Mua sit päniin vauvaperheiden valitus väsymyksestä!

joilla on aikaa omistautua 100% sille omalle levolleen ja hyvinvoinnilleen kun ei kenestäkään muusta (lapset/sukulaiset) tarvi huolehtia...

Luuletko, etten ole ko. neuvoja kuullut ja toteuttanut satoja kertoja? Ei vaan toimi... Ja aina ei ole mahdollista valvoa vaan on ainakin levättävä koska seuraava päivä on tiedossa raskas...



Eikä kyse ole siitä, että apua tähän omaan unettomuuteeni kaipaisin, vaan siitä, että joku edes tajuaisi, että pitkällinen unettomuus on vaikeampaa kuin pienen lapsen aiheuttama valvominen!



ap

Hae hyvä ihminen itsellesi sairauslomaa. Ihan takuulla pitkään jatkunut unettomuus siihen riittää - työuupumuksen perusteella saikkua viimeistään saa. Hoida itsesi kuntoon, mieti sitten esim. alan vaihtoa uudestaan rauhassa. Väsyneenä ongelmat tahtovat paisua ja pienetkin asiat ärsyttää kamalasti - kuten nyt toisten valitus unettomuudesta tai hyvää tarkoittavat neuvot keskustelupalstalla...



Itse en unettomuudesta kärsi, mutta kollega kärsii (nukkuu kans tuon muutaman tunnin per yö ja stressaa järkyttävän paljon kaikesta työhön liittyvästä), ja kuluneen vuoden aikana olen kyllä kyllästynyt hänen jatkuvaan valitukseensa siitä, miten tänäkään yönä ei saanut unta ja kylläpä väsyttää jne. Eikä suostu ihminen jäämään saikulle, vaikka hänen sanojensa mukaan lääkäri on sitä ehdottanut. Tämä siis, kun hän viimein suostui lääkäriajan varaamaan - olisi päässyt psykiatrillekin juttelemaan, mutta ei kuulemma ole hullu, eikä sitä aikaa tarvitse...mä voisin kohta tarvita.



Mutta yritin siis sanoa, että jos ja kun sinulla on mahdollisuus, hoida itsesi kuntoon, mieti sitten, millaisen tulevaisuuden haluat. Ei se asuntolaina silläkään kuittaudu, jos sairaustut vakavaan masennukseen unettomuuden seurauksena ja olet sairaana mahdollisesti vuosia.

Pitkäaikainen unettomuus on kamalaa. Ja niin on pienen lapsen aiheuttama valvominenkin.

Se, kumpi on vaikeampaa, on subjektiivista. Itse selvisin paljon paremmin työpäivistä, vaikka lapsi oli yöllä valvonut kuin niistä kotipäivistä. Kotona ollessa sitä kuvittelee, että jossain vaiheessa ehtisi lepäämään, mutta kun sitä taukoa ei missään vaiheessa tule, on se pettymys kamalaa. Töissä tietää, että lepotaukoa ei tule, joten siihen asennoituu niin, että sissillä mennään. Ja itse olen koulussa opettajana, joten millään rutiinilla niitä päiviä ei voi vetää.

Luuletko, etten ole ko. neuvoja kuullut ja toteuttanut satoja kertoja? Ei vaan toimi... Ja aina ei ole mahdollista valvoa vaan on ainakin levättävä koska seuraava päivä on tiedossa raskas...

Eikä kyse ole siitä, että apua tähän omaan unettomuuteeni kaipaisin, vaan siitä, että joku edes tajuaisi, että pitkällinen unettomuus on vaikeampaa kuin pienen lapsen aiheuttama valvominen!

ap

Mutta siis unettomuus, aiheutti sen mikä vain, on kamalaa, eikä ihmiskeho kestä sitä loputtomiin. Joskus on pakko pysähtyä. Jos teillä on perheenlisäystä toiveissa, melkein suosittelisin hoitamaan tämän hetkisen unettomuuden vähän paremmalle tolalle. Vaikka ulkoupolisen silmin tarkasteltuna pikkuvauva-arki saattaisi näyttää stressittömältä ja rennolta, se harvemmin sitä on. Iso osa tuoreista vanhemmista kokee väsymystä, pieni osa jopa uupumusta. Ei sitäkään saa vähätellä.

mulla puolivuotias enkä ole nukkunut päikkäreitä sen jälkeen kun laitokselta saavuin kotiin. Eikähän kaikilla ole niitä kotitöitä ja toiseksi vauva on huonouninen.

vaan niistä juuri pari kuukautta -puolivuotta aiemmin esikoisen saaneista

ap

Unilaakkeita on monenlaisia, jos ei yksi auta niin kannattaa kokeilla jotain muuta.



