Appivanhempien naapuriin muuttaminen alkaa tuntua Isolta Virheeltä...

Ei kai siinä auta kuin sanoa suoraan taas kerran että teillä on oma reviirinne johon ETTE HALUA heidän puuttuvan.



Huh, olitte kyllä turhan optimistisia :O

Ja aita on myös hyvä, sekä lukollinen portti.



Ja ne yhteisesti sovitut askareet heille minimiin. Mitä te heillä mitään teetätte?

että emme koskaan pyydä mitään pihatöitä tai teetä heillä hommiamme. Vaan aloite jonkun asian hoitamiseen tulee aina sieltä (koska heillä ei riitä omissa kotitöissään tarpeeksi ajankulua). Vähintä on kai että kun joku puska on pakko meidän pihaan tuoda, niin näytämme suunnilleen, että tuossa olisi hyvä paikka. No sepä ei sitten ole edes suunnilleen siellä, vaan vaikka pääoven vieressä, koska se on alkanut tuntua paremmalta siinä...



ap, hyväuskoinen hölmö

Se vaatii vähän rohkeutta ja sinulta ja puolisoltasi yhteisen linjan. Miehen voi lopulta olla vaikeaa olla vanhempiaan vastaan...



Meillä anoppi tykkäsi tulla sisään ovikelloa soittelematta. Tämän ratkaisin lukitsemalla aina ovet. Sen verran lisävaivaa piti nähdä, että vara-avain oli myös piilotettava uudelleen, sillä "sitkeä tapaus" tuli sisään vara-avaimella ilman lupaa. Onneksi ei ole pihastamme kiinnostunut :)

äärimmäisen herkkää loukkaantumaan. Heille ei siis ole asioita asioina, vaan aina jotain henkilökohtaista. Jos he esim haluavat antaa jonkun esineen, jota en todellakaan tarvitse, on helpompi ottaa se ja viedä vaikka roskiin kun sanoa että kiitos tarjouksesta mutta en tarvitse sitä.



Joten olen varma että pihakommentit kääntyvät heidän mielessään ja puheissaan niin, että olemme käskeneet heidän painua pihaltamme hevonkuuseen ja sanoneet vielä että ikinä ei tarvi tulla tänne käymäänkään.



Ja joo, myönnän itsekin että olisi pitänyt uskoa montaa muuta, jolle on käynyt juuri näin. Anoppilan väki vaan (tähän asti) on ollut niin kotikeskeisiä että eivät lähde ikinä edes kylään ja varovaisia puheissaankin, joten moinen aktiivisuus tuli ihan yllätyksenä.

kadonneesta pyörästä. Ehkä se kirkastaa naapuristolle, että ei voi tietää tai olettaa kaikkea, mikä heille on itsestään selvää. Sinulle pihasta poistunut pyörä on ensisijaisesti varastettu, koska kenenkään muun ei pitäisi sitä käyttää kuin perheesi.

mutta toteat että istutat sen itse.



Ja jos heillä ei ole tarpeeksi puuhaa, antakaa vaikka jokin kausikortti johonkin harrastukseen.

itse tiedän etten huoli lapeni perheitä ihan naapuriin asumaan, koska tunnen itseni ja tiedän etten osaisi pysyä poissa. Ja tiedän senkin kuinka ääääärettömän ärsyttävää anopin tuppautuminen on.





Mutta nyt on siis ihan selvästä ukon kanssa palaverin paikka, jossa käytte läpi miten ja minkälaiset rajat teette mummolan väelle. Sitten hoidatte kutsutte anoppilan kylään kafelle ja sovitte pelisäännöistä. Meinaanniin hyvää kuin he tarkoittavatkin niin kotisi on sinun ja miehesi. Kanattaa vaikka sanoa, että ymmärrätte heidän tarkoittavan hyvää, mutta haluatte itse päättä mitä ja minne laitatte. Ja on erittäin tärkeää, että puhuja on miehesi eli heidän poika. Ja kanattaamyös todeta,että mitenhän aikoinaan koki oman anoppinsa ja appensa tekemiset....





Minä aikoinani jouduin räjähtämään oikein kunnolla anopille jotta rajat löytyi ja ukkoni heitti kerran äitinsä pihallekkin meiltä.. mutta se on pitkää juttu..

Ja jos heillä ei ole tarpeeksi puuhaa, antakaa vaikka jokin kausikortti johonkin harrastukseen.

kuin muuttaa pois, usko vaan se on ainoa mikä tuohon tilanteeseen auttaa. Voittehan yrittää puhua järkeä ja miehesi voi yrittää pistää rajoja vanhemmilleen, mutta siitä seuraa vaan riitaa ja mykkäkoulua mikä saattaa olla todella kiusallista kun noin lähekkäin asustellaan. Joten nyt vaan uutta asuntoa etsiskelemään hiukan kauempaa.

Ja ihan samanlaiset appivanhemmatkin. Selvisin ilman riitaa kolmannatta vuosikymmentä kun ajattelin että onneksi he pyörivät vain nurkissa eivätkä tunge taloon järjestelemään ja siivoamaan. Sitten yritin nähdä kaiken vain positiivisessa valossa ja ajatella (tai huijata itseäni), että minua ärsyttää vain heidän mielivaltainen asenne, ei tehdyt teot.

