Miksi eniten eroavat ne

Enpä ole huomannut, mutta sinulla lienee asiasta ihan tutkimustietoa?

joiden perheissä isä ja äiti on aikoinaan lomailleet paljon ilman lapsia?

jos haluaa olla paljon ilman lapsia, on ehkä mukavuudenhaluinen eikä niin valmis "uhrautumaan" toisen edun vuoksi. Elinikäinen avioliitto vaatii varmaankin joissain tilanteissa toisen uhrautumista eli pakollisia kompromisseja.

näkisin tämän tutkimuksen, joten linkkiä kiitos, sillä kokemukseni mukaan lähipiiristäni ovat helpoiten eronneet juuri ne, jotka eivät lomaile kahdestaan tai vietä muuten kahdenkeskistä aikaa.

Oma suppea empiirinen lähipiiritutkimukseni (jollainen ap:lläkin varmaan on avauksensa taustana) kertoo kyllä päinvastaista.

Eniten laatuaikaa kahdestaan tarvivat (oli sitten matkoja tai ihan viikonloppuja kotona ja lapset mummulassa) eroavat kyllä eniten. Ehkä niissä suhteissa on valmiiksi joku ongelma tai sitten ei osata järjestää sitä laatuaikaa itselle ja puolisolle arjessa. Tai sitten on epärealistiset odotukset parisuhteelta pienten lasten kanssa ja näitä odotuksia yritetään täyttää kahden keskisellä ajalla. Se vaan ei riitä, kun ei sitä joka päivä tai viikko edes saa.



Tärkeintä elämässä on oppia nauttimaan arjesta.

Omien vanhempieni, lähisukuni ja ystäväpiirin eronneiden parien tarkastelu paljastaa juuri päinvastaisen trendin.



Eniten (ja nopeimmin lasten jälkeen) eroavat juuri ne parit, joilla kahdenkeskinen aika on ollut kortilla. Kaikki lomatkin on vietetty tiiviisti koko perhe yhdessä vaikka sitten hampaat irvessä. Osasyynä tähän on loppuvaiheessa varsinkin ollut juuri se, että halutaan näyttää muille, kuinka hienosti meidän perheellä menee kaikista vaikeuksista huolimatta.

omat vanhempani eivät käyneet lasten syntymisen jälkeen yhdelläkään kahdenkeskisellä matkalla. Syytä olisi kyllä ollut. Eroon siinä sitten päädyttiinkin.



Sama tilanne toistuu nyt siskoni perheessä ja ystäväpariskunnan kohdalla.



Jos keskusteluyhteys on sitä, että enää nälvitään toiselle ja huudetaan, niin arjesta nauttiminen on kuulkaa aika vaikeata.

Siinä vaiheessa ei tarvi lähteä edes Thaimaahan asti, riittäisi joku ihan parisuhdeviikonloppu tai muu kahdenkeskinen tilaisuus, jossa pääsisi rauhassa nollaamaan tilannetta ja juttelemaan, miten tähän on tultu.

että eniten eroavat kaikki ääripäät. Eli ne jotka menevät paljon ilman lapsia ja ne jotka eivät mene ollenkaan. Yhdessä todennäköisimmin pysyvät ne, jotka osaavat löytää sen kultaisen keskitien, eli antavat aikaa parisuhteelle, mutta myös koko perheelle.

että ne pariskunnat, jotka käyvät kahdenkeskisillä matkoilla, ovat sit arkena huonossa parisuhteessa? Eikö ole mahdollista, että pariskunnalla on hyvä ja tasapainoinen parisuhde, ja silti he matkustavat myös kahdestaan ja ehkä myös lasten kanssa. Taas kumman mustavalkoista ajattelua.

Mihin tutkimukseen? Ei ap mitään tutkimusta väitä referoivansa

faktana tuon asiansa esittää

Minusta se on kysymys! Alussa on kysymykseen viittaava sana ja lopussa kysymysmerkki

että miksi näin on, ei siihen onko näin.

Myös miksi-kysymyksesäs voi esittää väitteen, esim. miksi kissat näkevät hämärässä paremmin kuin ihmiset?

Se kysyy aika selkeästi, että miksi!

Vai etkö osaa vastata?

mutta samoin saa kysyää perusteluja kysymyksessä esitetylle väittämälle että eniten eroavat ne ilman lapsia lomailleet. Perusteluja ei ole vielä tullut, paitsi että jonkun lähipiirissä on näin. Ja sehän ei tietenkään kerro onko asia oikeasti noin sillä kyse voi olla vain sattumasta.

Vai etkö osaa vastata?

onko täällä joku jolla jotain lomia vastaan?? yks ketjukun oli jo kyseistä että miksi lomalle ilman lapsi jne...tai sitten vaan kateellinen kun jóku lomalla XD oi voi...kyllä ne muutkin eroaa varsinkin jos siträ yhteistä aikaa ei ole,tai sitä ei järjestetä. onko se kahden keskeistä lemmiskelyä jos lapsi/lapset mukana??? silloin syytettäis että vahiongoitetaan lasta sillä että vanhemmat harrastaa seksiä ja lapsi sattuu näkemään vaikka piilossa sen tekis. eikö paremoi että lapsi mummolla ja vanhemmat vkoloppu lomalla pitämässä hauskaa toisten kanssa :)

Ex-miehen kanssa käytiin muutamia kertoja viettämässä iltaa kahdestaan (lapsenvahti piti tietty päästää ajoissa kotiin) kymmenen vuoden aikana, mutta ei mitään sen kummempaa. Jälkeenpäin ajateltuna kahdenkeskinen aika olisi varmaan ollut hyväksi niin ettei olisi vähitellen tullut tuntemus, että ollaan vain äiti ja isä lapsille, ei mies ja vaimo toisillemme. Lapsenvahteja ei ollut tarjolla emmekä viitsineet tilata maksullista lapsenvahtia esim yön yli

http://www.suhdesoppa.fi/avioero/yleisimmat-avioeron-syyt/

Noissa tietämissäni tapauksissa kyllä on ollut kyse siitä, että alun perinkään ko. tyypit tai toinen heistä ei ole ollut valmis sitoutumiseen ja vastuuseen, luopumaan ns. sinkkuelämäntyylistä. Toisin sanoen on hinguttu jatkuvasti milloin minnekin "tuulettumaan" yksin ja yhdessä, ei ole kestetty sitä tavallaista perhearkea lapsen/ lasten kanssa. Tämä on ollut kyllä ulkopuolelta arvattavissa jo etukäteen monessa tapauksessa..

en usko, että eroavat enemmän, päinvastoin.



Jos taas vanhemmat lomailevat erikseen paljon, uskon, että ero voi tulla. Eihän silloin yhdessäolo kiinnosta.

ja 17 vuoden avioliittoaikana tosiaan on tullut huomattua että lähipiirissä eroavat juuri ne jotka "hoitavat parisuhdetta" "haluavat kahdenkeskistä aikaa" meitä on kovastikki arvosteltu kun me eletään vaan tätä perheelämää seitsemän lapsen kanssa mutta meidän ilonhetket koostuu ihan pienistä asioista esim. iltatee ja lämpimät voileivät kun osa lapsista on jo nukkumassa. Ehkä meidän kohdalle tulee vaikeudet myöhemmin tai sitten ei kukapa sen etukäteen tietää...