Miksi lapsi ei saisi syödä herkkuja?

siihen joku jälkiruoka. Syödään terveellisesti ja normaalisti. Tällä hetkellä molempien lasten ultimate-herkku on lämpimät voileivät ja itsetehdyt sämpylät. Myös itsetehdyt kauralastut ovat herkkua. Limsaa ja mäkkäriä meillä ei käytetä.

Meilläkin naapurissa asui pojankaveri, varasti kaupasta karkkkia ja vei tyhjät pullot kauppaaan vanhemmiltaan salaa, että saiostaa nameja. Meillä kun kävi kylässä ,jos sattui olemaaan palasokeria näkyvissä ,niin koppasi aina. Omat eivät syöneet sokeria ollenkaaan . Ehken ihmisillä on imelän luontainen tarve.Miksi kieltää lapsilta, nämäkin vanhemmat joivat harva sepäivä olutta ja viiniä. Eikä olleet mitään työttömiä, korkeassa virassa olevia.

Ihminen on luonnostaan perso makealle, ja lapsi syö makeaa tasan niin paljon kuin annetaan, jos herkkujen syömistä ei rajoiteta. Olen ystäväpiirissä nähnyt näitä tapauksia, kun lapsi on syönyt jo vaikka kolme suklaakeksiä ja sitten sanotaan, että enää yhden saat ottaa. Loppujen lopuksi lapsi syö vielä ainakin toiset kolme. On aikuisen tehtävä pitää lapsen herkkujen syönti kohtuudessa.

mikä tarkoittaa siis pullaa/karkkia/jäätleöä yms. Yritän välttää lisäaineita, ostan kalliita luomukarkkeja, ennemmin, kuin esim. perus irtokarkkeja tms. Tutkin aina tuoteselosteet. keksejä meillä ei syödä ollenkaan; olen aina pitänyt niitä myrkkynä - ja nehän OVAT täynnä lisäaineita.



Ylipäätään kaikki teollisesti valmistettu on ihmiselle enemmän tai vähemmän myrkyllistä. Esim. valmiiksi leikattuja leipiä en osta koskaan; tutkikaa asiaa, jos ihmettelette miksen.

Eineksiä emme juurikaan syö - ehkä jotain mehua tai jugurtteja joskus.



Me emme ole tyyliltämme sellaine perhe, joka käy esim. Mäkkärissä, joten jos käymme ulkona syömässä, menemme ravintolaan - ja tämä haluan lapsiemmekin oppivan.

Mulla on periaatteessa, ensisijaisesti Mäkkäriä vastaan vain sen rumuus, se kamala huoltoasemamainen miljöö.

Mäkkärin ruuat ovat varmaankin niin kovassa syynissä, että siellä kyllä on salaatti varmasti aina tuoretta - toisin, kuin taas monissa ravintoloissa.

No, en voi kuitenkaan nähdä meitä perheenä Mäkkäriin mättämään safkaa ilman ruokailuvälineitä; sellainen ei vaan mitenkään sovi meille.



Herkkuja en anna joka päivä siksi, että toinen lapsistamme on hieman liian painava - en sanoisi häntä vielä lihavaksi - mutta en todellakaan halua noin koskaan joutua sanomaankaan.

Jos lapsen paino on vähänkin yli keskikäyrän, vanhemmat saavat neuvolatädit silmilleen - mikä tietysti onkin ihan oikein, koska ainahan se on vanhempien syy, eikä lapsen itsensä. kokemusta on siitäkin.



Myöskin hammaslääkärit aukovat päätään aika rivakasti, jos lapselta löytyy reikä hamapaista. Meille kävi näin kun lapseni oli 3.5vuotias. Hammaslääkäri ivasi vanhemmuuttani siihen malliin, etten halua enää ikinä sellaista joutua kuulemaan.

Tästä syystä meillä on hammaspesu sitä luokkaa, että oksat pois. Tosin kaikki, ei ainostaan karkki, teettää reikiä - aivan helvetin ahdistavaa sekin.



