Ei lahjaa...

Mutta oikeesti: miehiä pitää opettaa, jos heitä ei ole kotona opetettu huomioimaan toisia. Exäni ei olisi tullut ajatelleeksi koskaan äitienpäivä- tai edes synttärilahjoja, mutta kerroin, että hänen KUULUU ostaa - sillä saadaan lapsemmekin oppimaan....



Nykyinen mieheni -ei siis lapseni isä - ostaa aina äitienpäivälahjan lapseni kanssa. Hän myös saa isänpäivälahjan (tietenkin biol.isäkin saa).



Eli ei kannata potea pahaa mieltä tai olla marttyyri, vaan VAATIA niitä lahjoja. Aluksi se on vähän tylsää, mutta hei, kyllä ne oppii!!! :)

Paras vaan etukäteen selvittää odotuksia rautalangasta vääntämällä.



Harva mies ymmärtää siitä, että saa itse isänpäivälahjan, että hänen pitäisi hankkia äitienpäivälahja.

Ei meilläkään mies osaisi mennä oma-aloitteisesti mitään ostamaan. Kyllä minun pitää suoraan vinkata, että ostas kuule tohon mun koruun....



Sinäänsä tylsää, olisihan se kiva jos joskus oma-aloitteisesti, mutta tuollainen on aina ollut ja tuollaisena hänet olen ottanut. Ei noista kannata enää pahastua! Tai sitten sanot suoraan, että olisit jotain toivonut. Meillä se tarkottaisi sitä, että maanantaina mennään yhdessä ostoksille. Ei kyllä todennäköisesti muista tuota enään ensi äitienpäivänä....



Hyvää äitienpäivää teille!

mun mies lähti jo pe äitinsä luo juhlimaan "vuoden tärkeintä" päivää eli äitienpäivää. Kun hiukan ihmettelin (meillä kun on 4 kk ikäinen vauveli), niin ihmetys oli suuri. MIKSI hänen pitäisi muistaa minua, koska en ole hänen äitinsä. Se on sitten lapsen homma kun kasvaa isommaksi. Eilen illalla puhelimessa jaksoin vielä kummastella, mutta ei hän oikeasti näe miksi minua pitäisi muistaa mitenkään. Että on niitä muitakin jotka ei vaan ymmärrä.

mun mies lähti jo pe äitinsä luo juhlimaan "vuoden tärkeintä" päivää eli äitienpäivää. Kun hiukan ihmettelin (meillä kun on 4 kk ikäinen vauveli), niin ihmetys oli suuri. MIKSI hänen pitäisi muistaa minua, koska en ole hänen äitinsä. Se on sitten lapsen homma kun kasvaa isommaksi. Eilen illalla puhelimessa jaksoin vielä kummastella, mutta ei hän oikeasti näe miksi minua pitäisi muistaa mitenkään. Että on niitä muitakin jotka ei vaan ymmärrä.

Meillä auttoi, kun mies katseli sukupäivällisellä meidän vauvan syntymän jälkeen miten veljensä antoi vaimolleen suurieleisesti kalliin lahjan.

Edelleenkin tietysti kannattaa vielä vihjaista ehdotusta tai muistuttaa, mutta ei ainakaan periaatteesta vastustele.

- 3

mun mies lähti jo pe äitinsä luo juhlimaan "vuoden tärkeintä" päivää eli äitienpäivää. Kun hiukan ihmettelin (meillä kun on 4 kk ikäinen vauveli), niin ihmetys oli suuri. MIKSI hänen pitäisi muistaa minua, koska en ole hänen äitinsä. Se on sitten lapsen homma kun kasvaa isommaksi. Eilen illalla puhelimessa jaksoin vielä kummastella, mutta ei hän oikeasti näe miksi minua pitäisi muistaa mitenkään. Että on niitä muitakin jotka ei vaan ymmärrä.

hänen MUA pitäisi niin kauheasti muistaa, kun en ole hänen äiti. Mutta HALOO, mä olen hänen kahden lapsensa äiti!!

Aamiaispöydässä (mies laittoi) mies sanoi eilen kaupungilla käydessään kovasti miettineen mitä mulle ostaisi, mutta ei vaan ollut keksinyt. Suklaata oli ajatellut, mutta kun olen jättänyt suklaan pois vauvan vatsanväänteiden takia (ja ihan hyvä muutenkin, kun meni kilotolkulla parisen viikkoa sitten!)...Ei sitten ollut mitään hankkinut. Ei vaan mielikuvitus riitä. Ja se on totuus, ei tekosyy. Se ei vaan tajuu!

