Lue keskustelun säännöt.
Pojastani tulee pelinarkkari, ellei ole jo
09.05.2010 |
Poika täyttää kesällä viisi ja istuisi koko ajan pelaamassa pleikkaria. Pelejä, missä ajellaan autolla ja ammuskellaan. Isänsä ei häntä kiellä. Yks päivä laskin, pelasi noin 6 tuntia ja nyt sitte pelaamisesta on tullut elämääkin tärkeämpää, se raivoo ja potkii ja hakkaa mua, kun vien sen nukkumaan. Ennen sillä oli nukkumaanmenoaika kahdeksalta, nyt en ilman riitaa saa sitä sänkyynsä millään ennen yhdeksää. Hävettää.
Kommentit (13)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta se on vasta viisivuotias! Moni ikäisistään ei osaa pitää peliohjainta edes kädessään! Korkeintaan tunti päivässä? Vai?
Onko sen isä samanlainen pelinarkkari?
Poikasi aivojen kehitys on vaarassa ja mielenterveys ja olen ihan tosissani nyt. Minulla on 8, 14 ja 16v pojat ja kokemuksen kautta pelaamiselle on asetettu tiukat rajat. Etenkin pienille tulee aggressiivisuutta eikä mikään muu enää kiinnosta jos saavat pelata rajatta. Meillä on 8v:llä päivä viikossa pelipäivä, eli koulun ja läksyjen jälkeen saa pelata. Joskus pelaa useamman tunnin, mutta välillä myös menee kavereiden kanssa ulos vaikka saisikin pelata.
Toiselle teinille tuli tosi paha ongelma, rajotuksista huolimatta, pelasi sit yöllä ja salaa eikä jaksanut nousta kouluun aamuisin.
Muuten ruinaa ja ruinaa aivan loputtomiin. Kun laitat pelin kokonaan pois, ruinaa ja huutaa ehkä ekan päivän, mutta oppii äkkiä taas leikkimäänkin, kun ei oikeasti ole mahdollisuutta pelaamiseen.
Tämä tehtiin meillä esikoistytön kanssa, vaikkei mitään kiukkuamista ollutkaan. Ei vain enää "osannut" leikkiä, kitisi vaan ettei ole mitään tekemistä, jos ei antanut pelata. Täydellinen pelikielto muutti asiat. Nykyään pelaa joskus, mutta osaa tehdä myös muuta. Sama toimi myös naapurissa.
Akuinen vai 5v?
As simple as that!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hankittiin Wii muutama kuukausi sitten, ja pelaisi jatkuvasti. Pelaa päivittäin, mutta keskeytetään peli jonkun ajan päästä ja mennään vaikka ulos. Illalla ei klo 7 jälkeen saa pelata. Mutta vaikka kuinka yrittää rajoittaa, se pelaaminen on nyt mielessä koko ajan.
Ei missään nimessä ampumis- ym. pelejä.
8
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähetettiin nuorisokotiin kauas kavereista joilla sai pelata yötäpäivää. En tajua vanhempia jotka eivät kontrolloi lastensa pelaaamista tai elämää mitenkään. Mun poika oli viikonkin kateissa kaverin luona ja pelasi, ei syönyt, ei mitään, vain pelasi. Perheen äiti kantoi pojille ruokaa ja joi itse alkoholia.
Meilläkin pojat pelaili yhdessä vaiheessä tosi paljon.. mutta tein sellaisen selkeän taulukon josta lapset näkee koska on pelipäivä ja tv päivä jne...
kahden viikon välein on pelipäivä, ja hyvin ovat kestäneet sen, koska näkevät taulusta koska se päivä on! suosittelen!!
sinä olet äiti, ja päätät lapsesi hyvinvoinnista. tee tuolle hommalle stoppi nyt!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt ei ole moralisoinnista kyse, nimittäin oman lapsen kanssa on kans rajoja haettu. Poika 7 vee, saa pelata 2pvä/viikossa 1h. enempää ei voi antaa missään nimessä (on kokeiltu)
Nyt kaavailtiin, että kesälomaksi pelikoneet lähtee kaappiin. Tilannetta ei helpota se, että nämä nykymiehet on ihan samanlaisia kuin poikansakin. Ärrsyttää välillä todenteolla, mutta kuitenkin minä olen se joka päättää.
