Lue keskustelun säännöt.
Miten olette onnistuneet lapsiperheenä välttämään järjettömän kuluttamisen?
11.05.2010 |
Meille on esikoinen tulossa ja pelottaa, että meille käy kohta niin kuin monille ennen ihan järkeville tuttaville: muovikrääsää, kulutuselektroniikkaa ym. alkaa tulvia ovista ja ikkunoista, muutetaan kauas ja hankitaan kaksi autoa (nyt meillä ei ensimmäistäkään)...
Kommentit (29)
meidän kulutus on noussut todella paljon; ennen lasta pärjättiin erittäin hyvin ilman autoa, ei käytetty eineksiä, ei juuri ostettu lihaa jne. Nyt on sitten auto, jolla ajetaan myös paljon, ostelen kaupasta joka kerta lihaa ja jotain yksittäispakattua rahkaa jne. Meidän jätemäärät on kasvaneet todella paljon, samoin sähkön ja veden kulutus. Tavaramäärä pienessä asunnossa tuntuu kaksinkertaistuneen ja kulutustottumukset muutenkin muuttuneet - huonompaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta tuskinpa muutenkaan yltiömäiseen kulutukseen heittäytyisin.
Meillä on periaatteena, että leluja ostetaan vain synttäreiksi ja jouluksi, itse emme niitä muulloin osta. Kertyy niitä näinkin kyllä melko vuori, mutta esikoisemme tavarat mahtui pitkään yhteen muovilaatikkoon. Muksuja on nyt neljä ja lelumäärä on kyllä karannut käsistä...
Meille on esikoinen tulossa ja pelottaa, että meille käy kohta niin kuin monille ennen ihan järkeville tuttaville: muovikrääsää, kulutuselektroniikkaa ym. alkaa tulvia ovista ja ikkunoista, muutetaan kauas ja hankitaan kaksi autoa (nyt meillä ei ensimmäistäkään)...
arjeltanne ja millaisia tuttunne/sukulaisenne ovat. Siihen on vaikea vaikuttaa ihan 100% mitä näiltä kumminkaimoilta ja sukulaisilta saa lapsille lahjaksi, meille tulvii sitä kautta muovikrääsää ja kertakäyttöistä elektroniikkaa.
"Kauas" ollaan kyllä muutettu, koska meidän perhekokoonpanollamme valitettavasti aika paljon vietetään aikaa ihan kotona. Ja on kurja jos se koti sitten on hyvin pieni. Pienemmällä perheellä olisikin mukava asua pienemmin ja keskustassa. Iso koti lähempänä keskustaa olisi paras vaihtoehto, mutta raha ratkaisee, koska tyhjästä ei voi nyhjästä.
Siis ero on niinkin suuri, että tämän verran neliöitä olisi ehkä 500 000e, jos emme asuisi korvessa, nyt pääsimme 350 000e hinnalla. Meillä ei kuitenkaan ole mitenkään mielettömästi tilaa. 4 lasta ja kaksi aikuista ei kuitenkaan mihinkään kanahäkkiin mahdu.
koska sillä syntymättömällä vauvalla ei ole taatusti mielipidettä. Eikä tule olemaan pitkään aikaan. Tosin muilla ihmisillä (varsinkin äideillä) niitä ihmetyksen aiheita riittää, jos kovin ui vastavirtaan.
myös esikoinen tulossa, mutta koska kuulun Nuukailijat ry:hyn, ei ole ongelmaa tiedossa. Ostan kaiken tarpeellisen kirpparilta tai alesta. Näin säästän rahaa. Vaunut ovat uudet ja hyvät, mutta vanhaa kuosia. Toista autoa ei tarvita, koska pidän kävelystä ja asumme 1 km keskustasta. Mieskin käy usein pyörällä töissä. Talo on iso ja vain osin lämmitettynä. Meille ei tule tarvetta muuttaa isompaan ja huoneita voi pitää tai ottaa pois käytöstä tarpeen mukaan.
Tavaroita tarvitsen hyvin vähän. Keksin olemassaoleville kamoille uusiokäyttökohteita, joten olen huomannut jo omistavani paljon vauvalle hyödyllistä. Kestovaipat ja neuletyöt teki taitava anoppini. Leluja en ole ostanut yhtään, katsotaan tuleeko vaikka tuliaisiksi. Omat lasten kirjani olen kaivanut vintiltä, samoin iki-ihanat puulelut.
Näin siis meillä, mutta ei kai minnekään kerry tavarapaljoutta vastentahtoisesti. Ketjun paremmin varustellut perheet eivät tunnu yhtään kärsivän tilanteestaan, vaan kokevat sen hyödylliseksi.
