Hirviöminiöistä ja -anopeista

Mä en tiennytkään ennen tätä palstaa, että miniä-anoppi -suhteet voivat olla noin vaikeita, ja täynnä kilpailua miehestä, lastenlapsista, arvovallasta.. En väheksy hirviöanoppien osuutta, mutta kyllä miniätkin voisivat katsoa välillä peiliin. Onneksi minulla on vain tyttöjä, todennäisesti minulle ei tule miniää ikinä. Miniää, joka kieltäisi minulta lastenlapsien hemmottelun - sehän on isoäitien etuoikeus! Mummolassa saa olla mummolan tavat ja mummolan herkut - kukaan lapsi ei kuole tai terveys mene pilalle jos mummolassa syödään yksi päivä nakkeja ja pullaa (Lastenhoito apu kuitenkin miniöille kelpaa) Ihan hullua on myös kilpailla miehen äidin kanssa paikasta miehen sydämessa; "Kuka sulle on tärkein, oma vaimo vai äitisi??? Et oo tainu vielä irrota äitisi tissistä senkin mammanpoika?". Miksi pitää kilpailla, on tärkeää että ihmisillä on läheisiä ympärillään eikä mustasukkaisuuksissaan tarvitse erottaa heitä toisistaan. Äiti on äiti ja vaimo on vaimo, heillä on eri roolit eikä niitä voi verrata. Kaikille riittää tilaa. Kyllä täällä rutistaan välillä niin tyhjästä ja arvostellaan ja loukkaannutaan anopeille ihan turhasta. Onneksi minulle tulee vain vävyjä.

Saavat sun tytöt miniöikseen.

Onneksi mulla on tyttö ja poika. Saan sekä miniän että vävyn.

onneksi on vaan tyttäriä!



Av palsta opettaa..

sen, että ne naiset ketkä rutisee anopistaan, ovat kyllä luonteeltaan ihan samanlaisia kuin ne anoppinsa keitä parjaavat. Että kyllä se vanha sanonta, mies valitsee äitinsä kaltaisen naisen, pitää paikkansa.



t: Mulla on ihana anoppi

onneksi on vaan tyttäriä! Av palsta opettaa..

mulla on vaan poikia.

Itselläni ei ole mitenkään erikoisen lämpimät välit anoppiin. Hän on sitä tyyppiä ettei varmaan kukaan olisi ollut sopiva vaimo hänen esikoispojalleen, mutta mielestäni meillä on keskinäinen kunnioitus. Anoppini on ihanan mieheni äiti ja lasteni isoäiti, joten hänellä on aina paikkansa elämässäni. Olen varma, että tänä päivänä hän varmasti myös minua arvostaa. Siksi pidänkin mölyt mahassa ja käyttäydyn aina ystävällisesti hänet tavatessani.

Anoppi ei ole koskaan hoitanut lapsiamme, joten en "hyödy" mitenkään hänestä, mutta mieheni ja lasteni takia asialliset välit ovat tärkeät.

Mieti sellasita hirviöminiää, joka kieltäisi sinulta poikasi tai lapsenlapsiesi tapaamisen, koska et ole tietynlainen tai hoida lastenlapsia tietyllä tapaa.



Esim. joku hörhöminiä, jonka lapsille pitää syöttää vaikka vain tietyn veriryhmän mukaista ravintoa ja muuta sekoilua :-)

Mieti sellasita hirviöminiää, joka kieltäisi sinulta poikasi tai lapsenlapsiesi tapaamisen, koska et ole tietynlainen tai hoida lastenlapsia tietyllä tapaa. Esim. joku hörhöminiä, jonka lapsille pitää syöttää vaikka vain tietyn veriryhmän mukaista ravintoa ja muuta sekoilua :-)

Muut naiset onkin sitten niitä huonoja miniöitä!

Muut naiset onkin sitten niitä huonoja miniöitä!

Sä voitkin vaan kadehtia meitä fiksuja miniöitä, jotka osaava olla fiksujen anoppiensa kanssa hyvissä väleissä.

Muut naiset onkin sitten niitä huonoja miniöitä!

Sä voitkin vaan kadehtia meitä fiksuja miniöitä, jotka osaava olla fiksujen anoppiensa kanssa hyvissä väleissä.

Mulla on ihan hyvät välit mun anoppiin.

Huvittaa vaan toi teidän tyyli dissata poikien äitejä :)

Juu, mulla on poika, mutta mulla on myös tyttö. Enkä mä ole ikinä ajatellut noin kuin osa teistä. Jotenkin todella säälittävää, no, ehkä te olette ennustajaeukkoja? Toivottavasti teidän tytöt saa hyvät miehet (toki saa) :) Vävyissähän ei ole ikinä mitään vikoja?