Unettomuus on todella rankkaa - olipa syy mika hyvansa. Mita saavutat haukkumalla pikkulasten vanhempia? Kukaan tuskin haluaa olla vasynyt.



Yhdyn edellisiin - ainakin saat valvoessasi keskittya vain itseesi, eli eipa heru sympatiaa nyt minultakaan. Ainoastaan kehotus hoitaa itsesi kuntoon. Olet siita itse vastuussa.

paljoa sympatiaa heru multakaan, vaan kehoitus hoitaa unettomuus pois/parempaan tilanteeseen ennen lasten saamista.



Unettomuus on kamalaa. siitä jo kertonee se, että jos ei nuku, kuolee. Kaikenlainen unettomuus on kamalaa.



Lapsen aiheuttaman univaje on kuitenkin erilaista kuin perinteinen unettomuus. Isolla osalla väsyneistä vanhemmista ei ole kyse siitä, etteikö itse saisi nukuttua, vaan siitä, että se lapsi herättää. Yksi paljon käytetyistä kidutuskeinoista on herättää vanki heti kun tämä on nukahtanut.

Varsinaisesta unettomuudesta kärsivä henkilö useimmiten ei pysy unessa ja varsinainen ongelma on nukahtaminen, he eivät pysty nukahtamaan. Näin ollen he eivät pääse unen syvään vaiheeseen. Tämä aiheuttaa väsymystä, jopa uupumusta, koska keho ei koskaan pääse kunnolla lepäämään.

Lasten aiheuttaman univajeen tekee julmaksi se, että se vastaa tuota kidutuskeinoa. Aikuinen on juuri päässyt nukahtamaan, ja pahimmassa tapauksessa on syvässä unen vaiheessa kun herätys tulee. Siinä tilanteessa kehossa on täyshälytystila. Adrenaliinieritys on korkealla ja stressihormonit jylläävät. "Taistele tai kuole". Herääminen ei siis tapahdu oman unen rytmissä, vaan sen lapsen unen rytmissä, joka on erilainen kuin aikuisella.

Moni on varmasti kokenut tilanteen, jossa herää herätyskellon ääneen hyvin pinnallisesta unesta, eikä herääminen ole kovinkaan pahaa. Suurin osa on varmasti myös kokenut tilanteen, jossa herätys tulee väärään aikaan. Tai jos ei ole kokenut, voi kokeilla vaikka heti ensi yönä; laita herätyskello herättämään kahden tunnin välein. Ei varmasti ole mukavaa.



Se väsymys, myös näillä pienten lasten vanhemmilla on todellista. Myöskään sitä ei kannata vähätellä.



Itse toivon vain, että jokainen univajeesta kärsivä, oli syy mikä tahansa, pääsisi pian tilanteeseen, että saa nukkua normaalisti.

Ei monikaan voi nukkua päivkkäreitä edes esikoisen knassa, väsytti tai ei. Yllättävän moni vauva ei nuku päikkäreitä, tai ei nuku ainakaan sisällä, niin että äiti voisi siinä samalla nukkua. Univelat kumuloituu ja pienten lasten vanhemmat ovat usein kaikkein väsyneimmillään kun lapsi alkaa lähestyä vuotta.



Olen itse kärsinyt unettomuudestä ennen lasta ja vähän lapsen syntymän jälkeenkin. Erona on, että lapsesta johtuva unettomuus on enemmän fyysistä väsymystä, sillä imettämine ja vauvan kanniskelu pitkin yötä on fyysisesti rankkaa. Tosin fyysinen väsymys kyllä auttaa nukahtamaan sitten kun siihen tulee tilaisuus.



Kieltämättä nyt, kun nukkumatomuudellani on ns. hyvä syy, eli se oma ihan normaalin huonouninen vauva ei se tietysti ole samalla tavalla ahdistavaa, kuin jos unettomuus johtuu kurjasta elämäntilanteesta, masennuksesta tms...



Raskausaika oli mulle unettomuuden kannalta pahin jakso ikinä (työstressi + tulevan äitiyden jännittäminen +närästys). Nyt luultavasti saisin helposti nukutttua täyden yön, jos siihen olisi mahdollisuus. Tosin en lähes vuoteen ole voinut kokeilla:-P

Minähän taidan olla oikein pyhimys, kun mulla on kokemusta sekä lasten että unettomuuden aiheuttamasta univajauksesta, mutta olen oppinut että valittaa ei saa :/ Molemmat lajit ovat kauan jatkuessaan yhtä pahoja, mutta yleensä lääkäri voi auttaa jälkimmäisessä. Unilääke + melatoniini auttoi minua.

kokemuksiinsa.



