Lue keskustelun säännöt.
paniikkihäiriö ja lääkekuuri = ongelma
04.05.2010 |
Mä en kestä... Sain korvatulehdukseen (ihan hiton kipeään sellaiseen) antibioottikuurin. Ok, pakkohan se kai on syödä, en kestänyt sitä kipua enää yhtään kauempaa.
Mulla on myös paniikkihäiriö. Viime vuodet ollut hiljaiseloa ja ilman lääkkeitä olen porskuttanut. Ei pahempia oireita, ainakaan kovin usein. Mitä nyt lääkekuurin aikaan! Mä tarttisin vissiin jotain rauhoittavia, että voisin syödä niitä toisia lääkkeitä. Mun pahin pelkoni on, että olenkin sit sille lääkkeelle allerginen ja johan vain saan vaikka mitä kutinoita pitkin poikin. Tai pahimmassa tapauksessa sen lääkkeen ottaminen laukaisee suoraan kohtauksen. Varsinkin, jos olen keskenään lasten kanssa. Aamulääkkeen ottaminen on varsinaista taiteilua, ettei vahingossakaan tarvi olla yksin kotona ainakaan seuraavaan tuntiin ja silti olo on ihan kammottava ja hyperventiloin minkä kerkiän, mutten pysty lopettamaan.
Löytyykö edes kohtalotovereita? Mitään helpotuskeinoja ehdottaa?
Onneks on vaan viikon kuuri... Jumaliste että mä inhoon tätä! (enää 5 päivää... ARGH!)
Kommentit (4)
jellonan häkkiin? Vai vieläks siellä jossain Itä-Suomessa se yks leijona vaeltelis? Ehkä sittenkin karhun kanssa paini vois toteutua helpommin...
Joo, moniallergisen on ehkä syytäkin pelätä allergiaa, mutta sit kun menee häiriintymisen puolelle, niin se menee..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuo on mun mielestä hiukan epätyypillistä paniikkihäiriötä. Ehkä mä kategorioisin tuon vaikkapa hypokondriaksi. Ahdistusta sinulla on. Paras keino päästä siitä on lakata pelkäämästä kuolemaa. Yleensä se kuolemanpelko on pohjalla kaikissa paniikkiahdistuksissa. Sitten kun on sinut sen kanssa ettei täällä maan päällä ikuisesti elellä (taivaassa kyllä), niin sitten voi alkaa helpottaa.
tuo on mun mielestä hiukan epätyypillistä paniikkihäiriötä. Ehkä mä kategorioisin tuon vaikkapa hypokondriaksi. Ahdistusta sinulla on. Paras keino päästä siitä on lakata pelkäämästä kuolemaa. Yleensä se kuolemanpelko on pohjalla kaikissa paniikkiahdistuksissa. Sitten kun on sinut sen kanssa ettei täällä maan päällä ikuisesti elellä (taivaassa kyllä), niin sitten voi alkaa helpottaa.
Eroaa jonninverran niistä "normaaleista" paniikkioireista, joilla ei kovinkaan usein ole mitään niin selkeästi laukaisevaa tekijää. Mutta oireet on periaatteessa samat.
Lähinnä mä pelkään sitä, että mitä noille tenaville tapahtuu, jos kuukahdan tai jotain. En tiedä. Se on vaan ilkeetä, kun tietää jo lääkettä ottaessaan, että se pentele tulee, enkä voi mitään, vaikka muuten olen noiden panikointien kanssa oppinut elämään ihan mukavasti.
Keksit typeriä pelkoja ja nostattelet verenpainettasi täysin turhista asioista.
Sinun pitäisi pelätä leijonia, karhuja ja myrskyjä niiden kohdatessa sinut.
Sen sijaan pelkäät mahdollista allergiaa?
Kannattaisiko seikkailla vähän. Tuntuisi että sun pitää päästellä höyryjä. Afrikan matka tai jopa Mexikko kävisi hyvin. Thaimaassakin on mellakoita. Tarvitset säpinää. Olet perusluonteeltasi hyvin epävakaa ja rauhaton. Tarvitset toimintaa.