Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Miten päästä kateudesta eroon? Paras ystäväni on upporikas.

Vierailija
10.05.2010 |

Paras ystäväni meni samoihin aikoihin naimisiin kuin minä. Saatiin samoihin aikoihin lapsia ja kaikki sujui samoilla urilla pitkän aikaa.



Eräänä vuonna kaverin miehen firma alkoi yhtäkkiä tuottaa ihan älyttömästi, rikastuivat kertaheitolla oikein kunnolla. Mies siinä rytäkässä vielä keksi jonkun aivan käsittämättömän teknisen apuvälineen johonkin tietokonehommaan (ei mitään hajua mikä, vaikka selitettäisiin sadattaneljättäkymmenettä kertaa uudestaan), sai sen myytyä jollekin superfirmalle ja tienasi muutama miljoona euroa sillä härpäkkeellä.



Kaveri muutti pois naapurista Helsingin keskustaan lähes 200 neliön lukaaliin, niillä on kaksi mielettömän kallista autoa, kakkosasunto Sveitsissä, rahaa tehdä mitä vain. Tekevät viikonloppulomia pitkin Eurooppaa vähintään viidesti vuodessa, pidempiä kesälomalla ja hiihto- ja joululomat ovat Sveitsissä laskettelemassa.



Minä olen sairaalloisen mustasukkainen. Oma mieheni on poliisi, minä sairaanhoitaja. Pienituloisia siis ollaan, eikä todellakaan matkustella kuin kovalla säästämisellä kerran kahdessa vuodessa jonnekin lähelle.



Raha ei ole noussut ystäväni päähän, on ihan jalat maassa edelleen. Minulla vain tämä ongelma.



MIKSEN SAANUT TAASKAAN LOTTOVOITTOA VIIME LAUANTAINA, MIKSI MIKSI MIKSI?

Kommentit (47)

Vierailija
41/47 |
10.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

hyvä, jos sen tunnistaa itsessään. Se on musta paljon vaarallisempaa ja tuhoisampaa, kun toinen vaan "ärsyttää" ja selittämättömästä syystä toivoo tai yrittää jopa aiheuttaa hänelle onnettomuuksia. Yleensä tuohon tuhoisaan kateuteen liittyy juuri se, että omaa motiiviaan ei tunnista vaan motiivi on joku keksitty henkilön ympäriltä.



Mä en usko, että kukaan on kateudesta vapaa. Ei sellaisella ihmisellä ole normaalia tunne-elämää, ellei koe kateutta joskus tai sitten kuuluu noihin superkateellisiin, jotka eivät edes tunnista sitä itsessään.

Vierailija
42/47 |
11.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minustakin kateellinen saa olla ja hienoa jos tunnistaa sen.

Mutta sitä en ymmärrä että mietitään toisten raha-asioita tod. tarkkaan, ja omaisuutta ja pyöritetään sitä mielessä aamusta iltaan.



Tulee mieleen se yksi täällä av-lla jota "ärsytti" ystävänsä, joka aina kysyy häntä matkoille,eikä hänellä ole varaa. Sitten oli mietitty niin tarkkaan ystävän tulot ja omaisuus ja kaikki mahdollinen. Mutta ei myönnä olevansa kateellinen, ärsytti vaan niin pirusti!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
43/47 |
05.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos olisin Pappi muistuttuttaisin yhdeksännestä Käskystä!!!Älä himoitse lähimmäisesi omaisuutta!Lue Katekismusta joka pvä niin Minäkin teen ja helpottaa.Toki myös tää Koi ja Ruoste raiskaa .Missä on aarteesi siellä on sydämesi.ym ym.2

Vierailija
44/47 |
05.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

että vaikka saisit miten paljon rahaa, sillä ei maksettaisi pois henkisiä peruspulmiasi kateutta tai mustasukkaisuutta. Kateus siirtyisi vain toiseen asiaan: esim jos ystäväsi saisi vauvan ja itse joutuisit kokemaan keskenmenon. tai joku muu asia.



Tämä ei ole happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista-kun nyt sanon: en ikinä ottaisi kakkosasuntoa Sveitisssä , en kalliitta autoja enkä suin surmin asuisi Hgin keskustassa. Oma vaatimaton elämäni riittää minulle ihan hyvin ja muutokset, joita siihen tarvisin, ovat pieniä.



Kateuden ja ahneuden problematiikka ei ratkea lisää saamalla. Köyhäkin voi olla tyytyväinen. Eikä poliisi+sh edes ole köyhiä vaan aivan tavallisia.

Vierailija
45/47 |
05.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei vielä noin rikas, koska mies on todella kovapalkkainen mutta ystäväni kotiäiti. Heillä on todella rikkaat vanhemmat, ja saavat mielettömät perinnöt jonakin päivänä. Nyt ovat lähinnä omalla työllään saaneet varsin kivan elintason (jotain autoja ja matkoja saaneet vanhemmiltaan). Ystäväni on vielä tavismainen, rikkaus näkyy lähinnä siinä, että pystyi olemaan 10 vuotta kotiäitinä, vaikka mies vasta alkoi uraa tehdä. Mies on paljon reissussa, joten kaikki lomat viettävät jossakin ulkomaankohteessa ja välillä tekevät tällaisia pidennettyjä viikonloppuja. Asuvat kivalla asuinalueella ja ihan kivassa talossa, mutta ei ole mikään lukaali vielä, vaikka neliöitä onkin yli 200 (niin on meilläkin eikä siis olla rikkaita eikä edes keskituloisia).



