Lue keskustelun säännöt.
Miten kiellän isoveljeä satuttamasta vauvaa?
07.05.2010 |
Meillä on ihanat pojat, 2 1/2 v ja 7 kk. Pojat tykkäävät kovasti toisistaan, pienempikin suorastaan kiljuu ja hihkuu innosta aamulla kun näkee isoveljensä. Isoveli vain on hurjan raju leikeissään. Hän makaa ja hyppää vauvan päälle, tönii, pyörittelee vauvaa lattialla ja yrittää nostaakin (onneksi ei jaksa). Jos vauva on lattialla, mikään muu ei kiinnosta kun hänen kanssaan painiminen, ei mikään. Tämän seurauksena, jos vauvaa haluaa pitää lattialla että edes joskus saisi harjoitella ryömimistä ja knottaamista, niin vanhempaa poikaa on pidettävä sylissä tai vietävä ulos, tai hyväksyttävä että kohta vauva taas itkee kun isoveli vahingossa satuttaa. Tilanteeseen liittyy hirveä kälätys (molempien) ja räkätys, eikä poika edes huomaa, että yritän estää häntä esim. kiipeämästä vauvan selkään. En usko että hän ymmärtää satuttavansa, koska hän huolestuu itkusta ja lohduttelee vauvaa.
Olen yrittänyt puhua ja selittää, näyttää mihin sattuu ja miksi ja miten poika voisi leikkiä kiltimmin, mutta heti kun päästän häent sylistäni hän hyppää taas vauvan päälle. Hän ei muista kahta sekuntia, miksi vauvalla on paha mieli. Pelottaa, että hän oikeasti vahingoittaa vauvaa joku päivä, mutta eikö vauvaa saisi laskea lattialle koskaan? Ikinä? poika painaa siis 15 kiloa, ja voimaa on hurjasti, kyllä sillä saa vauvalta niskat nurin tai selän poikki!
Vauvan motorinen kehitys laahaa perässä, koska en uskalla päästää häntä lattialle. Hän istuu syöttötuolissa tai kantoliinassa kaiket päivät, pinnasänkyyn poika kiipeää oitis ja tuplarattaissa muksitaan vauvaa. Tätä tehdessää poika nauraa ja hymyilee, juttelee ja höpisee vauvalle niitä näitä, ja vauva nauraa ja hymyilee takaisin, silloin kun ei itketä pipiä.
Poikamme on muutenkin erittäin vilkas, vaikka ulkoilemme aamuin ja iltäpäivisin 2-5 tuntia, yritän keksiä hänelle koko ajan virikkeitä kotona, kuten palapelien rakentaminen, piirtäminen, palikoilla ja legoilla rakentaminen yms... Minuuttiohjelma pitäisi olla, koska heti, jos hänellä ei ole ohjelmaa, hän kohdistaa kaiken energiansa vauvan kanssa "leikkimiseen". Hän oli erittäin vilkas jo ennen vauvan syntymää, se taitaa olla sukuvika, koska olen itse ollut samanlainen. Nuorempaa veljeäni ollaan pidetty leikkikehässä jatkuvasti, jotta en purkaisi kaikkea energiani häneen, mutta meidän poika kiipeää kaikkialle. Meillä on kaikki paikat lukittu ja kaikki tavara melkein katonrajassa, mutta hän kyllä keksii keinot!Poika karkaa salamannopeasti ja nauraa räkättää kielloille. Hän on iloinen ja aurinkoinen lapsi, enkä usko että hän tarkoittaa mitään pahaa.
