4v työkyvyttömyyseläkkeellä (kuntoutustuki)

Kannattaa kuitenkin tehdä kuten hoitava taho haluaa (kela taitaa painostaa?). Voi olla että eläkkeesi lakkautetaan, jos et edes yritä? käy kokeilemassa kuntoutumista, ei se ota jos ei annakkaan.

Riippuu lääkärin lausunnosta, saatko sairaseläkkeen vai todetaanko sinut "terveeksi" ja joudut työttömyyskorvaukselle.

Lääkärin aika tänään, katsotaan miten käy.



Ymmärrä et ihminen joka ei ole kykenevä yritetään pakottaa kouluun. Se kuitenkin jää alkuteihinsä ja siitä seuraa taas yksi epäonnistuminen. Epäonnistumiset eivät ainakaan "paranna".



Pitäisikö siis valehdella et yritän koulua?

jos sellaiseen painostaa.

jonka jälkeen totesivat mun olevan ihan terve, että töihin vaan. Kelaa varten en saanut enää lääkäriltäni todistusta työkyvyttömyydestäni. Joten tipahdin yhteiskunnan pohjalle, jossa olen vieläkin.

En ole saanut sieltä mitään muuta kuin kasan lääkkeitä. Rankkoja ja epäsopivia lääkekokeiluja jne.



Lääkäri vaihtunut 5 kertaa ja terapeutti 3 kertaa.



Kyseessä kunnallinen taho.



Ahdistaa aina suunnattomasti mennä koko paikkaan.



Unohdin muuten lisätä, että huonoina aikoina sosiaalisten tilanteiden pelko, en pysty menemään edes parvekkeelle tai roskia viemään

Tuo on totta, että epäonnistumiset eivät paranna ja itsetunto on jo niin säpäleinä, että senkin korjaamiseen menee aikaa ja tarvitsisi juuri niitä onnistumisia, ei epäonnistumisia. Olen ollut 9 vuotta kuntoutustuella ja sitä ennen vuoden sairauslomalla. Minulla olisi ensi syksynä tarkoitus mennä kouluun, mutta se pelottaa kovasti. Toisaalta, jos en yritä, en voi tietää, jos se vaikka onnistuisi. Edellisen yrityksen aikaan olin kuitenkin ihan toisenlainen ihminen kuin nyt. Nyt olen jo paljon vakaammalla pohjalla. Mutta, kuntoutumisen tie on pitkä ja kivinen. Ei kannata hötkyillä, kannattaa kuunnella itseä ja sen pohjalta tehdä lääkärin kanssa suunnitelmat, joiden toteuttaminen tuntuu itsestäsi realistisilta. Toki niissä kannattaa olla pinnistelyn paikkoja, mutta sopivasti, ei liikaa.

Voimia sinulle.

Yhteiskunnalle tulee kalliiksi toi että lääkettä tungetaan ensisijaisesti ihmisille. Se vaan pitkittää ongelmaa.

eikä häntä kauhesti edes kiinnostanut kuunnella mua. Masennuslääke vaan välittömästi kehiin. Kävin siellä säännöllisin väliajoin ja annostuksen sopivus oli kiinnostuksen kohteena. Jos siinä vaiheessa joku olisi ottanut mun ongelmat tosissaan olisin voinut välttää 15 vuoden syrjäytymisputken ja minustakin olisi voinut tulla veroja maksava yhteikunnan jäsen. Tällä lailla olen vaan tullut yhteiskunnalle helvetin kalliiksi ja lisäksi menettänyt prosessissa senkin vähän psyykkisen potentiaalin mitä mulla oli.

Olen aina tiennyt että mussa on jotain _pahasti_ vialla eikä asia ratkea masennuslääkkeillä. Olen yrittänyt sitä selittää erinnäisille lääkäreille jotka on vaan ollu sitä mieltä että kokeillaan toista lääkettä. Sitten kun minut lopulta testattiin 15 vuoden helvetin jälkeen, löydettiin vakavia mielenterveysongelmia ja todettiin että osaan peittää hyvin. No kiitos. Yritin kyllä kertoa mutta kun sitä lääkettä lääkettä lääkettä vaan.