Mitä mieltä Perhe-lehden kuusikymppisestä pariskunnasta, joka adoptoi

ja lennättävät Guatemalaan.

Mielestäni hän ei ollut "kuusikymppinen". Toki luin itsekin päätäni pyöritellen jutun, en oikein tykännyt tuosta viimeisestä adoptiosta.



Olen itse saanut lapseni 43v ja 46v ja olen nyt 52v. Kuopuksen jälkeen en hetkeäkään haaveillut enää kolmannesta. En voisi kuvitellakaan, että vaikka saisin lottovoiton, rupeaisin ostelemaan vauvoja!



Hyvän kodin nuo jutun lapset ovat varmaan saaneet, mutta tyttö tuli vissiin hemmoteltua. Ehkä vanhemmat ammattinsa takia tuntevat olevansa kaikkivoipaisia.



Vähän tuli ällö olo, ei voi mitään...

sitä vanhemmat eivät enää saa haluta?

mutta itsekäs on jos sen haaveensa toteuttaa.

se, että omat vanhemmat ovat eläneet vanhoiksi tarkoita sitä, että itsekin elää.

70-vuotiaalla nyt vain on suurempi riski kaikkiin sairauksiin syövästä lähtien, kuin nuoremmilla, ja se on biologinen FAKTA.

tämä pariskunta ilmeisesti jotenkin oletti että nuo faktat eivät heitä koske... minusta tuo on aika itsekästä.

Ystävälläni on tästä kokemusta, hänet on aikoinaan sijoitettu iäkkääseen sukulaisperheeseen. Sijoitusvanhemmat sitten kuolivat molemmat kun hän oli vielä alaikäinen. Oli todella kova paikka nuorelle ihmiselle joutua itsenäistymään kerta laakista, ei ollut mikään vuoden tai parin prosessi että hän siitä selvisi. Oli jo joutunut luopumaan biologisista vanhemmistaan joten tyhjyyden tunne oli aika murskaava.

Juu, av-mammat selviäisivät kaikesta viiikossa tms. Kaikki eivät kuitenkaan siihen pysty. Ja kyllä, monet saattavat elää kovinkin iäkkäiksi mutta mitään takeita siitä ei ole.

vauvan tullessa, hän ei ole iäkäs. Kyllä sen ikäinen mitä todennäköisimmin ikänsä puolesta kykenee lapsen hoitamaan itsenäiseksi aikuiseksi asti. Mitä haittaa yli viisikymppisistä vanhemmista lapselle on?

että nuo ystäväni sijoitusvanhemmat olivat noin viisikymppisiä lapsen syntyessä (ei sijoitettu vauvana). Tuo "iäkäs" ei välttämättä kuvaa heidän ikäänsä numeroina hyvin mutta käytännössä he olivat ihan mummo ja pappa ja kuolivat alle seitsemänkymppisinä.

Nykyaikana tuollaiset viisikymppiset vanhukset ovat harvinaisuus. Ilmeisesti kertomastasi tapauksesta on aikaa.

taas ovat liian vanhoja adoptoimaan vauvaa, olisivat melkein kahdeksankymppisiä lapsen tullessa täysi-ikäiseksi, huh!

auta ennustamaan omaa elämää eteenpäin. Vaikka olisi mikä tilastotieteilijä ja laskisi keskiarvoja ja todennäköisyyksiä, kuinka vanhaksi ehkä mahdollisesti elää, ei yhtään elon päivää ole korvamerkitty varmasti elettäväksi.

Toivon kaikkea hyvää perheelle, vanhemmille ja lapsille. Sinänsä perheen isä oli optimistinen tulevaisuudestaan: aikoi 63-vuotiaana tehdä vielä kymmenen vuotta töitä ja arveli itsellään olevan vielä 30 vuotta hyväkuntoista elämää edessään. Tätä toivon hänelle!

Siinä mielessä on outoa, että vanhemmat pariskunnat eivät voi adoptoida. Jutun pariskunta tosiaan on gerontologian asiantuntijoita ja varmasti tietävät kaiken vanhenemisesta. Nykyaikana kuusikymppinen on kaukana vanhuksesta. Hyvin ehtii lapsensa hoitaa ja kasvattaa aikuisiksi, vaikka saisi vauvan vielä kuusikymppisenä.

Nykyaikana tuollaiset viisikymppiset vanhukset ovat harvinaisuus. Ilmeisesti kertomastasi tapauksesta on aikaa.

mutta sitten alkoivat olla kun hänet oli sijoitettu. Tuosta on aikaa alle 10 vuotta kun molemmat kuolivat.