Itsekin olin joskus (muka) väsynyt ennen lapsia, kun oli tullut valvottua liian myöhään tai ei saanut unta yöllä. Kun sain ensimmäisen lapseni, huomasin, että ennen sitä en todellakaan tiennyt mitä väsymys on. Vuoden ajan heräsin joka yö noin 4-5 kertaa syöttämään vauvaa (joka söi 1/2 tuntia kerrallaan) ja olin todella väsynyt. Omat unet olivat siis tunti- kaksi unta, väh. puolen tunnin valvominen, tunti-kaksi unta, väh. puolen tunnin valvominen jne. Se on tappavaa, että et ikinä saa nukkua edes 3 tuntia putkeen.



Lopulta olin niin väsynyt, että en pystynyt nukkumaan. En päivällä (vaikka olisi ollut mahdollisuus) enkä yöllä. Eikö minulla ollut oikeutta sanoa, että olin väsynyt?

Enkä ymmärrä, että jos hän on lapsesta asti ollut stressaaja, niin miten ihmeessä hän on ikinä edes hankkiutunut sellaiseen ammattiin ja työhön, missä on stressiä. On nimittäin olemassa myös varsin stressivapaita töitä. Miksi ap ei ole järjestänyt elämäänsä niin, että hän pystyisi sitä myös elämään.



Ja tosiaan, jos nyt pillastuu jo siitä, että joku toinenkin kehtaa väittää olevansa väsynyt, niin miten hän reagoi siihen, kun vauva itkee. Se on vielä tuhat kertaa stressaavampaa kuin jonkun kaverin väsymyspuheet!!

Luuletko, etten ole ko. neuvoja kuullut ja toteuttanut satoja kertoja? Ei vaan toimi... Ja aina ei ole mahdollista valvoa vaan on ainakin levättävä koska seuraava päivä on tiedossa raskas...

Eikä kyse ole siitä, että apua tähän omaan unettomuuteeni kaipaisin, vaan siitä, että joku edes tajuaisi, että pitkällinen unettomuus on vaikeampaa kuin pienen lapsen aiheuttama valvominen!

Pönttö.

ap

Kuulostat ihan mun äidiltäni. SIlläkin on aina kaikki asiat vaikeammin ja huonommin kuin kenelläkään muulla. SIllä on pahempi työstressi kuin mulla, jolla oli vauva hengenvaarassa vatsassa viikosta 16 asti.

SInä et sitä päätä tai tiedä, kenellä on vaikeinta, jotenkin VITUN naurettavaa selittää kuinka MINULLA on vaikeampaa kuin muilla, vain MINÄ saan valittaa.

SInulla on avaimet unettomuutesi hoitamiseen: myy kämppä ja vaihda duunia. Ei kun sä haluatkin kilpailla äitien kanssa siitä kenellä on vaikeinta. Tiedoks: sun elämäntilanteesi on helppo hoitaa kuntoon, pienen vauvan/lapsen äiti ei voi pistää lastaan myyntiin saadakseen nukuttua.

Kuuntele nyt ittees.. Siis ihanko oikeasti väität, että olet jo pitkään nukkunut vain 1-2 tunnin yöuinilla.. kuule. väsymykseen/unenpuutteeseen voi kuolla ja noilla unilla sinä olisit jo haudassa.. Taidat hieman liioitella..

unta 22-6.30, kyllä pyörisin sängyssä minäkin jos noin pitkään yrittäisin nukkua.



Iltaisin menen nukkumaan aikaisintaan 23.45, yleensä klo 1 ja herätyskello soi klo 5.30, päivän teen töitä kuin pieni apina ja klo 15.15 tulen kotiin laitan ruuan ja sen jälkeen noin klo 17 nukun noin 15min päikkärit toisella silmällä, toinen silmä vahtii että kouluikäiset lapseni tekevät läksynsä..

että unentarve on yksilöllistä?

ei AP

että ap:n pitää sitten saada ihan kaikki: omistusasunto, hyväpalkkainen työ ja vauva. Harva meistä kuitenkaan oikeesti saa kaikkia haaveitaan toteuttaa. Joten kannattaa ap:nkin harkita, josko voisi kuitenkin tyytyä halvempaan kämppään ja huonompipalkkaiseen ja vähemmän stressaavaan työhön. Jos siis sen vauvankin haluaa hankkia.