Olen yrittänyt selittää monella tapaa, miten vauvaan sattuu ja yrittänyt ohjata poikaa leikkimään varoivaisemmin, mutta hän muistaa tämän noin sekunnin verran, tai niin kauan kun katsekontaksi äitiin säilyy:). Olen myös yrittänyt kieltää poistamalla häneltä jonkin rakkaan lelun joka kerta kun hän esim. hyppää tai yrittää hypätä vauvan päälle, olen vienyt jäähypenkille ( jossa hän ihme kyllä, pysyy, muttei muista miksi), ja huutanutkin, raivonnut ja itkenyt, jos olen pelästynyt hänen rajuja otteitaan. Mitä voisin vielä kokeilla? Pelkään, että jompikumpi poika vahingoittuu vielä! Fyysisesti tai psyykkisesti...
Kommentit (11)
"X, älä teen noin. Älä satuta vauvaa!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
isoveli on hellä veljeään kohtaan, anna runsaasti kehuja. Anna isoveljen myös osallistua sinun kanssasi pikkuisen hoitoon.
Kerhosta voisi löytyä isoveljelle (pari kertaa viikossa) ikäisensä leikkikaveri.
ja poika saa toiminnallaan kaiken huomiosi. Sisaruskateus on kuitenkin aina olemassa, vaikka et sitä itse ymmärtäisi ja huomaisi. Tiukkaa kieltoa ja rajoittamista lapselle, jos vauvaa satuttaa. Kyllä alkaa vähitellen ymmärtämään, että se on väärin jos vielä ei ole mennyt perille. Eikö lapsen pitäisi oppia, että toisen satuttaminen on aina väärin teki sen sitten pahalla tai "hyvällä".
Kiellän, muttei ole kuulevinaan tai ei kuule. Otan syliin ja yritän keksiä jotain muuta, jotta vauva saisi olla hetken, mutta silloinhan en voi esim. leikkiä vauvan kanssa. Yhdessä leikkiminen menee liian rajuksi, minun on pakko pitää koko ajan kiinni isoveljestä. Meneehän tämä näinkin, mutta kaikki kotityöt jne. pitää tehdä kun pojat ovat illalla menneet nukkumaan, sillä en voi esim. viikkailla pyykkejä enkä siivota tai mitään muutakaan ilman että poika on vauvan kimpussa. Ruuanlaitto, tiskaus ja "pakolliset" ja kiireiset hommat hoituvat vauva liinassa, lattialle en uskalla laskea.
Ei enää vauvaa liinassa vaan lattialla. Voi mennä pari päivää, jolloin et ehdi kotitöitä tekemään, mutta entä sitten. Joka kerta kun isoveli on menossa satuttamaan lasta siirrät hänet pois ja sanot ettei niin saa tehdä.
Kyllä kun olet 50 kertaa sen toistanut peräkkäin alkaa vähitellen mennä jakeluun. Seuraavana päivänä se on jo vähän helpompaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muuten kerhossa 2 pvä/vko, mutta karkasi sieltä ja henkilökunta päivitteli, miten villi hän on, joten päätimme sitten, että jätetään kerho pois. Puistossa ja perhekahviloissa käymme 4 krt/vko, pojalla on paljon kavereita esim. puistossa, silloin vauva ei kiinnosta ja siksi olemmekin paljon poissa kotoa.
mutta ei kyllä ihan noin paha. Vauva on puolivuotias ja poika 2v. Aluksi varsinkin oli tosi hankalaa pitää vauvaa lattialla, poika oli heti "leikkimässä" eli kiusaamassa, ratsastamassa vauvalla ja kasaamassa kaikkea mahdollista vauvan päälle. Mulle suuttuessaan käy myös lyömässä vauvaa. Meilläkin poika huolestuu vauvan itkusta jos se ei ole hänen aiheuttamaansa. Luulen, että kun vauva tuosta lähtee liikkeelle, pahenee tilanne taas.
