Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Reetta hylkäsi alkoholistiäitinsä jo lapsena. Miltä se tuntuu äidistä? (HS)
03.05.2010 |
Reetta, 24:
Olin kokenut äitini aina etäiseksi, mutta uudessa perheessä liimaannuin heti sijaisäitiin. Parissa viikossa aloin puhutella häntä äidiksi, biologista äitiäni kutsun etunimellä. Olin 7-vuotias.
Tajusin, että sijaisperheessäni huolehditaan, välitetään ja asetetaan rajoja. En halunnut takaisin.
"Kun täytin 12 vuotta, sain lainmukaisen oikeuden valita lopullisesti perheeni. Laitoin välit poikki Tarjaan ja samalla sukulaisiini. Ainoastaan pikkuveljeen olen pitänyt satunnaisesti yhteyttä.
Tarja väitti tuolloin, että sijaisperhe on aivopessyt meidät. Olin kuitenkin täynnä omaa vihaa Tarjaa kohtaan. Revin hänen lähettämänsä kirjeet, heitin lahjat roskikseen enkä vastannut puhelimeen. Minusta Tarja oli tehnyt väärin.
Tarja on synnyttänyt kahdeksan lasta, mutten ole ikinä kuullut tai nähnyt, että hän haluaisi pitää perheensä koossa.
Koin lapsena usein tulevani hylätyksi, kun Tarja toimitti minut ja pikkuveljeni pitkiksi ajoiksi sukulaisten, puolituttujen ja sijaisperheiden huostaan. Kasvattamisesta ei ollut tietoakaan. Tarja ei peitellyt humalassa lapsilta seksiaktejaan ja esitteli meille pornovideoita.
"Tein jonkinlaisen sovinnon biologisen äitini kanssa 15-vuotiaana. Kirjoitin hänelle rehellisen kirjeen, jossa kerroin, millaisia kokemuksia minulla on lapsuudesta.
Tein kuitenkin selväksi, etten halua jatkossakaan tavata häntä enkä hänen sukuaan. Sovittiin, että sanotaan hei, jos törmätään kadulla. Hän on pitänyt lupauksensa, ettei ota väkisin yhteyttä minuun.
En vihaa enää Tarjaa, mutten kaipaakaan, koska hän on jo niin vieras ihminen.
Tarja, 58:
Olen aina hakenut apua perheelleni, kun voimani ovat olleet loppumassa. Totaalinen masennus ja ryyppääminen ajoivat minut niin alas, että häädin kaikki minua sairaalaan katsomaan tulleet sukulaiset ja tuttavat pois.
Olin silloin sairaalakierteessä yhteensä viisi vuotta, suljetulla osastolla kolmesti.
Välillä, kun pääsin jaloilleni, matkustin katsomaan poikaani, joka ei sopeutunut sijaisperheeseen ja joutui psykiatriselle osastolle. Reetta pani välit poikki minuun, mutta ehdin saada käsityksen, että hänellä menee hyvin."
"Hylkääminen tuntui pahalta, mutta päätin, etten ala kiristää tapaamisia. Omalle äidilleni hyväksyminen on ollut vaikeampaa, hän joskus yritti onkia yhteystietoja.
Olen saanut kahdeksan lasta viiden eri miehen kanssa. Kaikilla lapsillani on ollut juoppo isä ja jotkut ovat olleet väkivaltaisiakin.
"Ymmärrän Reetan päätöstä erottautua tällaisesta sekametelisopasta. Tuntui kuitenkin kohtuuttomalta, kun hän tivasi, joinko hänen pikkuveljeään odottaessani. En ole koskaan juonut raskaana ollessani!
Lapsistani neljällä on nykyään alkoholiongelmaa. Reetta on selviytynyt parhaiten. Reetta oli tosi topakka lapsi, minkä takia on varmasti pärjännytkin.