Meillä myös poika tykkää pelata kovasti ja tilanne meni siihen, että ei juuri leikkinyt, kun käytti kaiken ajan ruinaamiseen - "Äiti saanko pelata?" Päädyimme sitten siihen, että arkisin ei pelata lainkaan. Viikonloppuisin sitten poika saa pelata max muutaman tunnin per päivä. Tämä helpotti tilannetta ja poika oppi nopeasti, että arkena ei kannata kinuta, koska kuitenkaan ei pelata. Nyt kuitenkin taas harkitsen lisärajoitteita, koska ruinaus on alkanut viikonloppuisin. Kun on saanut pelata aamupäivällä, ruinaa, että saisi pelata iltapäivälläkin jne. Lisäksi huomaan että vähänkin rajummat pelit siirtyvät käytökseen. Vaikka meillä ei pelatakaan väkivaltaisia pelejä niin esim urheilupelien miekkailu siirtyy käytökseen. Mutta ap:lle suosittelen lämpimästi keskustelua miehen kanssa. Tehkää yhteinen päätös peliajoista ja noudattakaa niitä. Sitä poikanne tarvitsee!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja haluaisi kovasti pelata. Koska molemmat vanhemmat pelaamme (tosin silloin kun lapset ovat jo maata), pelaavat lapsemmekin. Mutta vielä olemme pystyneet rajoittamaan. Itse en anna päivällä pelata, mutta joinakin iltoina saa pelata noin tunnin verran. Ja yleensä pelaamme hänen kanssaan, sillä on sen verran pieni vielä. Hänelle pelaaminen on sitäkin, että saa vierestä seurata kun vanhempi pelaa ja pääsee vaikuttamaan pelin kulkuun, mutta on hänellä pari ihan omaakin peliä ja netissä saatetaan käydä jollain sivustolla pelaamassa esim. värityspelejä.
Vielä ollaan siis pystytty hyvin hallitsemaan, tosin syntyyhän noita kiukkuja välillä, mutta ei onneksi kovin usein. Sovitaankin etukäteen kuinka paljon pelataan ja lopetetaan sellaiseen kohtaan, ettei peli ole liian mielenkiintoisessa kohtaa. Esim. väritetään kuva loppuun, pelataan kenttä loppuun, laitetaan poni nukkumaan jne. Ja tämän jälkeen ollaan vielä rauhoituttu ennen iltapaloja ja nukkumaanmenoa.
Minusta pelaaminen on myös kehittävää (riippuu toki mitä pelejä pelaa) ja meillä se on myös yhteistä aikaa, sillä olemme kiinnostuneita. Toivottavasti tulevaisuudessakin pystymme hallitsemaan paljonko koneella istutaan.
Itse muistan lapsuudesta, että meillä oli vain yksi kone ja vuorot kolmen lapsen ja isän välillä oli tarkasti jaettu. Peliaikaa oli normi-iltana jokaisella tunti tai kaksi. Tämä toimi meillä. Kenties isompien lasten kanssa voisi sopia myös pelipäivistä tai peliaika voisi olla myös palkinto kun läksyt ja muut hommat on hoidettu.
Mutta itsekkin kausittaisena peliaddiktina ymmärrän pelien koukuttavuuden. Peliä on erittäin vaikea jättää kesken jos se on juuri mielenkiintoisessa tai ratkaisevassa kohdassa. Itsensä kanssa saattaa sopia, että pelaan vain tämän kentän tai teen tämän jutun loppuun ja sitten lopetan, mutta kyseisen vaiheen loputtua seuraavan aloittaminen saattaakin houkuttaa ihan liikaa. Vielä enemmän tuo paineita pelit, joissa on sosiaalinen yhteisö joka saattaa tahtomattaankin painostaa pelaamiseen. Koska peliä saattaa olla vaikea lopettaa kesken ja väkisin tenavan koneelta raahaminen saattaa saada aikaan kauhean kiukkukohtauksen, ehdotan, että lapsen kanssa keskusteltaisiin ensin missä vaiheessa peli on ja kuinka pian siinä on sellainen kohta, johon pelin voisi lopettaa. Samalla voisi lapsen kanssa sopia miten toimitaan jos peliä ei siihen mennessä saada lopettua (esim. sovittu, että kenttä pelataan loppuun, aikaa lapsen mukaan menee max 15min). Myös pelipäivistä voisi sopia, eikä pelaamista kannata jättää ihan viimeiseksi asiaksi illalla, vaan sen jälkeen olisi hyvä vielä touhuta jotain muuta ja saada ajatukset muualle.
Tämmöisiä ajatuksia tältä suunnalta.
minä rajoitan :(