Eli säännöstelen herkkujen syömistä siksi, että ne ovat

a. epäterveellisiä ja

b.lihottavat

c. sekä opettavat lapsia vääränlaiseen mielihyvänhakuisuuteen.

mikä tarkoittaa siis pullaa/karkkia/jäätleöä yms. Yritän välttää lisäaineita, ostan kalliita luomukarkkeja, ennemmin, kuin esim. perus irtokarkkeja tms. Tutkin aina tuoteselosteet. keksejä meillä ei syödä ollenkaan; olen aina pitänyt niitä myrkkynä - ja nehän OVAT täynnä lisäaineita. Ylipäätään kaikki teollisesti valmistettu on ihmiselle enemmän tai vähemmän myrkyllistä. Esim. valmiiksi leikattuja leipiä en osta koskaan; tutkikaa asiaa, jos ihmettelette miksen. Eineksiä emme juurikaan syö - ehkä jotain mehua tai jugurtteja joskus. Me emme ole tyyliltämme sellaine perhe, joka käy esim. Mäkkärissä, joten jos käymme ulkona syömässä, menemme ravintolaan - ja tämä haluan lapsiemmekin oppivan. Mulla on periaatteessa, ensisijaisesti Mäkkäriä vastaan vain sen rumuus, se kamala huoltoasemamainen miljöö. Mäkkärin ruuat ovat varmaankin niin kovassa syynissä, että siellä kyllä on salaatti varmasti aina tuoretta - toisin, kuin taas monissa ravintoloissa. No, en voi kuitenkaan nähdä meitä perheenä Mäkkäriin mättämään safkaa ilman ruokailuvälineitä; sellainen ei vaan mitenkään sovi meille. Herkkuja en anna joka päivä siksi, että toinen lapsistamme on hieman liian painava - en sanoisi häntä vielä lihavaksi - mutta en todellakaan halua noin koskaan joutua sanomaankaan. Jos lapsen paino on vähänkin yli keskikäyrän, vanhemmat saavat neuvolatädit silmilleen - mikä tietysti onkin ihan oikein, koska ainahan se on vanhempien syy, eikä lapsen itsensä. kokemusta on siitäkin. Myöskin hammaslääkärit aukovat päätään aika rivakasti, jos lapselta löytyy reikä hamapaista. Meille kävi näin kun lapseni oli 3.5vuotias. Hammaslääkäri ivasi vanhemmuuttani siihen malliin, etten halua enää ikinä sellaista joutua kuulemaan. Tästä syystä meillä on hammaspesu sitä luokkaa, että oksat pois. Tosin kaikki, ei ainostaan karkki, teettää reikiä - aivan helvetin ahdistavaa sekin. Eli säännöstelen herkkujen syömistä siksi, että ne ovat a. epäterveellisiä ja b.lihottavat c. sekä opettavat lapsia vääränlaiseen mielihyvänhakuisuuteen.

tästä näkee, ettei ne vaikutukset (hampaiden reikiintyminen, ylipiano) aina ole ruokavaliosta ja -tottumuksista kiinni.

että vanhempien tehtävänä on opettaa lapselle terveellinen ruokavalio. Karkkiin, leivonnaisiin, hampurilaisiin yms. törmää jokainen elämänsä jossain vaiheessa, mutta mun mielestä on epäreilua opettaa jo pienikin lapsi mieltämään ne "herkuksi".



Aikuinen tekee itse päätöksen epäterveellisestä ruokavaliostaan, mutta lapsen puolesta sen päätöksen tekevät ensisijaisesti vanhemmat. Olen siis sitä mieltä, että noiden antamista kannattaisi pitkittää mahdollisimman kauan.



"Herkut" eivät niihin tottumattoman mielestä edes ole mitään herkkuja, vaan ihan tolkuttoman pahan makuisia, kertoo nimim. kokemusta on :).

pillimehu tai rusinapaketti tai mikä tahansa sokerinen välipalana aiheuttaa kauhean riehumiskohtauksen. En ikinä antaisi kuumalla pillimehua lapselle kun ollaan jossain liikkeellä, se olisi varma tapa saada hommat sekaisin. Lapsen hampaat kestää 4-6 happohyökkäystä päivässä, joten en tykkää kyllä siitä, kun joku ystävällinen tyyppi tarjoaa karkkipussistaan.

Meillä syödään sopivassa suhteessa kotiruokaa ja herkkuja ja silti lapsi on todella alipainoinen eli ei ainakaan meillä ole lihottanut lasta, koska pidämme kohtuuden kaikessa.

