Te, varakkaat perheet!

,miehellä metsää ja peltoja,jotka kaikki ovat vuokrattuna. 7kpl kerrostalo kolmioita vuokralla.Ei velkaa,lapsille on opetettu rahankäyttö,vain lähipiiri tietää,eikä todellakaan ökyillä.

Luulisi että noin hienoilla ihmisillä on edes kirjoitustaito hallussa.

No me ei olla varsinaisesti varakkaita jos vertaa esim. joihinkin tähän ketjuun vastanneista. Keskituloa paremmin tienaavia kuitenkin. Meillä bruttotulot kuussa n. 10 000 eur yhteensä.



Meillä kaksi tavisautoa eikä halua niitä vaihtaa, koska toimivat, ovat suht uusia ja velattomia.



Talo ei ole iso, 100 neliön omakotitalo järven rannalla keskisuuressa kaupungissa. Emme tarvitse enemmän tilaa eikä kiinnosta ison asuntolainan ottaminen.



Matkustelu on meillä se mihin kuluu rahaa eniten. Tehdään kaukomatkoja luxushotelleihin 1-3x vuodessa, lisäksi muutama ruotsinristeily ja pari laskettelureissua, joista toinen ulkomaille esim. Alpeille luksushotelliin. Joskus vietetään kuukausi-parikin ulkomailla lomaillen.



Meillä yksi lapsi, kenkiin ja ulkovaatteisiin menee keskimääräistä enemmän rahaa ja keskihintaisiin lastenvaatteisiin muutenkin.



Rahankäyttöä ei ole vielä tarvinnut opettaa, koska lapsi vasta 2,5 vuotias.



Ravintoloissa (perhepaikoissa) syödään ainakin viikonloppuisin lähes aina ja viikollakin usein vähintään 1-2x.

Elämme kädestä suuhun PK-seudulla, lapsia 2.

Juoksevia kuluja kk: korkeat vero%, lasten pk-hoitomaksut

( yksityisellä yhteensä 700€, kunnan paikkoja emme lähiseudulta saaneet ), suuri asuntolaina, lähes tonnin sähkölasku per kk, vakuutusmaksut, autolaina, työhuonevuokrat, matkakulut...jne jne.

Kuukaudesta riippuen tienaan yrittäjänä jotain 10teur ja 20teur välillä. Tulotasoa ei varmasti näe. Okt pääkaupunkiseudun ulkopuolella. 2 vanhaa autoa. Kaikki ylimääräinen sijoituksiin.

Tulee vaikutelma, että palkkatulot/varallisuus on noussut vasta parin vuoden sisällä ja sen myötä ollaan vihdoinkin päästy rakentamaan se unelmien talo, jota ei valmiina löytynyt.



Olen asunut vuosikausia ulkomailla ja tämä av-palsta on mulle ikkuna suomalaiseen yhteiskuntaan. Ilmeisesti tämä "uusi talo hyvällä alueella" on nyt se varakkuuden osoitus. Aikaisemmin se oli arvoasunto vanhasta kiinteistöstä Helsingin keskustan liepeillä, kuten vaikkapa Eirasta.

ikä ja mihin tarkoitukseen tuo 600 € kuukausiraha on tarkoitettu. Onko tarkoitus, että sillä ostetaan myös vaatteet yms tarpeelliset tavarat vaiko onko se ihan vain huvittelurahaa. Kuulostaa vain aika suurelta summalta:)

Tyttö maksaa siitä kännykkälaskunsa ja pikkumenonsa, kuten meikit ja leffat. Vaatteet maksamme tietenkin itse, kuten harrastuksetkin. Summa ei ole mielestäni iso, koska kaverit saavat enemmänkin. Tyttö säästää tästä rahasta itselleen ulkomaanmatkoille shoppailurahaa ja oppii näin vastuullisuutta rahankäytössä.

Minkäänlaista rahankäyttöä lapselleopeta jos tuon ikäinen jo saa tuollaisen summa tuosta vaan käyttöönsä.

Olemme mys varakkaita ja 14v. saa 80€ kuussa rahaa ja se riittää hyvin.

3 henkilön kokopäiväinen henkilökunta ja muutama osa-aikainen.