Minun olisi ollut hyvä saada peli poikki jo erottuani ensimmäisestä miehestäni. Hän tapasi hakata minua päähän, lopulta jouduin letkuissa sairaalaan. Myös lapsuudenkodissani oli paljon lapsia, liikaa alkoholia, väkivaltainen mies, mielenterveyden menettävä äiti ja apua tarjoava isoäiti."
"Nyt, kun olen isoäiti-iässä, yritän puhua järkeä niille lapsilleni, jotka juovat liikaa. En haluaisi heistä kenellekään sitä kaikkea kauheutta, mitä olen kokenut.
Seitsemän lastani pitää minuun tiiviisti yhteyttä, ja itse käyn auttelemassa äitiäni. Reetta saa olla rauhassa, kun kerran haluaa."
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mitään väliä miltä se äidistä tuntuu, soosi hommansa ihan itse.
juuri juopot, narkkarit ja huorat sikiää pahemmin kuin citykanit? Jos ämmästä ei ollut äidiksi edes yhdelle, piti silti jakaa tavaraansa ympäri kyliä ja hankkia lisää lapsia kärsimään.
En yhtään ihmettele, ettei lapsi halua olla yhteydessä "äitiinsä".
Taannoin Suomen kuvalehdessä oli kertomus äidistä joka ihmetteli, miksei poikansa ole häneen yhteydessä. Tämä äiti oli antanut poikansa vanhempiensa kasvatettavaksi muistaakseni koko varhaislapsuuden ajaksi niin että itse näki lasta vain muutaman kerran vuodessa. Olisikohan lapsi ollut jo 8 tai 10, kun pääsi muuttamaan äitinsä luokse, mutta sitten ei syntynyt enää kiintymyssuhdetta. En vain ymmärrä, miten äidille voi olla niin yllätys, ettei lapsi halua olla yhteydessä aikuisena.
Surullinen mieli tulee kaikkien puolesta. Tietysti äiti on tehnyt hirvittävällä tavalla väärin Reettaa kohtaan, mutta mahtaa olla kamalaa elää sen tietoisuuden kanssa, ja nähdä omien lastensa kantavan omien kammottavien valintojen seuraukset.
Reetta on aika hemmetin ihailtava ihminen ollut sekä lapsena että näemmä nyt aikuisena. Hatunnosto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän äidilläkin ole ollut huono perhe ja lähtökohdat, mutta Reetta ei taida sitä ymmärtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja että asiat on selvitetty.
En vaan ymmärrä, miksi siteet koko sukuun on katkaistu. En tunne tilannetta, joten paha kritisoida.
Ja että asiat on selvitetty. En vaan ymmärrä, miksi siteet koko sukuun on katkaistu. En tunne tilannetta, joten paha kritisoida.
tulee niin paska olo tms. eikä sellasta halua elämäänsä. Minä pidän nykään etäisyyttä omaan äitiini vaikka hän käyttäytyy kaikin puolin ihmisiksi. En jaksa raivon aaltoa mikä aina vyöryy yli kun hän tekee asioita jotka muistuttaa mua lapsuudesta. Toivottavasti tämä menee joskus ohi mutta nyt tilanne tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Iselläni on mennyt 20 000 euroa jo pelkästään siihen että olen saanut lapsia. Sitten joku urpo aina jossain tokaisee ettei lapsettomuushoitoja pitäisi tehdä kun Luoja ei ole tarkoittanut että saan lapsia..
Nii-in. Enpä sitten tiedä miksi Luoja on halunnut että tuollainen juoppoämmä saa kahdeksan lasta. Saako kaikki ansionsa mukaan? Itse olen selvinnyt aika lailla paremmin äitiydestä kuin ko. tarinan äiti...
Iselläni on mennyt 20 000 euroa jo pelkästään siihen että olen saanut lapsia. Sitten joku urpo aina jossain tokaisee ettei lapsettomuushoitoja pitäisi tehdä kun Luoja ei ole tarkoittanut että saan lapsia..