En tiedä oikein mitä sanoa neuvoksi. Meillä poika on tosi ilkikurinen ja vain nauraa räkättää kun kiellän ja siirrän kauemmaksi tilanteesta. Tuntuu, että kieltämisellä vauvan kiusaaminen vain yltyy kahta kauheammaksi. Meillä menee niin, että kiellän, kerron miten kovasti siskoon sattuu kun poika löi häntä ja sitten pyydetään anteeksi ja näytän miten vauvan kanssa voi leikkiä nätisti. Jos yritän liikaa suojella vauvaa pojalta niin se vaikuttaa heti niin, että poika kiusaa enemmän. Siksi olen yrittänyt näyttää miten vauvaa silitetään lyömisen sijasta, miten voi näyttää hienoja leluja vauvalle jne.
Annan heidän olla myös "kahdestaan", mutta silti silmä tarkkana ihan siinä vieressä ja heti opastamassa jos meno yltyy liian rajuksi. Jos isompi leikkii kauniisti vauvan kanssa, kehun heti kovasti. En usko, että mikään täysin poistaa tuota kiusaamista ja rajuja otteita. Poikakin on vielä pieni eikä osaa hallita voimiaan ja energisyyttään. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin lohdullista, että joku on samassa tilanteessa. kai se pitää vaan kestää ja olla tarkkana ja kieltämässä:) kiitos neuvoista!
isoveli on aika pieni, ei tee tahallaan vaikka kuinka näyttääkin siltä. Ohi se menee ajan kanssa, usko pois. Kieltää toki pitää, se on selvää. Olen sitä mieltä että haet pojallesi päiväkotipaikkaa pari kertaa viikossa, etenkin jos kerhossakin sanoivat että on villi. Vauvan tulee saada motorisen ja koko älyllisen kehityksen takia mahdollisuus olla lattialla - kohta teillä on kehitysviiveinen pikkuinen siellä!
Väsyt kohta totaalisesti ja siksi olis hyvä jos isoveikka pääsis ihan päiväkotiin.
Sanoit että olette paljon pois kotoa juuri noiden asioiden takia. Sekin voi pahentaa tilannetta. Lapsen on hyvä opetella kotonakin toimimista.
Ja tässä hyvä idea: Teletapit tai Fröbelin palikat päälle puoleksi tunniksi niin vauvakin voisi saada rauhaa olla lattialla!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoastaan se etta poika on 3,5 ja pikkusisko vajaa vuoden. Alussa oli vaikeampaa ja sitten nyt taas kun vauva on alkanut liikkumaan ja saa siten enemman meidan huomiota. Ennen vauvaa poika oli ihan enkeli, mutta kylla se kateus iski ja nyt on joskus aika villi vauvan kanssa, esim. menee istumaan vauvan vatsan paalle. Samalla lailla me rangaistaan kun muistakin asioista, esim. istumaan rangaistusta. Toisaalta poika on hyvin suojeleva pikkusiskoaan kohtaan, joten jonkinlainen viha-rakkaussuhde se kai on. Me ollaan yritetty antaa pojalle paljon huomiota yksinaan ja muutenkin yritan kohdistaa huomioni hanen kanssa touhuamiseen ja annan vauvan touhuta omiaan. Han on kuitenkin jo liikkeella aika paljon, joten itsekseen tutkailee paikkoja useimmiten.
Pelkka sanominen ei yleensa kylla auta mitaan tai jos auttaa sen hetken, niin pian sita ollaan taas tekemassa. Leikkimista se tietysti on suurelta osin, kun halutaan niin kovasti saada leikkikaveri! Eihan pieni lapsi tajua, etta vauvan kanssa ei voi tehda samanlaisia rymyleikkeja kuin vaikka iskan kanssa. Olen huomannut kanssa sen, etta kun on muuta tekemista, se vauvakaan ei pahemmin kiinnosta. Me kaydaan leikkimassa paljon muiden lasten kanssa, silloin vauva voi olla lattialla, mutta se ei kiinnosta isoveljea ollenkaan!
Jaksamista sinne!
Kun pienempi on lattialla, estät (siis fyysisesti) lasta satuttamasta. Siirrät pojan kauemmaksi ja vaikka itkisi, et päästä satuttamaan toista. Kyllähän vauvan pitää saada olla lattialla.