Voihan olla mahdolista että lapsesi eivät mene koskaan naimisiin tai ehkä he löytävät itselleen naisen, jolloin saat miniän;)

Jos molemmat ovat vahvoja persoonia ja tahtovat tehdä omalla tavallaan. Vaatii paljon joustavuutta molemmin puolin jotta homma toimii. Kaikki ei ole kovin avarakatseisia ja sallisiva kun on kyse omasta lapsesta/lapsenlapsesta. Myös siis anopit tahtoo usein päättää miten lapsenlapsi kasvatetaan ja hoidetaan...

jos isovanhemmat lellii ja syöttää herkkuja, joita kotona ei saa. Etenkin kun lapsi on sokerisia herkkuja syötyään ylivilkas, eikä nukahda tuntikausiin.

Tiesitkö, että lapset, jotka ovat isovanhempien hoidossa usein, ovat keskimäärin lihavempia kuin lastenhoitajan hoivissa olleet? Ei muuten, mutta jo kolmevuotiaat vertaavat itseään toisiin ja vetäytyvät leikeistä, kun eivät juokse muiden vauhtia ja jäävät peleistä sivuun.

jos isovanhemmat lellii ja syöttää herkkuja, joita kotona ei saa. Etenkin kun lapsi on sokerisia herkkuja syötyään ylivilkas, eikä nukahda tuntikausiin.

Tiesitkö, että lapset, jotka ovat isovanhempien hoidossa usein, ovat keskimäärin lihavempia kuin lastenhoitajan hoivissa olleet? Ei muuten, mutta jo kolmevuotiaat vertaavat itseään toisiin ja vetäytyvät leikeistä, kun eivät juokse muiden vauhtia ja jäävät peleistä sivuun.

Lukuisten tutkimusten mukaan lapsien sokerista riehaantuminen on paikkansa pitämätön myytti. Vikkaus ja nukahtamisen viipyminen johtuu siitä tilanteesta, tilanteen erikoisuudesta verrattuna normaaliin arkeen.

mulla on hirviöanoppi! Olen siis hirviöminiä.

NIIN METSÄ VASTAA KUIN SINNE HUUDETAAN!



Näitä muiden haukkujia kyllä riittää, mutta veikkaan 99,9 prosentissa tapauksista haukkujan oma käytöskään ei siedä tarkempaa katsomista.

NIIN METSÄ VASTAA KUIN SINNE HUUDETAAN!

Näitä muiden haukkujia kyllä riittää, mutta veikkaan 99,9 prosentissa tapauksista haukkujan oma käytöskään ei siedä tarkempaa katsomista.

kuka huutaa sen ensimmäisen kerran...?

pitäisi katsoa MITEN huutaa. Sitäkin voi yllätys, yllätys hallita ja minusta aikuisten pitääkin, jos ovat täysjärkisiä normaaleja ihmisiä (niitä täällä surffailee näköjään yllättävän vähän)

ongelmaton. Kyllä minä katson paljon enemmän läpi sormien anopin touhuja kuin oman äitini. Eli en kovin helposti marmata siitä miten anoppi lellii lapsiamme heidän ollessa mummolassa, omalle äidilleni esitän kyllä tarvittaessa hyvinkin kärkkäästi mielipiteeni ja oletan että noudattaa tarkemmin meidän kasvatusperiaatteitamme. Anopin kanssa en ole muuten ikinä riidellyt, mutta oman äidin kanssa tunteet nousevat herkemmin pintaan sekä hyvässä että pahassa.

Anoppi-miniäsuhteet on niitä hankalimpia.

vaan ole omalle kohdalleni huomannut.

Anopin kanssa olen todella hyvissä väleissä, kun taas vanhempieni kanssa meni välit sen takia, kun äitini haukkui miestäni ehtimiseen sukulaisille ja tuttaville.

NIIN METSÄ VASTAA KUIN SINNE HUUDETAAN!

Näitä muiden haukkujia kyllä riittää, mutta veikkaan 99,9 prosentissa tapauksista haukkujan oma käytöskään ei siedä tarkempaa katsomista.

Oma anoppini on loistava mummu mutta tekee etenkin tuon 4-vuotiaan kanssa joskus ihan ihmeellisiä "temppuja". Esim. sanoin viime viikolla että "ei sitten hirveästi karkkia Maijalle, on lihonut ja vaatteet kiristävät", mummu tähän että "juujuu" ja mitäs oli vastassa kun hain lasta yökylästä? Mummu oli ostanut jättipussin karkkia ja tuputti loppuja mukaan "voit syödä sitten kotona"!!!!!! Tytön maha pullotti ja minua ärsytti niin paljon ettei ole tosikaan..!