Onko elämäsi "saman tasoista" kuin lapsuudessa?

Olen vaihtanut yhteiskuntaluokkaa ja minulla on kaikki paremmin kuin lapsuudessani.

Aika paljon enemmän on neliöitä asunnossa, monipuolista ruokaa jääkaapissa, elämää helpottavia laitteita ja viihde-eletroniikkaa kuin lapsuudessani, varaa syödä ulkona ja matkustella. Kyllä eteenpäin on menty ja paljon.

Huomattavasti tasokkaampaa. Ei silmitöntä väkivaltaa, nälässä pitämistä, valvottamista, eikä laitoksia, vaan rauhallista ja turvallista arkea hyvien ihmisten ja eläinten kanssa.

Ajattelun vapaus! Myös taloudellisesti huomattava ero.

Jos tarkoitat taloudellisessa merkityksessä, niin kyllä. Kun olin lapsi, akateemisilla vanhemmillani oli hyvät työpaikat ja palkat. Asuimme omakotitalossa ja meillä oli kesämökki ja hyvä auto. Muuten vanhempani olivat nuukia, joten elämä oli samanlaista kuin pienituloisemmillakin. Viikkorahanikin oli surkeampi kuin kavereilla.

Tuo opetti minut nuukaksi. Olen nykyisin melko hyväpalkkainen, joten palkasta on jäänyt säästöön ja sijoituksiin. Henkinen ilmapiirikin on melko samanlainen akateemisen vaimoni ansiosta.

Lapsena sain kaiken mitä tarvitsin ilmaiseksi. 

Aikuisena pitää käydä töissä, että saa kaiken mitä haluaa.

Sama tai hieman parempi. 

Ylöspäin. Ei meillä lapsena ollut mitään erikoista. Tavallista ruokaa, perunat ja liha tai kala.  Ei matkusteltu kuin korkeintaan Suomessa (teltta tai joku halpa mökki yhteisillä pesu- ruokapaikoilla). Ei edes puhelinta ollut. Tietenkin sitten marjastettiin ja kalastettiin eikä vain hilluttu luuri kädessä (kuten nykyään). 

Yhtä yksin olen kuin lapsenakin mutta varallisuus noussut huomattavasti ja voin hankkia/matkustaa mitä ikinä keksinkin

Samanlainen, keskiluokkainen elämä on kuten lapsuudenperheessä.

Lapsuuden perheeni oli alempaa keskiluokkaa. Nykyinen perheeni ylempää keskiluokkaa. Taloudellisesti parempi tilanne. Hyvä näin.

Elin yltäkylläisen lapsuuden ja nuoruuden. Elitistisen jopa. Tipuin keskiluokkaan. Ihan ok elämää tämäkin on...mutta,niin.

Alaspäin, jos miettii taloudellista puolta. Vanhemmilla vakituiset työpaikat, iso omakotitalo ja autot. Itselläni saman ikäisenä pitkä työttömyys, minikokoinen vuokrakämppä ja miinusmerkkinen nettivarallisuus.

T. Milleniaali

Isä oli myyjä erikoisliikkeessä ja äiti kotiäiti, 4 lasta. Meillä oli iso omakotitalo, auto, pieni vene. Kesällä käytiin aina yhdellä huvipuisto/vesipuistolomalla ja sitten syksyllä vuokramökillä viikko. Elämä muuten oli sitten ihan paskaa kun isä oli alkoholisti ja väkivaltainen.

Nyt itse olen pätkätyöläinen myyjä, ikää +40v. eikä olisi varaa samaan mitä meillä oli. Mutta onnellinen olen ilman maallista mammonaa kun elämä on rauhallista ja turvallista.

Ylös. Vanhemmat duunareita ja 90-luvun laman työttömyys iski kun menin yläasteelle. Tiukkaa siis oli. Itse kävin yliopiston ja puolisoni kanssa meillä on kahden aikuisen hyvät tulot eikä lapsia, joten ei ole rahasta tiukkaa. 

Asun yhtä ahtaasti, mutta syön paljon terveellisemmin ja monipuolisemmin. Meillä on kotona mukavaa ja rauhallista, ei väkivaltaista riitelyä kuten lapsuudessani. Ulkomailla käyn harvemmin, mutta elämä on monella tavalla paljon parempaa.

Paljon paremmin, ei voi mitenkään puhua samana päivänä. Emotionaalinen turva ja tuki on nyt kohdillaan. Osaamme mieheni kanssa molemman säädellä tunteitamme ihan hyvin, toisin kuin vanhempani. Toki he ovat sitä sodanjälkeen syntynyttä traumasakkia, kuten lukija arvannee. Taloudellista turvaakin on enemmän, sillä vain isäni kävi töissä ja äiti lukittautui kotielämään, osin mielenterveyssyistä, joku riippuva-roikkuva-persoonallisuus hänelle lienee. Isä taas sitten koki olevansa meidän kaikkien muiden yläpuolella, koska hän toi rahat pöytään.

 Itse tienaan omat rahani tasan ja tarkkaan, enkä päästä itseäni riippuvaiseksi yhdestäkään ukosta.

Riippuu vähän siitä, miten sen haluaa ajatella. Vanhemmillani oli velaton maatila, mutta isällä pienet tulot ja äiti työtön, eikä oikein mitään ylellisyyksiä. Harrastuksina oli ruoan hankinta luonnosta.

Itse olen vakitöissä, samoin mieheni, mutta asumme vuokralla, eli omaisuutta ei samalla rahalla ole. Ruoka on parempaa ja lapsilla hyvät harrastukset. Itse arvostan eniten sitä, että perheen tunnelma on merkittävästi parempi. 

Ei mulla mistään puutetta ole. Lapsuudenperhe Keski-Suomessa oli keskiluokkainen ja kaipa olen itsekin kun isossa omistusasunnossa Uudellamaalla sinkkuna asun.  Varallisuutta 1,5 kertaa niin paljon kuin leskivanhemmalla. Ja aikanaan perin hänet, jos elän pitempään. 

Lapsuuteni ja nuoruuteni ei ollut köyhää. Minulle maksettiin ajokortti, ostettiin aina uusia vaatteita sekä sain pankkitalletuksen kun tulin täysi-ikäiseksi. Olen kuitenkin ottanut hurjan hypyn ylöspäin, sillä menin varakkaan miehen kanssa naimisiin.