Ikä, yms. Yksi kaverini ikävä kyllä on liiaksikin totuttanut makeeseen ja myps Mäkkäriin JA sen kyllä huomaa

yritä nyt nykysuositusten kanssa pysyä perässä. Perusruokaa, lihaa, kalaa, perunaa, riisiä,pastaa, puuroja, hedelmiä, kasviksia, jne.

Toisinaan kyllä pizzaa ja hampurilaisiakin.



Ap

Kotona menee paljon vihanneksia, salaatteja ja hedelmiä, miksi ei voisi syödä hampurilaista? Ei kai se valkoisesta makaronista ja sikanaudatsa tehty kotoinen makaronilaatikko ole yhtään ravintorikkaampaa?



Kotona voi päivittäin ottaa pientä herkkua esim. jäätelön jälkkäriksi, suklaakeksin, kaakaota tms.

vankkumattomalta supermammalta ehdottoman mielipiteen perusteluineen.



Ap

Meillä ei lapsi syö mitään herrua yms. eikä käydä missään mäkkäreissä. Itse ei syödä sellaista ruokaa, joten lapsi on tottunut ettei sellasita syödä. No ei se maata kaatavaa ole, jos kummit/isovanhemmat yms. joskus johonkin mäkkäriin veisi. Karkit yms.herkut sisältää nykyään (EU:n) myötä kaikenmaailman väriainet yms., jonka takia niitä ei syödä ja nykyään leaf yms. ei valmisteta enää Suomessa. OStetaan pääsääntöisesti vaan suomalaisesta (luomu) ruokaa. Jauhoja meillä ei syödä (pastaa,leipää yms.) mieheni allergian takia. Sokeria ei myöskään käytetä juuri ollenkaan. Itse tehtyä jäätelöä ja sulkaata tietenkin saa syödä, mutta ei kaupan. Tai siis ei kotona syö, tietenkin itse saa valita juhlissa yms.

Meillä on vauvasta asti ollut syömisongelmainen lapsi. Ei voisi kuvitellakaan, että antaisi mitään herkkuja.

mutta joka kerta siitä seuraa se että jonkin aikaa normaalisyöminen vaikeutuu ja herkkujen mankuminen kiihtyy, joten ei tee mieli antaa niille kovin usein sellaisia. Siihen tuntuu riittävän meidän lasten kohdalla pienikin määrä - pari palaa suklaata tiistaina, niin keskiviikkona ruokailu menee "yök en syö":ksi ja suklaan naukumiseksi.



Olen noin sata kertaa yrittänyt selittää sekä etu- että jälkikäteen, että ns. herkkuja saisi useammin ellei käytös aina huononisi jos niitä annetaan, mutta ei mene perille.

Meillä ei lapsi syö mitään herrua yms. eikä käydä missään mäkkäreissä. Itse ei syödä sellaista ruokaa, joten lapsi on tottunut ettei sellasita syödä. No ei se maata kaatavaa ole, jos kummit/isovanhemmat yms. joskus johonkin mäkkäriin veisi. Karkit yms.herkut sisältää nykyään (EU:n) myötä kaikenmaailman väriainet yms., jonka takia niitä ei syödä ja nykyään leaf yms. ei valmisteta enää Suomessa. OStetaan pääsääntöisesti vaan suomalaisesta (luomu) ruokaa. Jauhoja meillä ei syödä (pastaa,leipää yms.) mieheni allergian takia. Sokeria ei myöskään käytetä juuri ollenkaan. Itse tehtyä jäätelöä ja sulkaata tietenkin saa syödä, mutta ei kaupan. Tai siis ei kotona syö, tietenkin itse saa valita juhlissa yms.

Eihän esim. Fazerin sinisessä ole mitään outoja aineita ja samoin lakuja löytyy hyvin lisä/väriaineettomina.

Meillä on vauvasta asti ollut syömisongelmainen lapsi. Ei voisi kuvitellakaan, että antaisi mitään herkkuja.

meillä lapsi saa joka päivä jotain herkkua. Ei ehkä tämäkään mikään ideaalitilanne ole, mut tuntuu että joissakin perheissä lapset ei saa koskaan edes pillimehua. Herkut kuuluu elämään nekin. Usein mä mietin myös, et jako niihin "hyviin" perusruokiin ja "huonoihin" ruokiin on täysin keinotekoinen - ei se vehnäsämpylä oikeasti eroa pullasta juurikaan.