Aluksi kadehdin tuota huoletonta elämää, kun ei joka penniä tarvitse laskea ja kun voi vain miettiä, minne lähdetään seuraavalla lomalla eikä valita kohdetta hinnan mukaan. Ystäväni löysi uudenlaisia ystäviä asuinalueeltaan, ja sitä kautta näemme harvemmin. Kateuskin sitten jäi. Ei voi kadehtia, jos elämät kohtaavat vain muutamia kertoja vuodessa. Silloin on lähinnä utelias, että mitä ovat puuhailleet, siinä kaikki. Lisäksi silmiä avasi sen, kun kaveri paljasti kadehtivansa erään tuttaperheensä elämää (joka eli siis hyvin samanlaista elämää kuin kaverini), joten tajusin, että kaikki kadehtivat jotain, toiset sen vain myöntävät ja toiset eivät. Siitä se kateuskin lähti.



Nykyään olen kateellinen eräälle toiselle ystävälleni, joka ei ole rikas ja itse asiassa vähemmän heillä on kuin meillä. Olen kateellinen, koska hän kykenee olemaan tyytyväinen omaan tilanteeseensa ja ottamaan asiat niin kuin ne ovat. Tällä kaverillani on ollut elämässä paljon tuuria, hän on töissä isänsä firmassa, on opiskellut mutta ei ole ammattiaan vastaavassa työssä, asuu ahtaasti omasta tahdostaan, vaikka mahdollisuus muuttoon olisi ja vaikuttaa aina tosi tyytyväiseltä elämäänsä. Kadehdin todella tuota taitoa olla niin tyytyväinen selvästi sellaiseen elämään, joka tarjoaa ns. vähemmän. Toki on saanut apuja vanhemmiltaan, mutta ne avut ovat olleet melko pieniä (työpaikka tietysti isoin ja ehkä vähän rahaa lahjaksi). Moni painottaa nykyään, että tärkeintä on se omin avuin selviytyminen, mutta kaveriani asia ei tunnu vaivaavan eikä hän silti kadehti ystäviään, joilla on paljon rahaa ja hienot urat. Osaisinpa minäkin!



Nykyään kuitenkin osaan jo listata mielessäni asiat, jotka ovat hyvin ja joita en halua missään nimessä muuttaa. Sitten mietin, mitä asioita haluaisin muuttaa ja onko oikeasti rahalla siinä suuri osuus. Aika harva asia loppujen lopuksi on rahasta kiinni.



Ap, haluaisit lottovoiton, jotta pääsisit paremmalle asuinalueelle ja matkustamaan. Ihan oikeastiko vain näin vai ovatko nämä vain keinoja, joilla pakenet niitä ihan oikeita ongelmia, joiden luulet katoavan, kun rahaa olisi enemmän? Mieti tarkkaan, mihin oikeasti olet tyytymätön elämässäsi. Ainakin ammatinvalinnat teidän perheessä ovat todellakin kunnioitettavia, niistä voit syystäkin olla ylpeä. Voisit niiden negatiivisten asioiden lisäksi miettiä niitä teidän perheen hyviä puolia, joihin voit olla tyytyväinen. Ehkä huomaat, että niitä todellisia kateuden aiheita on aika vähän ja että enemmän kai haet helppoa elämää. Se on kuitenkin myytti. Helppoa elämää ei oikeasti ole olemassakaan.

Vierailija
46/47 |
05.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minulla on kaunis ja rikas ystävä. Kyllä minua kadehdituttaa, että hän saa olla lasten kanssa kotona vuosikaudet ja käy koko ajan ravintolassa syömässä, kosmetologilla, hieronnoissa jne.

Mä en oo kaunis enkä rikas. Vaan köyhä opiskelija. Silti käyn ravintoiloissa monta kertaa viikossa, kosmetologilla sekä hieronnoissa.

Aika hassua, jos sun mielestä tohon täytyy olla rikas...

T. tulot 1100e/kk/netto

PS. Mies ei maksa, ei lapsia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
47/47 |
05.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

niitä, jotka ovat köyhempiä. Jonkun silmissä myös ap on rikas ja etuoikeutettu. Elämä vaan ei ole oikeudenmukaista.



Pieni määrä kateutta on kai ihan normaalia, mutta itse en ainakaan kovin paljoa pohdi omien itseäni rikkaampien kavereiden rahoja. Joillakin on isompi kämppä, toisilla pienempi. Tärkeintä on kuitenkin se ihminen itse, onko sillä sisäinen tasapaino, onko se onnellinen, onko sillä rakastava perhe ja ihania kavereita, onko sillä inspiroiva työ jne. Näiden kanssa rahoilla ei ole kovin paljon tekemistä.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kaksi kaksi viisi