Sinänsä perheen isä oli optimistinen tulevaisuudestaan: aikoi 63-vuotiaana tehdä vielä kymmenen vuotta töitä ja arveli itsellään olevan vielä 30 vuotta hyväkuntoista elämää edessään.

ei varmaan siitä olekaan kyse.

Musta on varmaan tullut tosi negatiivinen viime aikoina, mutta lähipiirissä on kato käynyt niin monelle juuri kuusikymmentä täyttäneelle tai eläkkeelle jääneelle... Kaverin äiti joutui juuri hoitokotiin alzheimerin takia, sukulaismies kuoli yllättäen työn ääreen... Mä en ikinä uskaltaisi itse ääneen mietiskellä montako kymmentä vuotta tässä on kelläkin jäljellä.

(anteeksi)

Mutta noin lähtökohtaisesti adoptiota ei tule sallia iäkkäille muutoin kuin perheen sisäisessä adoptiossa (mielestäni isovanhempien adoptio-oikeutta pitäisi lisätä). Biologisten vanhempien menetys on aina lapselle trauma. Sitä voi olla myös moni muu asia, joita adoptioon usein liittyy, kuten pysyvien ihmiskontaktien puute joissain lastenkodeissa, aliravitsemus, sairaudet... Siksi sanotaan, että adoptiolapsi on aina erityistarvelapsi, vaikka sinänsä terveeltä vaikuttaisikin. Nämä traumat voivat nousta pintaan vasta vanhempana ja silloin olisi erittäin tärkeää, että edes adoptiovanhemmat olisivat vastamassa kysymyksiin, kun biologiset vanhemmat eivät ole. Ja, että ne adoptiovanhemmat olisivat käyneet adoptioneuvonnan läpi ja joutuneet ennalta miettimään mm. motiiveitaan ja muuta, eivätkä sitten olisi aivan ihmeissään siitä, että lapsellahan saattaa olla trauma siitä ja tästä.



Asia erikseen on sitten lapsikaupan mahdollistaminen tuollaisilla omatoimisilla adoptioilla...



Interpedia EI OLE voittoa tuottava yhdistys (http://www.interpedia.fi/jarjesto/lehti/2005_2_1.html). Kuten eivät muutkaan suomalaiset adoptiopalvelujärjestöt. Yksi syy siihen, että lapsia tulee vähän on se, että Suomessa ollaan todella tarkkoja myös siitä, että lapsia luovuttavan maan toiminta kestää päivänvalon. Esimerkiksi Yhdysvalloissa toiminta on monilla palvelunantajilla aivan villiä ja lapsia ostetaan sieltä, mistä saadaan.



Minua usein rasittaa vankat adoptiomielipiteet sellaisilta ihmisiltä, jotka eivät juurikaan tiedä adoptiosta. Helppohan se on sanoa, että lapsen olisi parempi perheessä kuin kadulla, mutta tuollaisilla tuulesta temmatuilla esimerkeillä luodaan vääriä mielipiteitä adoptiosta. Maailmassa on esimerkiksi paljon vähemmän adoptiovapaita lapsia kuin usein kuvitellaan, mutta paljon apua tarvitsevia lapsia. Näitä ei missään tapauksessa saisi sekoittaa toisiinsa!

pitämään toiminnan pystyssä. Siis kattamaan kulut ja adoptioperheitä auttavien työntekijöiden palkat. Ei siinä kuule tienata.

eivät tienaa adoptioilla? Ihan samalla lailla kuin mikä muu adoptiojärjestö.

On tavattoman itsekästä vaatia itselleen adoptiovauvaa kun "mä haluun". Lasta ei missään nimessä saa altistaa suurentuneelle riskille, että menettää toisetkin vanhempansa.