Kun sellainen normaali keskustelu ja vuorovaikutus on jo käyty. Siitä pitäisi tajuta jos olisi tajutakseen, ettei enää jatkaisi samalla tavalla. Jonkun happamamman hetken jälkeen ovat vähän aikaa poissa, sitten taas tulee sovinnoneleenä joku puutarhatonttu kilikello kaulassa. ap

kuin muuttaa pois, usko vaan se on ainoa mikä tuohon tilanteeseen auttaa. Voittehan yrittää puhua järkeä ja miehesi voi yrittää pistää rajoja vanhemmilleen, mutta siitä seuraa vaan riitaa ja mykkäkoulua mikä saattaa olla todella kiusallista kun noin lähekkäin asustellaan. Joten nyt vaan uutta asuntoa etsiskelemään hiukan kauempaa.

Älkää suhtautuko appivanhempien apuun noin negatiivisesti. Hyvällä ne sen tekee, vaikka ei aina niin kuin haluaisitte. Teitte tietoisen valinnan muuttaa naapuriin, mitä sit oikein kuvittelitte?



Toki voitte yrittää kohteliaasti keskustella asioista, mutta mielestäni suurin ongelma on nyt teidän asenne koko juttuun.

Ystävälläni lähes sama tilanne, paitsi vanhukset eivät asu ihan naapurissa. Tulivat autolla ja alkoivat pihaa laittamaan, kurkistelivat ikkunasta yhtäkkiä, toivat jopa vieraitaan taloa ja puutarhaa katsomaan. Ysäväni alkoi ahdistua ja masentua, koti ei tuntunut omalta kodilta ja mies ei kehdannut asiasta vanhemmilleen sanoa. Ero oli lähellä. Terapeutti käski miehen pitää vaimonsa puolia ja sanoa vanhemmilleen tiukasti ja asiallisesti, että tämä on meidän kotimme eikä se tunnu kodilta jos tullaan jatkuvasti ilmoittamatta ja kuikitaan ikkunoista. Kiitos avusta, mutta haluamme itse päättää koska siivoamme pihaa ja istutamme pensaita, pyydämme sitten apua jos tarvitsemme. Tervetuloa käymään mutta ILMOITTAKAA tulostanne.

Vanhukset tietysti hämmentyivät ja loukkaantuivat ja pitivät etäisyyttä jonkin aikaa, mutta tilanne alkaa olla rauhoittunut.

Kannattaa sanoa suoraan ja painottaa että ei halua loukata ja että halutaan anoppi kylään,mutta silti jokaisella on oltava oma kotirauha.

jos haluat omaa rauhaa, ET asu anopin naapurissa.

että naapurit kävelevät toistensa tonteilla pyytämättömissä töissä. Oli sitten mitä sukua tai huonetta hyvänsä. Anoppilan kanssa voi asua vaikka samassa talossa eikä moista invaasiota tule, jos toisen kunnioitus ja rajat ovat kaikille selvät.

Teitte tietoisen valinnan muuttaa naapuriin, mitä sit oikein kuvittelitte?

Toki voitte yrittää kohteliaasti keskustella asioista, mutta mielestäni suurin ongelma on nyt teidän asenne koko juttuun.

Asiasta voi sanoa ystävällisesti.

ONKO SE NIIN VAIKEAA AIKUISELLE IHMISELLE??????

Kumpi on suurmpi vaiva rikosilmoitus vai asiallinen keskustelu.

On sit kiva asua ja olla naapurin kanssa riidoissa.

Taidat olla tyypillinen v.... av-mamma.

Kyseessä on kuitenkin anoppi ja kuule kyllä se vähemmälläkin uskoo, kuin rikosilmoituksella.

erohan siitä tuli ja vahvasti tuo päivittäinen käynti ja ramppaaminen vaikutti.

Asiasta on sanottu ystävällisesti, useastikin. Se käy ilmi tästä ketjusta. Nyt onkin kyse vaihtoehdoista, joihin voi ryhtyä, kun asiallinen keskustelu ja pyyntö eivät tehtoa. Riitaahan tässä yritetäänkin välttää, ja mm. siksi kirjoitan tämänaamuisen tapahtuman suututtamana tänne, enkä esim käy anoppilassa avautumassa. Kiitos kuitenkin terhakkaasta kommentistasi! Ap

Asiasta voi sanoa ystävällisesti.

ONKO SE NIIN VAIKEAA AIKUISELLE IHMISELLE??????

Kumpi on suurmpi vaiva rikosilmoitus vai asiallinen keskustelu.

On sit kiva asua ja olla naapurin kanssa riidoissa.

Taidat olla tyypillinen v.... av-mamma.

Kyseessä on kuitenkin anoppi ja kuule kyllä se vähemmälläkin uskoo, kuin rikosilmoituksella.

mäkin tiedän yhden perheen, jonka talo tehtiin etupäässä talkoilla. Sukulaiset kävivät tekemässä omin päin ratkaisuja, joita ei oikein voinut muuttaa. Eivät ikinä malttaneet kysyä neuvoa tai varmistaa asioita, sekottivat esim ostetut laatat kun arvelivat että tottakai noi tulee keittiöön ja noi vessaan. Valmistumisen jälkeen myös esittelivät taloa kuin omaansa, sopimatta tietenkin, toivat omia vieraitaan katsomaan, kun appivanhemmat availivat kaikkia kaapinovia ja kommentoivat ratkaisuja vähä-älyisiksi tai milloin miksikin.