Nii-in. Enpä sitten tiedä miksi Luoja on halunnut että tuollainen juoppoämmä saa kahdeksan lasta. Saako kaikki ansionsa mukaan? Itse olen selvinnyt aika lailla paremmin äitiydestä kuin ko. tarinan äiti...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkoholismi ja mielenterveysongelmat ovat periytyviä.
Alkoholismi ja mielenterveysongelmat ovat periytyviä.
on prosentit todella korkealla, että lapsikin sellaiseen sairastuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Summa summarum. Lapsettomuus ei ole opettanut sinulle elämästä mitään.
Kun ei lapseton saa näyttää pahaa oloaan, eikä muutenkaan purkaa, niin ei kai siitä mitään voi oppiakaan.
minusta on ainoa vaihtoehto juuri rakentaa itsensä uudelleen juuri noin kun 'reetta". juoppoäiti jolla on juopot vanhemmat joo mutta vaikka reetta varmaan sen ymmärtää ei sen tarvitse lapsena olla se ymmärtävä ja hyväksyvä osapuoli. hän sai rakastavan perheen ja pääsi elämään, ikinä ei pääse siitä mistä tuli eroon mutta ei tarvitse niitä päivittäin kenties käsitellä. ei se aina niin ole että juopon lapsista tulee juoppoja..usein juuri päinvastoin, olisi laittanut vehkeet solmuun tuo juoppoämmä yhteiskunta olisi sen maksanut.
Oma äitini ei ole alkoholisti (isäni on), mutta ongelmia on aina riittänyt ja riittää. Nyt keski-iän kynnyksellä olen viimein katkaissut välini häneen. Ei tämä minua varsinaisesti onnelliseksi ole tehnyt, pikemminkin surulliseksi.
Silti olen ratkaisuun tyytyväinen, sillä ensimmäistä kertaa pystyn elämään omista ja oman perheeni tarpeista lähtien. Syyllisyyttä tunnen ajoittain, mutta tiedän myös, että siihen ei todellisuudessa ole syytä. On todella raskasta kantaa lapsena kyvyttömien vanhempien taakkaa.
Isääni en pidä yhteyttä, ihan itseni ja perheeni suojelemiseksi. Moikkaan jos nähdään, yleensä noin viiden vuoden välein jossain hautajaisissa tms. sukukokoontumisessa. Ei soitella, ei lähetellä kortteja, kirjeetkin menisivät roskiin. Sääli, mutta minkäs teet, kun alkoholi vie ja tuhoaa. En ota sitä riskiä, että kuivan kauden aikana luotaisiin side, joka sitten taas katkeaisi kivuliaasti viinan ja aineiden viedessä.
Yleensä ne pärjäävät, jotka ottavat tiukan pesäeron.
ja ymmärrä/suostu menemään hoitoon, on parempi yrittää pelastaa itsensä, kun jäädä kitumaan.
Alkoholismi on toisaalta kamala sairaus, mutta kun muuten fixu ihminen jatkuvasti kieltää ongelmansa ja syyttää muita, liittyy siihen myös reilu annos itsekkyyttä. Perheellä ja varsinkaan lapsilla, ei ole minkäänlaista velvollisuutta uhrautua.
Ristiriitaiset tunteet; viha, rakkaus ja suunnaton pettymys yhdistänee meitä kaikkia alkoholismin varjossa kasvaneita.
Olen nähnyt isääni viimeeksi 20 vuotta sitten, sisareni samoin. Tiedän sukulaisten kautta, missä isä asuu ja saan muutaman vuoden välein jotain kuulumisiakin. Yleensä niitä samoja, eli ryyppykierre vaan jatkuu. Olemme molemmat siskon kanssa päättäneet ettemme halua olla missään tekemisissä. Omille lapsillemme olemme kertoneet isästämme siinä vaiheessa kun ovat osanneet kysyä.
Alue: Aihe vapaa
ja vielä surullisempaa se, ettei tämä ole mitenkään ainutlaatuinen tapaus :(