Poika rakentaa autoille liukumäen isänsä vanhoista radanpaloista -tällä hetkellä 5-vuotiaan hauskin leikki. Olen oppinut että uudet lelut eivät saa lasta leikkimään yhtään sen enempää. Kaverien seura on tärkeämpää kuin tavarat.
mm. sen mukaan, mitä pelejä ja tavaraa löytyy, keneltä kivoimpia. En minäkään haluaisi, että niin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sittenkin, kun on rahaa tuhlattavaksi asti, meillä on ideoitu sille jotakin muuta käyttöä kuin ostaa vaatteita, leluja tms. Olemme maksaneet olemassa olevat lainat (käytännössä pelkät opintolainat) pois, pakanneet tavarat kassiin ja lähteneet kiertelemään Suomea junalla kahdeksi viikoksi, ruvenneet säästämään matkakassaa tulevaan toiseen häämatkaamme 10-vuotishääpäivän kunniaksi. Pienemmillä ylimääräisillä summilla on käyty kaupassa ja hamstrattu pakkaseen ruokaa ja säilykkeitä, jottei ole tarvinnut sitten käydä kaupassa moneen viikkoon kuin maitoa, hedelmiä ja kasviksia hakemassa.
Meillä ei ole yhtään autoa, koska emme tarvitse. Asumme hyvien julkisten kulkuyhteyksien päässä joka paikasta, tai sitten kävelymatkan päässä, ja tässä on hyvä asua. Emme ole halunneet ottaa turhaa lainaa, koska rahatilanteemme ei ole mitenkään pysyvästi tietynlainen. Silloin, kun tuloja on yli perustarpeiden, mielellämme säästämme "pahan päivän" varalle, eli sille ajalle, kun tuloja ei ehkä olekaan niin paljon. Mieheni työ on keikkaluonteista, eli kuukausitulojen määrä riippuu siitä, montako työkeikkaa kuukauteen sattuu mahtumaan. Minun työni taas on määräaikaista ja jatko riippuu aina ulkopuolisista rahoittajista - jos työpaikkani ei saakaan jotakin tiettyä rahoitusta ajallaan tai se on haettua pienempi, minun työsopimukseni on katkolla, tavallista lyhyempi tai tuntimääräni on pienempi. Sen verran rahaa tulee kuitenkin, että hyvin on hengissä selvitty niin kaksi aikuista kuin kaksi lastakin. Plus muutama lemmikki.
No, meillä vaan on tainnut pysyä äly päässä raskauksista huolimatta. Onhan sitä kaikenlaista ihanaa ja kivaa tullut vastaan, mutta jos ylimääräistä rahaa on ollutkin, on silti osattu miettiä, tarvitaanko tätä roinaa ihan todella. Ja silloin tällöin on ihan kohdallaan ostaakin jotakin turhaa kivaa ekstraa, se piristää päivää kummasti. Silloinkin mieluummin kirjoja tai vaatteita kuin leluja. Toisaalta me myös ollaan niin pihejäkin molemmat, ettemme ymmärrä esim. sitä, miksi ihmeessä meidän pitäisi ostaa uudet yhdistelmävaunut lapsen syntymän myötä, kun voimme ostaa käytetytkin murto-osalla uusien hinnasta. Sama pätee vaatteisiin - en käsitä, miksi maksaisin riistohintaisista vaatteista, kun samoja löytyy kirpparillakin 1-10 euron hinnalla vaatteesta riippuen. Vaatii vain vähän vaivaa ja viitseliäisyyttä, eikä aina voi ostaa just-sitä-hirmu-ihanaa-minkä-näin-eilen-näyteikkunassa, mutta itsestähän se on kiinni.
Kaikki eivät voi asua siellä keskustassa työpaikkojen vierellä vaan joidenkin on pakko uhrautua sinne kauemmaksi jotta juuri sinä voisit kehua ekoelämällä, johon ei kuulu omakotitaloa kauheine kodinkoneineen ja autoineen.
Me asutaan taajamassa omakotitalossa, autoja tällä hetkellä 1. Sillä mies kulkee työmatkat. Tekee myyntityötä joten auto on välttämätön, pyörällä tai kävellen ei selviä. kun lähden syksyllä töihin, joudumme ostamaan toisen auton sillä en raahaa lapsia pyörällä hoitoon 3km ja siitä vielä 3km eteenpäin omalle työpaikalleni. en kuitenkaan tajua mikä tässä elämäntavassa on niin kauheaa että tätä pitäisi hävetä kun on niin kuluttavaa? En mistään hinnasta muuttaisi läheisen kaupungin (sinne matkaa 15km) keskustaan ekoilemaan! Täällä on lapsille kaverit, iso oma piha jossa olla ja elellä. Mitä ihmeen vikaa siinä oikein on?????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mm. sen mukaan, mitä pelejä ja tavaraa löytyy, keneltä kivoimpia. En minäkään haluaisi, että niin on.
että lapset ovat saaneet se mallin kotoa. meillä on neljä lasta, eikä kenenkään kaverisuhteissa ole tälläistä tavaralla arvottamista.
se perheen yksi auto on lähinnä minun, kotiäidin, käytössä. Tämä siksi, että miehellä on 3 kilometrin työmatka (=pyöräilee tai kävelee), minä taas hoidan kauppa-asiat, kuljetan lasta kerhoon tms, joissa matkat ovat pitempiä. Enkä usko olevani ainutlaatuinen :)