Talo on hulppea uima-altaineen jne. Meillä on vain 1 auto, koska emme koe tarvitsevamme useanpia. Lasten kavereiden perheissä saattaa olla monia autoja.



Teemme upeita lomamatkoja sueamman vuodessa.

Lasten koulumaksuihin menee lukukaudessa n. 30 000€



Mutta lapsemme eivät saa läheskään kaikkea mitä haluavat. Esim. lähes identtiset kengät ja toisen hinta lähes 100€ ja toiset saa 10 eurolla niin ne 10 euron kengät ostetaan. Koska ovat ihan yhtä hyvät, vain ilman sitä hienoa merkkiä.



Mutta, esim uimapuku voi maksaa 100€ tai enemmänkin, koska on kilpapuku.



Uutta kännykkää ei saa jos vanha veilä toimii, samoin läppärien kanssa. Esikoinen haluaisi uuden läppärin joka maksaa 1500€ mutta ei saa koska vanha toimii vielä aivan moitteettomasti. Säästään nyt sitten itse siihen rahaa.



jne.



Suomessa tosin emme juuri varallisuudestamme huutele, toki eme täälläkään.

ikä ja mihin tarkoitukseen tuo 600 € kuukausiraha on tarkoitettu. Onko tarkoitus, että sillä ostetaan myös vaatteet yms tarpeelliset tavarat vaiko onko se ihan vain huvittelurahaa. Kuulostaa vain aika suurelta summalta:)

Tyttö maksaa siitä kännykkälaskunsa ja pikkumenonsa, kuten meikit ja leffat. Vaatteet maksamme tietenkin itse, kuten harrastuksetkin. Summa ei ole mielestäni iso, koska kaverit saavat enemmänkin. Tyttö säästää tästä rahasta itselleen ulkomaanmatkoille shoppailurahaa ja oppii näin vastuullisuutta rahankäytössä.

Minkäänlaista rahankäyttöä lapselleopeta jos tuon ikäinen jo saa tuollaisen summa tuosta vaan käyttöönsä.

Olemme mys varakkaita ja 14v. saa 80€ kuussa rahaa ja se riittää hyvin.

ona oma autoa ja perin talviasuttavan talon ja puolikaan toisesta



omasta rivariasunnosta maksettu 50%



lapset kuin unelma, vaikka toinen vammainen

Tienaamme yhteensä n. 7000 e/kk. Olemme vasta muutaman vuoden lyhentäneet asuntolainaa joten sitä on vielä paljon maksamatta. Hyvät tulot kuitenkin näkyvät siinä että kaupasta voi ostaa mitä ruokaa tahtoo (vaikka edelleen opintoaikojen seurauksena vertailen aina hintoja), lapsille voi ostaa jotain pientä jos haluaa, voi matkustaa kun haluaa jne. Tottakai sitten kun asuntoa on enemmän maksettu niin alkaa jäädä rahaa muuhunkin (mökki? loma-asunto?). Ikää meillä kuitenkin vasta 27v molemmilla joten tulot tässä varmaan vielä kasvavat ja perintöäkin jossain vaiheessa tulossa. Eli tämän suhteen asiat on ihan hyvin.

Kyllä on kerrassaan ökyä porukkaa. Me pärjätään ihan hyvin mun brutto 1900euron ja mieheni brutto 2300euron tuloilla ja ensimmäinen lapsi tulossa! Kummallakin omat autot (vm -97 ja -92), joka vuosi käyvään jollain lomalla (ei ulkomailla) vaan ihan tavis Suomi-lomalla tai vkl olemassa mökillä tms. kokkaamme kaiken ite ja myös leivomme, leipää ostetaan kaupasta mutta muuta leivonnaisia ei. Sämpylöitä leivon usein ite. Ja tuo 600euroa kuukausirahaa tuon ikäselle ipanalle on ihan järettömän suuri summa. Mitenhän lapsi on kasvatettu raha-asioihin jos kehtaa vielä valittaa että se on liian vähän. Ei taija ipanalla olla minkäänlaista rahan arvoa saatikka vanhemmilla. Meillä vanha okt 120neliötä. Täällä näköjään suurimmalla osalla 450neliön talot..mitä esim. nelihenkinen perhe tekee niin suurella asunnolla... meijänhän pitäs olla näihin kaikkiin verrattuna erittäin köyhiä mutta mielestämme tullaan toimeen ihan hyvin joskin ei pröystäillä rahoilla. Säästössä n. 30 000euroa joka on mielestämme tosi iso summa.

