Voi Voi noita lessujen vihaajia!! =)

Musta on pöyristyttävää, että vuonna 2009 Suomessa elää naisia niin alisteisessa asemassa. Suomi kuitenkin pitää itseään tasa-arvon mallimaana (mitä se ei oikeasti ole) ja silti pienen lahkon annetaan pitää naisia alempiarvoisina ja nämä naiset tuntuvat suostuvan siihen!

Mediahan tunnetusti kertoo vain faktat ja aina vain faktat niinku kaikki toki tietää. Tervetuloa vaikka ens sunnuntaina lähimpiin seuroihin ni näät ite miten "alistuneita" kaikki siellä on.



Pienenä vihjeenä voisin antaa et puhu vasta sit ku tiiät ettei oo ihan skeidaa.



t. vl

Pystytkö opiskelemaan haluamasi ammatin? Pystytkö valitsemaan työn ja uran? Vai onko kotiäitiys ja 10 lasta ainoa vaihtoehto? Onko sinulla mahdollisuus valita sinulle sopiva elämäntyyli ilman, että joudut selittelemään tai jopa suljetuksi oman yhteisösi ulkopuolelle?



-2-

Uskotko sinä iIHAN OIKEASTI ettei tuollaisia valintoja vl voi tehdä!? Minä pidän provona joka ikistä tuollaista väitettä, koska TIEDÄN ettei ne ole totta. Olen vl ja odotan 7. lasta, mutta se on TÄYSIN oma valintani. Mieheni jopa usein sanoo että pitäiskö minun mennä töihin, mutta kun miinustamme päivähoitokulut palkastani niin ei jää juuri taloudellista hyötyä. Miksi ihmeessä siis tekisin töitä ilmaiseksi kun toinen vaihtoehto on hoitaa ja nauttia lapsistani kotona?! Olla vastassa kun koululaiset tulevat kotiin yms yms. Ja lapset vastustavat kiivaasti ajatusta minun töihin menosta. Minulla olisi työpaikkakin tiedossa ja väliin on kyselty, tulisinko töihin ja panisin lapset hoitoon. Ei kiitos! Rakastan lapsiani ja tahdon viettää aikani heidän kanssaan.

Kuka tietää, jos joskus iskeekin kipinä opiskeluun tai töihin niin silloin menen. Nyt elämä on täyttä ja onnellista näin.



Tiedätkö, kun minä olin lapsi, isäni oli koti-isänä ja hoiti meidät kaikki 10 sisarusta turvallisesti kotona. Minusta se oli ihanaa! Sai nukkua pitkään ja leikkiä mitä halusi, olla naapureiden lasten kanssa ja nauttia joutenolosta. Äitini oli opettaja ja piti vain lyhyen äitiysloman mennen taas töihin.

Ja näitä naisia on hyvin paljon, jotka opiskelevat, käyvät töissä tms. Me emme TODELLAKAAN ole tossun alla.

Tiedän useammankin vl miehen, jotka ovat ainakin välillä koti-isänä saaden viettää enemmän aikaa lastensa kanssa.



En käsitä mikä tarve ihmisillä on vääristellä asioita, liioitella ja yleistää. Ja miten joku voi uskoa kaiken minkä kuulee.

Minä neuvon että älkää uskoko mitään, mitä ette tiiä aivan varmasti todeksi.

Tämän olen itse oppinut noista tuhottoman monista luuloista ja ennakkoluuloista meitä kohtaan. Minusta on tullut avoin kaikenlaisille ihmisille.

Oli tosi ankeeta, kun ope oli puoli vuotta töissä, sitten sijainen, kymmenen kk päästä taas oma ope, seitsemän kk päästä taas eri sijainen jne.

. Äitini oli opettaja ja piti vain lyhyen äitiysloman mennen taas töihin..

Oli tosi ankeeta, kun ope oli puoli vuotta töissä, sitten sijainen, kymmenen kk päästä taas oma ope, seitsemän kk päästä taas eri sijainen jne.

.

Tyttöni esikoulussa ei ole yhtään vl. töissä ja LÄHES joka päivä on vastassa erit tädit!! Missä ne ei vl. sitten uinuvat? Ovatkohan kotona hoitamassa sairasta lastaan vai itse kipeänä! Ymmärrän että sinuakin tympäsi, mutta kyllä minuakin vaikka kyseessä ei nyt olekaan vl.tädit. Ja kyseessähän on vain vuosi, mutta noin pienelle olisi tärkeää se vakituinen hoitaja, varsinkin jos kyseessä on ujo lapsi..