Mutta noin lähtökohtaisesti adoptiota ei tule sallia iäkkäille muutoin kuin perheen sisäisessä adoptiossa (mielestäni isovanhempien adoptio-oikeutta pitäisi lisätä). Biologisten vanhempien menetys on aina lapselle trauma. Sitä voi olla myös moni muu asia, joita adoptioon usein liittyy, kuten pysyvien ihmiskontaktien puute joissain lastenkodeissa, aliravitsemus, sairaudet... Siksi sanotaan, että adoptiolapsi on aina erityistarvelapsi, vaikka sinänsä terveeltä vaikuttaisikin. Nämä traumat voivat nousta pintaan vasta vanhempana ja silloin olisi erittäin tärkeää, että edes adoptiovanhemmat olisivat vastamassa kysymyksiin, kun biologiset vanhemmat eivät ole. Ja, että ne adoptiovanhemmat olisivat käyneet adoptioneuvonnan läpi ja joutuneet ennalta miettimään mm. motiiveitaan ja muuta, eivätkä sitten olisi aivan ihmeissään siitä, että lapsellahan saattaa olla trauma siitä ja tästä. Asia erikseen on sitten lapsikaupan mahdollistaminen tuollaisilla omatoimisilla adoptioilla... Interpedia EI OLE voittoa tuottava yhdistys (<a href="http://www.interpedia.fi/jarjesto/lehti/2005_2_1.html" alt="http://www.interpedia.fi/jarjesto/lehti/2005_2_1.html">http://www.interpedia.fi/jarjesto/lehti/2005_2_1.html</a&gt;). Kuten eivät muutkaan suomalaiset adoptiopalvelujärjestöt. Yksi syy siihen, että lapsia tulee vähän on se, että Suomessa ollaan todella tarkkoja myös siitä, että lapsia luovuttavan maan toiminta kestää päivänvalon. Esimerkiksi Yhdysvalloissa toiminta on monilla palvelunantajilla aivan villiä ja lapsia ostetaan sieltä, mistä saadaan. Minua usein rasittaa vankat adoptiomielipiteet sellaisilta ihmisiltä, jotka eivät juurikaan tiedä adoptiosta. Helppohan se on sanoa, että lapsen olisi parempi perheessä kuin kadulla, mutta tuollaisilla tuulesta temmatuilla esimerkeillä luodaan vääriä mielipiteitä adoptiosta. Maailmassa on esimerkiksi paljon vähemmän adoptiovapaita lapsia kuin usein kuvitellaan, mutta paljon apua tarvitsevia lapsia. Näitä ei missään tapauksessa saisi sekoittaa toisiinsa!

Siellä on suojatyöpaikassa useampi ihminen pipertämässä turhanaikaista kiemuraa ja keinotekoista pykälän mutkaa.



Pelalla kuuden miljoonan uusi toimitalo ja sadoille Kiina-jonottajille lyötiin juuri 500 euron lisämaksut. Siinä saavat kivaa ilmaista rahaa, kun jonossa kökötetään vuosikausia.

mitään "adoptioperheitä auta". Perivät kiskurihintaa typeristä käytännöistä ja byrokratian helmistä. Ja niin töykeillä käytöstavoilla ja ylimielisyydellä varustettuina, että ei mitään rajaa. Asenne on syvältä, ei se mistään auttamishalusta kumpua. Kyykyttämistä pikemminkin.



Jos eivät siellä saisi pyöriä, joutuisivat paljon ankeampiin töihin, joissa ei todellakaan pääse samalla tavalla ketään kyykyttämään vuosikausia putkeen. Adoptio-odottaja nielee mitä tahansa - ja se noissa järjestöissä tiedetään ja siitä revitään riemu irti.

Nykyaikana kuusikymppinen on kaukana vanhuksesta. Hyvin ehtii lapsensa hoitaa ja kasvattaa aikuisiksi, vaikka saisi vauvan vielä kuusikymppisenä.

Ai mutta ethän sä voi, ne kaikki kuoli kuusissakymmenissään! Ja ihan "nykyään". :(

Siellä on suojatyöpaikassa useampi ihminen pipertämässä turhanaikaista kiemuraa ja keinotekoista pykälän mutkaa.

Pelalla kuuden miljoonan uusi toimitalo ja sadoille Kiina-jonottajille lyötiin juuri 500 euron lisämaksut. Siinä saavat kivaa ilmaista rahaa, kun jonossa kökötetään vuosikausia.

Sillehän adoptiopalvelujärjestöt eivät voi mitään, että Suomen laki on sellainen kuin on ja, kun jokaisella maalla on vielä omat lakinsa, voi adoptiotie olla aika byrokraattinen.

Olen vieraillut useasti Pelan uudessa toimitalossa ja iloinnut siitä, että saivat toimivat tilat. Aiemmin Kampissa olleet olivat tosi epäkäytännölliset. Ja Pelahan tekee paljon muutakin kuin toimii adoptiopalvelujärjestönä...

Eivät tosiaan kerää rahaa omaksi ilokseen ja vaikka rahasta osa meneekin byrokratian pyöritykseen, niin sellaista se elämä länsimaissa on.

mitään "adoptioperheitä auta".

Johan nyt, kuulostatpa katkeralta! Kyllä noissakin lafkoissa voi olla kaikenlaista piipertäjää töissä, mutta siitähän tässä ketjussa ei lienee ollut kyse.

57