Kyllä yhdenkin vauvan kanssa voi olla poikki, mutta voi ilmankin vauvaa olla poikki. Riita poikki myös, ja voita väliin tai vaikka vauvanpyllyrasvaa.

vaan niistä juuri pari kuukautta -puolivuotta aiemmin esikoisen saaneista

ap

Esikoisemme oli mahavaivainen eikä ruoka pysynyt masussa. Huusi kuin syötävä naama väärällään kivusta elämänsä ensimmäiset kuukaudet. No, eipä siinä hirveästi päikkäreitä nukuttu, kun ainoa paikka, mihin vauva saattoi peräti 30min nukkua oli pystyasennossa sylissä. Sitten se kaamea huuto taas jatkui.. ja koko ajan oli vispattava ja heilutettava. Ja neuvolassakin terkkareille ja lääkärillä käytiin useasti viikossa, kun oli koko ajan huoli, kun vauvan paino ei nouse..

Ja älkää nyt kösittäkö väärin, silti rakastin tuolloin lastani ja rakastan edelleen. Olin toki väsynyt ja itkinkin lapsen kanssa kahden ollessani, että kun tietäisi vain miten äiti tuota pahaaoloa voisi auttaa.. ei tuntunut hyvältä:(

Kyllä sinulla on aivan yhtä suuri oikeus valittaa väsymyksestäsi kuin kaikilla muillakin, mutta ymmärrä myös meitä äitejä ja isiä. Me emme saa rahaa valvomisestamme, valvomme, koska lapsillamme on tarpeita, jotka meidän täytyy täyttää, koska kyseessä on täysin avuton, pieni ihminen, joka tarvitsee meitä joka asiassa, ei pelkkä pieraiseminen ole aina lapselle niin helppoa, se saattaa olla joskus useiden tuntien itkun päässä. Myöskin uskallan väittää että äitien väsymys on aivan eriluokkaa kuin sinun, olit sitten mies tai nainen, koska kyseessä on myös hormoonit. Niiden palautuminen voi viedä synnytyksenkin jälkeen hyvin kauan, eli ne on sekaisin hyvin pitkän aikaa, sillä menee aikaa ennen kuin elimistömme tottuu siihen että olemme raskaana ja sitten ei olla. Turha tässä on alkaa kinaamaan sitä kuka on väsynein, mutta onko suomessa tosiaan pakko tehdä töitä ihan *piip* paljon, jotta pystyy elämään tavallista tasapainoista elämää riittävillä yöunilla ? Oletko kenties hankkinut niin paljon velkaa että sinun on pakko olla nukkumatta, jotta pystyisit ylläpitämään kenties ylellistä elämänlaatua?

T. Nuorimamma

koita sinäkin ymmärtää minua.



Vauvani nukkui ensimmäisen vuotensa todella huonosti 20-60min pätkissä vuorokaudessa yhteensä vain 7-9 tuntia. Harvemmin nukkui päiväunia ollenkaan ja jos taas nukkui niin vain 15min kerrallaan, jolloin en itse ehtinyt nukahtamaan. Päivällä nukkuminen ei todellakaan onnistunut tästä syystä.



Mutta ymmärrän sinua siksi, että olen aikoinaan itse kärsinyt unettomuudesta vuosia. Ja lääkkeitä (masennuslääkkeitä, rauhoittavia sekä nukahtamis- ja unilääkkeitä) söin myös vuosia. Edelleen kärsin nukahtamisongelmista jos olen vähääkään stressaantunut tai jos pääsen yliväsyneeksi.



Mutta kyllä minuakin vituttaa kun joku tuttava kitisee YHDEN huonosti nukutun (vauva valvottanut) yön jälkeen.

Itselläni vauvavuosi oli tuskaa. Elin jatkuvassa sumussa, masennuin uudestaan, laihduin luurangoksi ja pyörtyilin milloin sattui. Mielestäni voin valittaa, enkä silti vähättele lapsettomien uniongelmia.





"Sä et tiedä mitään väsymyksestä, sitten vasta tiedät kun sulla on lapsia!" On muuten hemmetin raivostuttava lause, en sanoisi itse kenellekkään noin, vaikka tiedän millaista on huonosti nukkuvan lapsen kanssa.



Vaikka ap tekstisi saikin minut pahalle tuulelle, toivon että löytäisit apua uniongelmiisi.