Lue keskustelun säännöt.
Appivanhempien naapuriin muuttaminen alkaa tuntua Isolta Virheeltä...
05.05.2010 |
Miehen vanhemmat ovat aina tuntuneet mukavilta ja auttavaisilta, joten emme arastelleet ostaa taloa heidän naapuristaan. Nyt kuitenkin alkaa mitta täyttyä, sillä tontin rajat alkaa hämärtyä. Yhtenä päivänä anoppi on käynyt istuttamassa jonkun pensaan pihaamme, koska meillä ei ollut niitä riittävästi ja hänellä alkoi pihassaan tullaa ahdasta. Appi käy jatkuvasti järjestelemässä pihalla olevia tavaroitamme siistimmäksi. Eräänä aamuna luulin pyöräni varastetun, mutta se olikin vain siirretty heidän varastoonsa sateensuojaan. Kaikki tämä tapahtuu ilman kysymistä, ei edes mitään jälki-informaatiota siitä, että näin on tehty.
Vaikka joku juttu olisi sovittu tehtäväksi tietyllä tapaa, seuraana päivänä kuin töistä tulee, homma onkin hoidettu ihan toisin. Ja selitys on vaan että "kun minä rupesin miettimään, että näin se on parempi...".
Millä sanankäänteillä ottaisimme asian puheeksi, kun kerran sovitut sopimukset eivät kuitenkaan pidä? Vaikka he huomaavat toimiseensa toisin kuin tontin asukkaat olisivat toivoneet, se ei estä heitä taas jonkun ajan päästä puuhailemasta omiaan. Suorat sanat, aita, rikosilmoitus vai mitä?
Kommentit (54)
Yhtään.
Madalsi vain käytännössä sitä puuttumisen rajaa entisestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos appivanhempasi eivät huomioisi teitä mitenkään, niin sit olisit täällä valittamassa, kun eivät auta, vaikka niillä olis aikaa ja asuvat vieressä!!
Ihme narisija olet!
Ensinnäkin on aika laaja skaala välimuotoja toisen pihan mylläämisen ja täydellisen huomioimattomuuden välillä. Varmaan sekin tuntuisi tosi ikävältä. Tässä tilanteessa en ole kuitenkaan pyytänyt kun että tekemisistä sovittaisiin tai edes ilmoitettaisiin, mitä on tehty tai aiotaan tehdä. Kuten ehkä huomaat, anoppilan väki ei nytkään auta meitä mitenkään, vaan puuhailevat pihallamme omia toiveitaan toteuttaen.
Terveisin AP
jos appivanhempasi eivät huomioisi teitä mitenkään, niin sit olisit täällä valittamassa, kun eivät auta, vaikka niillä olis aikaa ja asuvat vieressä!!
Ihme narisija olet!
jos appivanhempasi eivät huomioisi teitä mitenkään, niin sit olisit täällä valittamassa, kun eivät auta, vaikka niillä olis aikaa ja asuvat vieressä!!
Ihme narisija olet!
vaan sitä että yrittää saada toisen elämään haluamallaan tavalla.
Huomioiminen on sitä, että kysyy mitä apua toinen voisi tarvita ja tekee sitten mitä on sovittu.
Tuo ap:n appivanhempien touhu on häiritsemistä ja kotirauhan rikkomista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hösääminen on vaarassa innostaa appivanhempia entisestään kolhoosiajatteluun, iske ap heti sinne missä tuntuu anopilla tai apella. Onko joku juttu mistä ne on pihassaan tai talossaan tosi ylpeitä? Ota kohteeksi emännän rakkain ruusupenkki ja vedä se sileäksi koska "se näytti niin kuivahtaneelta".
noita vanhempia ikäluokkia oikein sikiää? Ilmeisesti se juttu "saako naapurin tontille rakentaa?" ei olekaan mikään vitsi. Tai miksi on pakko tulla toisen kotiin pölyjen pyyhkimisellä osoittamaan, miten likaista ja epämiellyttävää heillä on? Tai syöttää lapsenlapsille vain ja ainoastaan keksejä, kun vanhemmat ovat kehoittaneet ensin antamaan oikeaa ruokaa.
Miksi oi miksi oi miksi? Voisiko joku isovanhempi-ikäinen vastata? Onko kyse siitä että viimein saa olla se vanhin elossaoleva sukupolvi, jonka ei tarvitse kumartaa enää ketään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oppia naapurimenettelyyn esim Aku Ankasta tai Simpsoneista! Tsemppiä ap! Kyllä se vielä (pahemmaksi ;) muuttuu....
sanoivat, että heillä on oikeus olla vittumaisia, koska heillekin ollaan oltu. Eli pannaan paha kiertoon.
Oma äitini taas on kehittänyt "vanha ihmienn on jumala" -asenteen. Hän saa tehdä mitä haluaa koska haluaa missä haluaa, koska on vanha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja miehen kanssa kaikki "viimeiset mohikaanit" ovat tosiaan sitä mieltä, että heidänkin piti aikanaan aina totella ja kunnioittaa vanhempien ikäluokkien törkeääkin puuttumista. Siitä tavallaan puhutaan ihaillenkin, kenellä oli sairaammat sukulaissuhteet ja miten tyynesti sitä vaan kestettiin. Ja sen takia on viimein heidän aikansa olla kuninkaita.
Ja hyvin menee. Appi ja anoppit tietävät hyvin rajansa, SAMOIN ME! Eli emme anna lasten kirmata jatkuvasti mummilla ja vaarilla, eivät notku heidän pihoillaan luvatta jne.
Appi teki tänä talvena meidän pihalla lumityöt, hänellä kun on lumilinko, jolla ne hommat sujuvat aika paljon näpsäkämmin kuin meidän lapiolla.
Ei se anopin naapurissa asuminen siis oikeasti mitään helvettiä tarvitse tarkoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
onko teillä ihan luontevasti sama käsitys rajoista ja sopivuudesta, vai onko pitänyt tehdä rajankäyntiä? Varmaan yhteisasuminen sujuu hyvinkin,jos tavalla tai toisella saadaan yhteiset säännöt joita sitten noudatetaan, vaikka itse olisi halunnut muuta.
kiinnostaisi että onko rajoista puhuttu etukäteen vai vasta ongelmien ilmetessä. Pitääkö siis kiva kohde jättää edes harkitsematta kun se sijaitsee liian lähellä anoppilaa?
että rupeaisin itse hösäämään anopin pihalla. Joku tollanen polkupyörän siirto paikasta toiseen jollain ns. järkevällä perusteella voisi olla hyvä alku. Siirrä ruohonleikkuri tai polkupyörä jonnekin ja katso mitä siitä seuraa. Keksi jokin järkevä selitys siltä varalta että asia tulee puheeksi ja näin appivanhemmilla on mahdollisuus säillyttää kasvonsa. Jos tempaus ei tuota toivottua tulosta, nosta panoksia. Osta jokin mielestäsi hieno mutta appivanhempien pihalla tyhmän näköinen koriste ja vie se pihaan ja sano että näin tämän ja ajattelin että tämä olisi tosi passeli teidän pihassa. Eiköhän jossain matkan varrella valo syty?
Sitten appivanhemmat murjottaa hetken, mutta koska ns. kissaa ei ole koskaan nostettu pöydälle riitelyn muodossa, kasvot on helpompi säilyttää ja epäilen että murjotus kestää vähemmän aikaa. Koska appivanhemmat voi selittää itselleen ettet oikeasti tarkoittanut sillä mitään.