Olisihan se pitänytkin arvata. =D

No, meillä oli se etu että asuimme äidin koululla siihen asti kun 10. lapsi syntyi, joten äiti oli pois töistä vain muutaman viikon ja sitten kulki välitunnit syöttämässä ja hoitamassa vauvaa.

Se oli hänen valintansa. Olisi voinut kotiinkin jäädä muttei jostan syystä halunnut ja isä halusi. Kun nuorin lapsista lähti kouluun, isä meni töihin.



Huomaatteko että muukin kuin lesta äiti voi joutua olemaan pois töistä oman, puolison tai lapsen sairauden vuoksi ja pitkäänkin.

Minä olin 5. luokalla kun opettajan mies sai sydänkohtauksen ja ope oli pitkään pois. Itse asiassa se ope oli sijainen meidän oikealle opelle, joka piti vuoden hoitovapaan. Eikä muuten kumpikaan heistä ollut lestadiolainen. Tosi kivoja opeja olivat, mutta meillä oli sijaisen sijaisen sijainen ja välillä kouluavustaja kun tuokin sijainen oli pois. Eipä jäänyt minkäänlaisia traumoja. =D

yhtä lailla se jatkuva vaihtuvuus haittasi koulunkäyntiä. Mutta jos pienen vauvan äiti haluaa muutaman viikon jälkeen jo takaisin töihin, vaikka olisi oikeutettu olemaan äitiyslomalla niin se kertoo siitä, että vauvaa ei haluttu, se vain tuli.

mutta voin näin vl-naisena vastata. (Ja mainittakoon että minulla on nyt aikaa istua koneell, ilman että lapset kärsii.:) Tästähän on oltu huolissaan miten vl-äideillä on aikaa täällä kommentoida.)

Kyllä pystyin opiskelemaan ammatin. Valitsin sen ammatin mistä pidän eniten ja koen kutsumustyökseni. Nautin työstäni ihan hirvittävästi. Ura? No miten sen nyt ottaa. Jos olen vakityöstä pois, tällä hetkellä lasten kanssa kotona. Sain jopa vakipaikan vaikka johtaja tiesi että olen vl ja tulen luultavasti olemaan vuosia pois. MAhtavan ymmärtäväinen naisjohtaja onkin työpaikallani. Kotiäitiys ja 10 lasta ei ole ainoa vaihtoehto. Kaikki eivät edes saa noin montaa lasta vaikka toivoisivatkin.

Mitä vikaa kotiäitydessä on? JA töihin kerkeää vielä sittenkin kun nuorin lähtee kouluun.:)

Minä en todellakaan koe olevani alistettu ja en joudu selittelemään toisille elämän valintojani!

Pystytkö opiskelemaan haluamasi ammatin? Pystytkö valitsemaan työn ja uran? Vai onko kotiäitiys ja 10 lasta ainoa vaihtoehto? Onko sinulla mahdollisuus valita sinulle sopiva elämäntyyli ilman, että joudut selittelemään tai jopa suljetuksi oman yhteisösi ulkopuolelle?

-2-

Olen opiskelijaäiti, lääkiksessä. Mies hoitaa lapsia kotona, omasta tahdostaan, ei alistettuna. Hänelläkin on maisterin paperit ja aikookin palata duuniin kunhan kotona olo alkaa kyllästyttää. Tunnen ehkäisykeinot kuin omat taskuni, vaikka en ole niitä itse testannutkaan. Eikä koskaan ole tullut mieleenikään ehkäistä. Ja arvatkaa mitä? Minulle ei ole kertaakaan elämäni aikana sanottu, etten saisi ehkäistä. Ei K-E-R-T-A-A-K-A-A-N. Ja siltikin omassa tunnossani tunnen niin, että en H-A-L-U-A ehkäistä. Minun olisi erittäin helppo tehdä niin salassa kaikilta, mieheltänikin, mutta omatuntoni ei minun salli niin tekevän.

Etsikää yksikin lestadiolainen nainen joka olisi pakotettu synnyttämään rajaton määrä lapsia. Uskoisin, ettei sellaista naista ole olemassakaan. Jokainen tekee juuri kuten omassatunnossaan hyväksi näkee. Sille te ette voi mitään, että puhdas omatunto on samanlainen jokaisella uskovaisella äidillä ja tämä taas johtaa samankaltaiseen käyttäytymiseen.



t. hyvin itsenäiseen ajatteluun kykenevä opiskelija (sekä tällä hetkellä 4 lapsen äiti)

"

yhtä lailla se jatkuva vaihtuvuus haittasi koulunkäyntiä. Mutta jos pienen vauvan äiti haluaa muutaman viikon jälkeen jo takaisin töihin, vaikka olisi oikeutettu olemaan äitiyslomalla niin se kertoo siitä, että vauvaa ei haluttu, se vain tuli.