koska tuloiltamme olemme akateemista köyhälistöä. Mutta sen olen huomannut lähipiirin muutaman vauraamman elämää seuratessa, että

oikeasti syntymärikkaat osaavat peittää vaurautensa erittäin hyvin. Tavallinen "av-mamma" ei ikinä osaisi mistään sihdata, kenellä Suomessa oikeasti on aivan huikea omaisuus.

vaikkei ihmeemmät tulot.



Tulimme osakkeillamme vuosituhannen vaihteessa yhtäkkiä markkamiljonääreiksi. Sen vuoksi minä olen pystynyt olemaan 7 vuotta kotona ja tekemään korkeintaan tuntitöitä harrastuksen vuoksi. Mieskään ei tee täyttä päivää, mitä ei kyllä juuri kukaan tiedä. Ollaan downgradattu ihan reippaasti ja silti meillä on kiva talo, hyvä auto ja kaikki mitä tarvitsemme.



Olemme aika säästäväisiä luonteeltamme, joten mihinkään ökyilyyn ei ole tarvettakaan. Kaukomatkailusta emme välitä.

Tienaamme bruttona yhteensä 16 000€ + vapaa autoetu + erilaisia bonuksia n. 30 000€/ v. Miehellä on perittyä varallisuutta n. 500 000€ edestä, ja jossakin vaiheessa varmaan miljoona vielä päälle. Oma perintöni tulee olemaan paljon vaatimattomampi... Lapsen nimissä on sijoitettu jonkin verran, ja lapsilisät säästetään kaikki.



Varakkuus näkyy jonkin verran, jos sitä haluaa etsiä. Vaatteemme ovat kalliita, mutta eivät pröystäileviä ja samaa pätee koruihin, kelloihin, jne. Automme ovat uusia ja tehokkaita, ja asumme Espoossa kohtalaisen arvostetulla alueella mukavan väljässä erillistalossa - joka sekään ei siis ole mikään "ökyasunto", vaan meille sopiva ja hillityllä maulla sisustettu koti. Kalleimmat esineet eivät varmasti pistä silmään, ja moni olisi varmasti yllättynyt siitä, että se vanhalta näyttävä takkahuoneen lamppu onkin monen tonnin designerklassikko :-)



Harrastuksemme ovat todellisia rahareikiä, mutta onkin ihanaa, kun pystyy (kohtuullisuuden rajoissa) valitsemaan ne ilman, että joutuisi miettimään mistä muusta joutuu luopumaan. Samoin lapsemme voi kokeilla eri lajeja ja valita niistä mieluisia.



Muissa hankinnoissa olemme hinta- ja laatutietoisia, ja eikä näilläkään tuloilla voi aivan silmittömästi tuhlailla. Ruokakaupassa vertailen kilohintoja aivan kaikessa, mutta voin myös ostaa herkkuja parilla sadalla, jos on vaikka joku erityinen tilaisuus tai vieraita tulossa.



Mekin matkustelemme paljon, asumme viiden tähden hotelleissa ja nautimme yhteisestä ajastamme hyvällä omallatunnolla. Toisaalta viihdymme myös kesämökeillämme (suvussa useita) hyvin kumisaappaat jalassa metsässä marjastaen tai kalastaen!



Lapsemme ei todellakaan saa kaikkea haluamaansa, vaan päin vastoin yritämme kannustaa säästämään (saa välillä pikkuaskareista vähän rahaa, esim. roskiksen vienti 0.20€) ja ymmärtämään, että tulojen eteen joutuu tekemään kovasti töitä.



Lahjoitan kaikki lapsen vaatteet vähävaraisille sukulaisillemme, ja annamme myös hyväntekeväisyyteen rahaa - jos sillä nyt on tässä keskustelussa mitään merkitystä...

mutta mun mielestä me eletään leveästi ja vähän tuhlaillen. Talo on oma mutta lainaa vielä, auto 6v vanha ja hyvin kulkee.

