Onko normaalia tässä iässä

eli 28- vuotiaana ajatella jostain vanhemmasta miehestä, että kunpa tuo olisi tai olisi ollut isäni (esim. ajattelin äsken noin siitä Gugista)? Sama juttu monesti myös viisi-kuusikymppisten naisten kohdalla, katson haikeana vaikka jotain onnellisilta vaikuttavia julkkisäitejä ja heidän aikuisia tyttäriään. Kuitenkin minulla on nykyisin vanhempiini ihan hyvät välit, tai aina on välit olleet mutta aiemmin olin katkerahko isän juomisesta ja äidin välinpitämättömyydestä kun olin pieni, nykyisin nuo ovat kuitenkin korjaantuneet. Mihin ihmeeseen siis tarvitsen äiti- ja isähahmoja?