Kokeekohan rekrytoijat olevansa jumalia?
itsellä vakituinen työ, joten siitä ei tämä vinkuminen johdu, mutta kun on kuunnellut kavereiden työhakuvaikeuksia ja täältäkin aiheesta lukenut, niin todellakin olen alkanut kyseenalaistaan ammattikuntaa nimeltä rekrytoijat/HR-väki.
Saavat luettavakseen ihmisten epätoivoisia tuotoksia, pääsevät näkemään kuka hakee ja mitä ja minne, millä koulutuksella ja muilla meriiteillä, sitten voi karsia jyvät akanoista, naureskella niille vähäarvoisemmille ja sitten nauttia haastattelutilanteessa yliarvoista, palvottavaa asemaa. Haastattelutilanteissa muka-ystävällinen hymy, vaikka voi pitää leukaa pystyssä kun tietää, että toinen ei voi kuin epätoivoisesti yrittää miellyttää ja vastata "oikein". Voi pyhä jeesus, rekrytoijat hallitsevat ihmisten elämiä, maailmaa. Ei ihme jos kusi nousee päähän.
Kommentit (10)
ammatikseni en ole rekrytoinut, mutta työni vuoksi olen joutunut, aika kamalaa työtä on amatöörille ainakin.
Siihen haastattelutilaisuuteen on kutsuttu ne parhaat. Siinä vaiheessa ei ole mitään nauramista eikä vähättelyä, vaan totista hommaa löytää juuri se meidän yritykseen paras henkilö. Usein kaikki haastatteluun valitut on niin hyviä, että voisi rekrytoida kaikki, kun jokaisella on kuitenkin ne omat hyvät puolensa ja saattaisi sopia hommaan just sen avulla. Mutta kun kaikkia ei voi palkata...
koulutuksella oikein työtänne teette?
isossa organisatiossa. Ei tämä ole mitää naureskelua. Raakaa työtä ja monesti erittäin vaikeaa. Pitkä kokemus antaa vahvuutta, mutta en minäkään odota, että kukaan vastaa "oikein" mihinkään kysymykseen.
hakijat saavat myös hyvän kuvan meistä työnantajana. Ei ole mitään järkeä arvostella ja odottaa palvontaa.
miellyttää. Sen näkee läpi. Nuoleskelijat ei pärjää missään. Parasta olla vaan oma itsensä ja vastata kysymyksiin omasta näkökulmastaa.
työpaikalleen uutta ihmistä, ja nimenomaan kertoi toivovansa että vastaan tulisi hakemus entiseltä kiusaajalta. Mikä tahansa valtaan liittyvä tilanne voi herättää meissä ihmisissä kaikenlaista.
Minä en pidä siitä, että työnhakija joutuu lähettelemään tarkkoja henkilötietojaan hirveän monelle eri taholle. Ei niitä kaikkialla käsitellä mitenkään luottamuksellisesti! Ei välttämättä retostella ihmisten asioilla, mutta esim. ei ole systematisoitu sitä kenelle hakuasiakirjat menevät, miten/mihin ne arkistoidaan jne. Kun lähetän cv:ni johonkin, kaikki siinä oleva tieto on annettu hallitsemattoman pituiseksi ajaksi hallitsemattoman ihmismäärän käyttöön täysin hallitsemattomilla tavoilla. Näin voi vaikka tieto asuinpaikasta mennä esim. jollekin hullulle ex-miehelle, jolta henkilö on suurella vaivalla yrittänyt salata yhteystietonsa.
työpaikalleen uutta ihmistä, ja nimenomaan kertoi toivovansa että vastaan tulisi hakemus entiseltä kiusaajalta. Mikä tahansa valtaan liittyvä tilanne voi herättää meissä ihmisissä kaikenlaista. Minä en pidä siitä, että työnhakija joutuu lähettelemään tarkkoja henkilötietojaan hirveän monelle eri taholle. Ei niitä kaikkialla käsitellä mitenkään luottamuksellisesti! Ei välttämättä retostella ihmisten asioilla, mutta esim. ei ole systematisoitu sitä kenelle hakuasiakirjat menevät, miten/mihin ne arkistoidaan jne. Kun lähetän cv:ni johonkin, kaikki siinä oleva tieto on annettu hallitsemattoman pituiseksi ajaksi hallitsemattoman ihmismäärän käyttöön täysin hallitsemattomilla tavoilla. Näin voi vaikka tieto asuinpaikasta mennä esim. jollekin hullulle ex-miehelle, jolta henkilö on suurella vaivalla yrittänyt salata yhteystietonsa.
Hirveän henkilökohtaista tietoa joutuu sokkona lähettämään, tietämättä ketkä kaikki sitä lukevat ja käsittelevät ja vailla tietoa sen loppusijoituspaikasta. Suorastaan raivostuttavaa!
Hr-osaston vastuulla on hyvin useassa organisaatiossa luoda ulkoista työnantajakuvaa. Sellainen firma ei pitkälle pötki, joka sahaa työnhakutilanteessa oksaa, jolla istuu.
Ap:n kavereiden kuvitelmat taitavat olla ihan omassa päässä.
Tää on helvetinmoista duunia, jossa pitää löytää parhaat mahdolliset tekijät.