Aina riittää rahaa mihin halutaan, yleensä yksi loma vuodessa ja käydään ulkona aina kun huvittaa ja sisustellaan, harrastetaan ym. Herkutellaan ja hemmotellaan jos mieli tekee.

Ei meidän tarvi pihistellä mutta yritän olla kohtuullisen järkevä, vertailen hintoja enkä maksa mistään turhasta (merkeistä ym silloin kun ei laadussa ole mitään eroa). Jos mieli kovasti tekee jotain, ostan sen. En mieti kymppien perään enkä satasenkaan, useamman satasen perään jo sentään.

Ihmisten puheista (ei oo varaa lähteä ulos, ei oo varaa harrastuksiin, lomiin, opiskeluun jne. tili tyhjänä) olen saanut sen käsityksen että meillä menee hyvin ja monet niistä huono-osaisemmista ovat akateemisia eli tuo 12t akateemisten keskitulo on kyllä potaskaa..

Paljon vähemmälläkin me pärjättäis pakon edessä ja tunnen vähän huonoa omatuntoa kun en säästä.



Enpä tiedä mihin joku tuplasti meidän verran tienaava rahansa saa menemään, onko sitten huimasti kalliimmat asunnot kuluineen ja autot se mihin sen toisen 6 tonnia saa menemään kuussa?

Itse olen lähtöisin rikkaasta suvusta. Vanhempani ovat rikkaita, mutta he eivät todellakaan näytä sitä. Lapsuuteni elin ihan normaalisti, en edes tiennyt, että olimme niin rikkaita. Esim. ensinmäisen merkkipaidan rohkenin pyytää 12 vuotiaana, kun luulin, että vanhemmillani ei ole paitaan vara. Ikinä en saanut lapsuudessani hienoja ja kalliita juttuja, joita en oikeasti tarvinnut. Kotoakin muutin pois vasta 20 vuotiaana, koska vanhempieni mielestä oli turha törsätä asuntoon, jota en oikeasti tarvinnut. Vanhempani ovat siis aina ollut todella nuukia, vaikka heillä rahaa on, niin he eivät sitä näytä.



Nykyään asun perheeni kanssa uudehkossa omakotitalossa, joka sijaitsee ihan tavallisella alueella. Neliöitä on vain 140, mitäpä 3 henkinen perhe isommalla tekisi. Kuukausi tuloni ovat: Palkka noin 4700 käteen, miehen palkka noin 3900 käteen, osinkoja kk noin 5000. Lisäksi kerran vuodessa tulee isompi bonus raha.



Talomme on velaton, samoin autot, olemme siis velattomia. Miehelläni on 09 audi ja itselläni 97 Wolkkari. En halua luopua autostani, koska siihen liittyy niin paljon ihania muistoja. :) ( mm. eka kerta miehen kanssa tuossa autossa). Elämme ihan normaalia lapsiperheen arkea.



Emme mieti hirveästi ruokakaupassa, minkä hintasta jokin on, ostamme mitä tarvitsemme. Ikinä en kuitenkaan ole ostanut yli 100 euron käsilaukkua, minusta on tyhmää törsätä sellainen summa laukkuun. Kotimme on sisustettu normaalisti, joitakin designtavaroita löytyy.



Matkustelemme vuodessa 2-4 kertaa, lähinnä kaukomatkoja. Vietämme myös paljon aikaa mökillämme, joka on merenrannalla. Mielestäni meistä ei näy juurikaan ulospäin, että olemme rikkaita ja miksi pitäisi näkyä? Koen olevani aika nuuka rahan käyttäjä (liekkö sukuvika), mutta mielummin laitan rahaa säästöön, kun tuhlaan sitä turhuuksiin.

Iso ja kallis talo meillä on, muuten se ei varmaankaan kauheasti näy. Itse asiassa elämme jokapäiväistä elämää aika pihistikin; ostamme kotivaatteita ja muuta käyttökelpoista kirppareilta, vertailemme hintoja kaupassa, ostamme ruokaa oransseilla hintalapuilla, hyödynnämme alennusmyynnit jne. Autotkin ovat ihan perusmalleja ja energiapihejä vaikkakin suht' uudehkoja.