Ap

mun mies on kyllä jo oppinut ajansaatossa.

vihjaisin tosin kuukasi sitten että äitienpäivälahjaa jos mietitte poikien kanssa niin pyörän kori olis tarpeellinen. No eihän se tietty kuukautta päässä pysynyt, kun tunnetutusti jättää viimetippaan. eilenhän se olis pitänyt sanoa :-)

No, kukkia sain ja yhdeltä lapselta mun lempikarkkeja ja toiselta koulussa tekemän jutun. Ihania nekin!! Käyn huomenna ostamassa pyöränkorin :-)

Mä sain kukkia ja kortin johon lapset olivat piirtäneet, ja ne on kivoja. En edes odottanut lahjaa, jotenkin toi mies ei vaan niitä osta. Muistaa kyllä, mutta oon joskus sanonu ettei ne lahjat oo niin tärkeitä (tarkoitinkin sitä) joten olettaa etten HALUA mitään lahjoja. Huoh.



Mutta hyvä näin.

varsinaista lahjaa mieheltäni(enkä halunnutkaan mitään, kun kysyi) mutta sain ihanan kortin ja valtavan kauniin kukkakimpun. Lapsilta sain kauniit kortit ja isompi oli myös tehnyt lahjan eskarissa. Aamulla koristelivat eilen tekemänsä kakun.

Muistaminen on minusta tärkeämpää kuin mitkään lahjat.

kerta kerran jälkeen aina vain karumpia kokemuksia.



On tietysti ollut myös sellaisia juttuja (esim. vatsatautia), johon mieskään ei ole voinut vaikuttaa, mutta paljon olisi voinut tehdä lisääkin, jos vain olisi halunnut.



Olen kotiäiti, joten tänään juhlitaan minun työtäni. En tule saamaan eläkettä, en ammattiliiton viirejä ja mitaleita... Joten miten olis edes lahjakortti vaateliikkeeseen?



Äitienpäivät masentaa vuosi vuodelta enemmän. Tänä vuonna mies ei ole kotona, joten saan painaa lasten kanssa ÄITInä ihan koko päivän...

Se on aamu jolloin sanakari saa nukkua niin pitkään kuin lystää. Herättyään kahvinkeitin on valmiiksi ladattuna ja aamupala laitettuna. Sen saa nauttia lasten lahjoja availlen ja lehteä selaillen. Miulle tuo oma, kiireetön hetki on todella arvokas enkä sitä kukkapuskaan tai edes koruun vaihtaisi.



t. kolmen pienen äiti

Täytyy myöntää, että olen vähän pettynyt, kun mies ei yhdessä esikoisemme kanssa ollut mitään lahjaa hankkinut.

Meille syntyi uusi vauva muutama viikko sitten, oletin, että mies olisi jotenkin enemmän huomioinut...Joskin tunnen kyllä mieheni, ei ole mitenkään materialisti eikä osaa ajatella minun toiveita. Ajattelin, että mies olisi tajunnut ostaa vaikka Kalevala-korun lapsikoruuni uuden vauvan kunniaksi uuden helan...mutta ei.

Meillä ei ole sellaista mammanpojan kultuuria kuin italiassa ja sielläkin äidit varmasti neuvovat miten poikien pitää lahjoa hiiltyneitä vaimojaan. Ranskalaiseen kulttuuriin kuuluu lahjat ja huomiointi.

Suomalaiset pikkulasten isät ovat kasvaneet sodan jälkeen syntyneiden miesten kasvattamina. Näiden sodan varjossa kasvaneet miehet eivät tienneet mitään naisen hemmottelusta. Elämä oli työtä ja selviytymistä. Sodan jälkeen naiset eivät olisi ilenneet vaatia mitään itselleen. Jos mies ei ole oman isänsä kanssa askarrellut äitienpäiväkorttia ja nähnyt isänsä huomioivan äitiä, miten hän osaisi tätä huomioimista kohdistaa omalle vaimollekaan. Hän korkeintaan ajattelee, että vaimo on nirppanokka verrattuna omaan äitiin, joka rakasti, vaikka ei mitään erityistä saanutkaan. Jos nyt muistatte kertoa omille pojillenne miten ihanaa on kun saatte kortin äitienpäivälahjaksi ja miten ihanaa on, jos auttavat kotitöissä, niin heistä tulee se seuraava herrasmiessukupolvi, joka ei vain selviydy, vaan ottaa myös huomioon.

