Reetta hylkäsi alkoholistiäitinsä jo lapsena. Miltä se tuntuu äidistä? (HS)

Reetta, 24:

Olin kokenut äitini aina etäiseksi, mutta uudessa perheessä liimaannuin heti sijaisäitiin. Parissa viikossa aloin puhutella häntä äidiksi, biologista äitiäni kutsun etunimellä. Olin 7-vuotias.



Tajusin, että sijaisperheessäni huolehditaan, välitetään ja asetetaan rajoja. En halunnut takaisin.



"Kun täytin 12 vuotta, sain lainmukaisen oikeuden valita lopullisesti perheeni. Laitoin välit poikki Tarjaan ja samalla sukulaisiini. Ainoastaan pikkuveljeen olen pitänyt satunnaisesti yhteyttä.



Tarja väitti tuolloin, että sijaisperhe on aivopessyt meidät. Olin kuitenkin täynnä omaa vihaa Tarjaa kohtaan. Revin hänen lähettämänsä kirjeet, heitin lahjat roskikseen enkä vastannut puhelimeen. Minusta Tarja oli tehnyt väärin.



Tarja on synnyttänyt kahdeksan lasta, mutten ole ikinä kuullut tai nähnyt, että hän haluaisi pitää perheensä koossa.



Koin lapsena usein tulevani hylätyksi, kun Tarja toimitti minut ja pikkuveljeni pitkiksi ajoiksi sukulaisten, puolituttujen ja sijaisperheiden huostaan. Kasvattamisesta ei ollut tietoakaan. Tarja ei peitellyt humalassa lapsilta seksiaktejaan ja esitteli meille pornovideoita.



"Tein jonkinlaisen sovinnon biologisen äitini kanssa 15-vuotiaana. Kirjoitin hänelle rehellisen kirjeen, jossa kerroin, millaisia kokemuksia minulla on lapsuudesta.



Tein kuitenkin selväksi, etten halua jatkossakaan tavata häntä enkä hänen sukuaan. Sovittiin, että sanotaan hei, jos törmätään kadulla. Hän on pitänyt lupauksensa, ettei ota väkisin yhteyttä minuun.



En vihaa enää Tarjaa, mutten kaipaakaan, koska hän on jo niin vieras ihminen.



Tarja, 58:

Olen aina hakenut apua perheelleni, kun voimani ovat olleet loppumassa. Totaalinen masennus ja ryyppääminen ajoivat minut niin alas, että häädin kaikki minua sairaalaan katsomaan tulleet sukulaiset ja tuttavat pois.



Olin silloin sairaalakierteessä yhteensä viisi vuotta, suljetulla osastolla kolmesti.



Välillä, kun pääsin jaloilleni, matkustin katsomaan poikaani, joka ei sopeutunut sijaisperheeseen ja joutui psykiatriselle osastolle. Reetta pani välit poikki minuun, mutta ehdin saada käsityksen, että hänellä menee hyvin."



"Hylkääminen tuntui pahalta, mutta päätin, etten ala kiristää tapaamisia. Omalle äidilleni hyväksyminen on ollut vaikeampaa, hän joskus yritti onkia yhteystietoja.



Olen saanut kahdeksan lasta viiden eri miehen kanssa. Kaikilla lapsillani on ollut juoppo isä ja jotkut ovat olleet väkivaltaisiakin.



"Ymmärrän Reetan päätöstä erottautua tällaisesta sekametelisopasta. Tuntui kuitenkin kohtuuttomalta, kun hän tivasi, joinko hänen pikkuveljeään odottaessani. En ole koskaan juonut raskaana ollessani!



Lapsistani neljällä on nykyään alkoholiongelmaa. Reetta on selviytynyt parhaiten. Reetta oli tosi topakka lapsi, minkä takia on varmasti pärjännytkin.



Minun olisi ollut hyvä saada peli poikki jo erottuani ensimmäisestä miehestäni. Hän tapasi hakata minua päähän, lopulta jouduin letkuissa sairaalaan. Myös lapsuudenkodissani oli paljon lapsia, liikaa alkoholia, väkivaltainen mies, mielenterveyden menettävä äiti ja apua tarjoava isoäiti."



"Nyt, kun olen isoäiti-iässä, yritän puhua järkeä niille lapsilleni, jotka juovat liikaa. En haluaisi heistä kenellekään sitä kaikkea kauheutta, mitä olen kokenut.



Seitsemän lastani pitää minuun tiiviisti yhteyttä, ja itse käyn auttelemassa äitiäni. Reetta saa olla rauhassa, kun kerran haluaa."