No, toisaalta sitten sekä lapsilla että meillä vanhemmilla on kyllä aika kalliit harrastukset ja kunnon välineissä ei tingitä, vaikka käytettyjä saatetaankin ostaa, mutta kunnollisia. Matkustamme myös paljon, 1-2 kaukomatkaa ja useampia lyhyempiä vuodessa. Talon maksoimme nopeasti pois ja nyt "ylimääräiset" rahat on sijoitettu toistaiseksi pariin sijoitusasuntoon. Tavoite on turvata tulevaisuus, lasten opiskelu ja eläkepäivät, ehkäpä mahdollistaa myös selkeä työnteon vähentäminen tulevina vuosina jo ennen eläkeikää.



Lapsille yritetään opettaa, ettei raha kasva puissa. Todella harvoin saavat kaupoista mitään "ylimääräistä", leluja tms., joskus ihan poikkeustilanteissa esim. ulkomailla. Joskus tuntuu, että lapsillamme on jopa vähemmän rahaa käytössään kuin vaikka kavereilla. Toisaalta sitten minun on kyllä vaikea vastustaa kiusausta ostaa lapselle vaikka lahjaksi joku lelu tms., mistä näen hänen todella pitävän ja haluavan. Siinä mielessä lapset kyllä (valitettavasti) joskus saavat liikaa leluja. Samaten ostan aika paljon lastenvaatteita ihan siksi, että tykkään siitä itse.

ja niinhän opekin on. Ilmeisesti vielä uransa alussa kumpikin. On aika eri asia verrata vastavalmistuneen tai 20 vuotta työelämässä olleen palkkoja, tai julkisen puolen palkkoja yksityisen puolen palkkoihin.

täällähän ne kaikki yli kymppitonnin netto tienaavat pyörivät päviäkaudet kehumassa tulojaan (asianajajat, opettajat, lääkärit, konsultit...I just niin varmaan ja lehmät lentää. Fakta: suomalaisista reilusti alle prosentti tienaa yli 7000 e / BRUTTO.

opettajan bruttopalkka on 2500. ja asianajajan keskipalkka 4000.

kuka oikeasti tienaa noita 10 000 euroa tai edes 5000 euroa?

Minä töissä, mies koti-isänä.



Ja kaikki on ihan itse ansaittua. Olen duunariperheen lapsi. Kaikkean olen saanut hiukan kotona. Paljon on kannustettu opiskeluun ja työntekoon. Miehellä aika samanlainen tausta mutta ei ole kannustettu paljoakaan.



En kehtais tunnustaa, jos meidän vanhemmat rahoittaisi meidän matkoja ym. En vaikka olisivat kuinka varakkaita!



Meillä on talo hyvällä alueella, mutta ihan tavallinen. Mies on sen itse remontoinut eli on persoonallisesti ja maulla sisustettu. Kolme autoa, joista yksi kesän avoauto. Matkustelemme 2-3 kertaa vuodessa, mutta aika tavallisissa kohteissa (en viitsi raahata pieniä lapsia oiselle puolellemaailmaa).

(brutot 8000€ yhteensä) mutta varakkuutta on kertynyt vuosien mittaan. On iso uusi okt, 2 autoa (molemmat tosin liisattuja), matkustellaan mutta ei se varakkuus muuten näy - syödään normaalia ruokaa (eilen kaalilaatikkoa), pukeudutaan ihan taviskaupoista hankittuihin vaatteisiin (henkkaa, stokkaa, farkut marketista jne), ei mitää (näkyviä) merkkituotteita vaikka niitä ehkä jotain onkin. Lapsilla on kierrätettyjä vaatteita (miksi heittää priimakuntoisia pois??) eikä heille makseta viikkorahaa. Kaikki hankinnat mietitään tarkkaan.



Ei olla rahallisesti ihan kuivilla koska talosta on vielä velkaa mutta saamme tehtyä muutaman reissun vuodessa ja se on meille luksusta.