"

Kadehditko kenties!? Siihen aikaan kun äitini sai lapsia, ei todellakaan ollut tällaisia lomia kuin nykyään. Ja hänhän sai hoitaa vauvan samaan aikaan. Oppitunnit ei ala-asteella ole kovin pitkiä, joten hän kävi syöttämässä vauvaa joka välissä, pani nukkumaan ja kävi pitämässä tunnin samassa talossa. Että eipä juuri poikkea normaalin kotiäidin hommasta.

Äitini on hyvin lapsirakas edelleen, että kysyppä vain halusiko hän lapsia vai ei! =)

anoppini sekä 5 kälyäni. He ovat joutuneet lapsentekokoneiksi täysin yhteisönsä pakottamina. Väitän omaavani tästä ensikädentietoa, koska myös oma kohtaloni olisi ollut sama mikäli "luoja olisi suonut minulle lahjojaan". Lahkon (tarkoituksellinen sanavalinta) painostus ja henkinen väkivalta ajoi minut lopulta maailmaan ja eroamaan uskon yhteydestään.



Anopille lapsia syntyi 15 kpl kunnes viimeisessä hän melkein kuoli ja vioittui niin pahasti ettei raskaus enää ollut (onneksi?) mahdollinen ja hän kärsii näistä vammoista vakavasti koko loppu elämänsä. Jumalallistako?

Ei niihin jotka olivat koulussa eikä niihin jotka odottivat kotona.

juuri kaltaisesi, "lahkosta eronneet" paahtavat täällä ja muilla palstoilla. Olisikohan perimmäinen syy paahtamiseen kuitenkin se, että oma uskosta lähteminen jäi harmittamaan. Niinku että pelottaa jos juna jättää ja jääkin rannalle ruikuttamaan?

Tosi uskottavaa kaikkine faktoineen. Entä mikäs on heidän kantansa asiaan ilman sinun katkeraa mieltäsi?

Mielenkiintoista keskustelua. Uteliaisuuttani kysyn, että mikä on suhtautuminen lapsettomuuteen ja avusteisiin lisääntymismenetelmiin? Onko sekin omantunnon kysymys jokaisen kohdalla? Itse suon jokaiselle oman tapansa elää, ajatella ja lisääntyäkin. Avartavaa lukea tällaisia keskusteluja.. :)

13 taitaa olla vain hivenen katkeroitunut. Ja nämä katkeroituneet mammat täällä sitten valittavat ja etsivät syyllistä omalle pahalle ololleen. Kun jostain syyn on löydyttävä. Itsessähän ei ole koskaan vikaa, vain muissa! Eikö?



Kun ei voida myöntää, että vl-äidit ovat hyvin pärjääviä, jaksavia ja monestikin itsestään ja lapsistaan+miehestään hyvää huolta pitäviä. Tunnen heitä tooooosi paljon!



Totta tai tarua tuo kertomuksesi anopista, mutta kyllä vl-äiditkin ovat valveutuneita lapsiasiassa. Esim. tunnen heitä muutamia, joilta esim kohtu poistettu sairauden takia. Kyllä, on poistettu. Eivät siis enää henkensä uhalla "tee" lapsia.

VL????

VL= vanhoillislestadiolainen

olen saanut mennä naimisiin just silloin ku haluan. eli lapsia alkaa tulla vasta silloin ku naimisiin menee. Sitä ennen aloitin koulun josta haaveilin. Menin naimisiin ja lapsia alkoi tulla. Sain koulun kuitenkin valmiiksi eli olen unelma-ammatissa ja olen saanut olla töissä. nyt olen kotona, josta myös nautin. Itseasiassa minusta olisi melkein kamalaa ajatella, että joutuisin olemaan nyt 40 vuotta putkeen töissä. Ilman taukoa. Mut jospa meille suodaan näitä lapsia sillain sopivasti, että olen välillä töissä ja välillä kotona, jolloin kumpaankaan ei ehdi kyllästyä totaalisesti. Ja elämä maistuu. Tämä on siis aivan oma valintani. Elämäntyyli on siis just sitä mitä haluan. Harrastan sitä mikä kiinnostaa ja pidän itseni kunnossa. Sisustan kotini nätiksi, jotta itse ja lapset siellä viihtyisi. Mitä multa siis puuttuu? Miksei tämä voisi olla mukavaa elämää ilman alistusta tms.?