äitien- tai isänpäivänä. Tänään sain lasten tekemät kortit ja lahjat sänkyyn miehen ja lasten tekemän kakun kera. Aamiainen oli valmiiksi laitettu ja syötiin porukalla pitkään. Sain nukkua ihanan pitkään, itse asiassa tunnin verran jo olin ollut puoliksi hereillä... :-)



Iltapäiväksi mennään mummuja moikkaamaan!

kohtalotoveri. Ei lahjan lahjaa!!! :(

pettymys aamu täälläkin. Ei lahjaa, ei huomiointia, ei onnitteluja.. kiva kuulla et mun mies ei ole ainoa pässinpää täällä :(

miehen kanssa tapana ostaa lahjoja toisillemme oikeastaan koskaan. Nyt kuitenkin äitinä olen kaivannut mieheltä muistamista, sen verran kovan työn koen tehneeni vauvan kanssa. Kuten joku sanoi, tänään juhlitaan mun työtäni äitinä.



Joten ilmoitin siis miehelle muutama viikko sitten, että minulle olisi tärkeää saada häneltä lahja ja mahdollisuus nukkua aamulla pidempään. Jos olisi ollut joku ajatus lahjasta, olisin kertonut senkin, mutta toivoin mieluummin täysin yllätyksen.



Sain aamu-unet ja mieluisan lahjan. Olin kyllä varautunut siihen, että lahja saattaa olla mitä tahansa kummallista, ja päätin olla tyytyväinen, mutta nyt osui oikeastikin nappiin.



Avatkaa suunne ja vaatikaa muistamisenne, ei mitään vihjailua vaan selkeää puhetta.

Rutistus, onnittelu ja suukko!! Tyttö on teini.

Lapsen isältä en todellakaan odota mitään, koska en ole hänen ÄITINSÄ!



Sanoin vielä lapselleni etukäteen, että tavaraa en tarvitse, mutta halit otan mielelläni vastaan.

pettymys aamu täälläkin. Ei lahjaa, ei huomiointia, ei onnitteluja.. kiva kuulla et mun mies ei ole ainoa pässinpää täällä :(

Vaikka ei se varmaan teitä "unodettuja" lohduta, ettei kaikilla ole ollut yhtä kurja aamu.



Yleensä olen saanut äp-lahjaksi jotain "kaupasta haettua", koru, kosmetiikkaa tms. Mutta tämän voden lahja oli aivan erityisen lämmittävä:



Olen jonkin aikaa haaveillut sellaisen puisen kasvimaakehikon laittamisesta, minkä sisälle voisi kasvattaa yrttejä ym. Mies oli istänyt puheeni korvan taaksen.



Eilisen päivän mies puuhaili poikieni kanssa autotallissa tosi salaisissa puuhissa. Tänään luovuttivat minulle kaksi haaveilemaani kehikkoa multineen ja yrtinsiemenenineen :) Aivan ihana kun olivat oikeasti nähneet vaivaa, ja pojat oli saaneet osallistua projektiin. Tämä lahja peittosi kaikki raha-arvoltaan kalliimmaat korut ym.



Teille, jotka jäivät vaille muistamista: niille miehille pitää oikeasti antaa edes jonkinlaista vinkkiä toiveista. Luulen että moni mies jättää muistamatta ihan siksi, että yksinkertaisesti ahdistuu pelkästä ajatuksesta, kun ei tiedä mitä antaisi/miten muistaisi.

Rutistus, onnittelu ja suukko!! Tyttö on teini.

Lapsen isältä en todellakaan odota mitään, koska en ole hänen ÄITINSÄ!

Sanoin vielä lapselleni etukäteen, että tavaraa en tarvitse, mutta halit otan mielelläni vastaan.

Meillä muistetaan myös isää isänpäivänä ,miksei sitten äitiä äitienpäivänä.

En olisi minä noiden lasten äiti ilman tuota miestä. Eikä hän isä ilman minua.