistimmin kuin esikoinen kolmevuotiaana. Kuten myös pukee itse... Niin ovat erilaisia nuo.
Meillä esikoinen on nyt 2v8kk ja nyt päätin että saa luvan ruveta syömään itse. Laitoin paperin seinään ja ostin tarroja, ja lupasin tarran jokaisesta ruokailusta kun hän syö reippaasti itse. Ainakin näin parin päivän perusteella näyttää lupaavalta. :)
Mutta laiska jätkä tää on, siitä ei pääse mihinkään. Tullut äitiinsä kai...
sapuskan lusikoinnista noin 10-11kk ikäisenä ja 1v alkaen syöneet itse. Kuopus on nyt 1v4kk ja välillä koitan syöttää, ettei menis ihan puuroon koko huusholli, mutta eipä tuo huoli! Ite pitää syödä tai ei tuu mitään. (Onni on omistaa koira, joka siivoo isoimmat sotkut ;)) Kuopus käyttää tällä hetkellä sekä lusikkaa, että haarukkaa. Ensin lappaa lautaselta suuhun sen mikä sinne sattuu osumaan, pyydystää pöydälle pudonneet käsin ja lopuksi kaapii ruokalapun kaukalon XD
Poika sit taas... No, sitä ei kiinnostanut mikään omatoimisuus. Ei syöminen, ei pukeminen, ei riisuminen, ei edes oman tuttipullon piteleminen! Olisko jätkä ollut vähän vajaat 2v, kun totesin, että palvelu taitaa vaan olla liian hyvää. Nakkasin lautasen pojan nenän eteen ja lusikan käteen ja "pakotin" syömään itse. Ei siinä mitään tarrataulujakaan tarvittu - kun on nälkä, niin yleensä sitä syö. Olihan tuo jonkin aikaa vähän vähsellä ruualla, mutta ei terve lapsi itseään yleensä ruokalautasen ääreen tapa... Varsinkin kun poika yleisesti oli melko isoruokainen, niin aika äkkiä tuli ihan riittävän nälkäiseksi ja alkoi kummasti syöminen kiinnostamaan... (Lusikkaruuan lisäksi tarjoilin sormin syötävää ruokaa, jonka ihan taatusti osasi laittaa suuhun, vaikka lusikassa ei muona olis pysynytkään.)
Ajoittain on kyllä sit molempia isompia "hemmoteltu" syöttämällä joskus harvakseltaan. Molemmilla on aika tarkalleen 3-vuotiaana tullut tarve tulla vauvatelluksi. Noihin aikoihin molemmille on syntynyt pienempi sisaruskin. (Ikäeroa siis kummassakin välillä noin 3 vuotta) ja olen kyllä suonut sen heille. 4,5-vuotiaalle pojalle lappaan välillä vieläkin sapuskat suuhun, jos on kiirus ja pakko saada tenavat syötettyä nopeasti. Eikä paa pahakseen vieläkään :P
jo 1,2 vuotiana, eikä meillä ainakaan nyt 1,8v. anna edes syöttää!