Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen menossa lihavuusleikkaukseen
03.05.2010 |
Onko kohtalotovereita ja niitä kenet jo leikattu?
Olen menossa siis yksityiselle, kunnallista puolta en alkanut edes selvittelemään.
Minulla BMI siis 40+/-, eli pitäisi saada leikkaus ilman muuta.
Vielä ei siis lihavuudesta johtuvia sairauksia.
Kuinka nopeasti toivuitte leikkauksesta, missä sinut leikattiin (itse menossa Eiraan), kuinka nopeasti laihduit?
Miten sujuivat sosiaaliset tilanteet,
leikkausta kun ei viitsi kaikille selitellä...
Eli kun mahalaukku ei enää vedä ruokaa...
Monia kysymyksiä pyöri mielessä...ja uusi elämä!!!:)
Kommentit (80)
Silloin BMI oli jopa 19.6!!
Näytin hyvältä!!! :)Nyt riittäisi, että saisin normaalipainon alueelle BMI:n.
Jaksaisin olla lasten kanssa, ja ei tulisi niitä liitännäissairauksia!Sinä jolla mitat 170/102, sulla BMI 35.3, eli pääset jos on diabetes, verenpainelääkitys tms.
Jotta pääsisit "suoraan", painosi tulisi olla 116kg...eli ei varmaan kannata ruveta sitä nostattamaankaan! ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, tuota terapiaa olen itsekin miettinyt...
Hyvinkin mahdollista, että sen energian kanavoi sitten muuhun!
Toivottavasti urheiluun tai muuhun "terveelliseen".
Tiedän, että olen ääripäiden ihminen, eli tällaisella leikkauksella toivon saavani hyvän "alun" laihduttamiselle, ja näin ollen tämä olisi se viimeinen kerta laihdutuksessa.
Itsestäni en vaan saa kertakaikkiaan revittyä sitä irti, että saisin tehokkaan startin aikaiseksi.
jo yhteensä 95 kg, miettikää sitä. Ymmärrän että jokin muu ratkaisu jo vähitellen kiinnostaisi.
Niin, silloin kun laihdutin liikunnalla ja ruokavaliolla...
Ei ollut lapsia. Treenasin 2,5-4h päivässä, sekä 25km pyöräilyä/rullaluistelua tuohon päälle. Sekä minulla oli "psykopaatti" personal trainer, ex-mieheni! ;)
kuin alat laihtumaan. ihan sama aika menee jos alat katsomaan syömisiäsi ja lisäät liikuntaa. Järjen köyhyyttä tuollaiset leikkaukset ja todellakin paistaa läpi se, ettei itsekuria ole nimeksikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jo yhteensä 95 kg, miettikää sitä. Ymmärrän että jokin muu ratkaisu jo vähitellen kiinnostaisi.
ei ne kilot itsestään tule
Niin, tuota terapiaa olen itsekin miettinyt...
Hyvinkin mahdollista, että sen energian kanavoi sitten muuhun!
Toivottavasti urheiluun tai muuhun "terveelliseen".
Tiedän, että olen ääripäiden ihminen, eli tällaisella leikkauksella toivon saavani hyvän "alun" laihduttamiselle, ja näin ollen tämä olisi se viimeinen kerta laihdutuksessa.
Itsestäni en vaan saa kertakaikkiaan revittyä sitä irti, että saisin tehokkaan startin aikaiseksi.
tuskin se yhdessä yössä mihinkään muuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö jenkeissä ole suunnilleen 1/200 kuolleisuus noissa leikkauksissa? Pienten lasten äitinä -ja toki muutenkin ihmisenä - olet kovin korvaamaton, huolestuttaa puolestasi... :(
Olet jo onnistunut pari kertaa laihduttamaan todella, todella upeasti, hatunnosto siitä. Laihduitko terveesti, terveellisin keinoin? Mietin vain tuota, että muutos ei jäänyt pysyväksi. Tietoahan sinulla varmasti painonhallinnasta jo on riittävästi.
Olisiko oongelmiesi takana kuitenkin psykologisia tekijöitä? Jotain jota tukahdutat, lohdutat, täytät, tuet herkuttelemalla? Ikäviä tunteita? Suruja, kaukaisiakin? Huolia? Vaikka leikkaukseen päätyisitkin, saattaisi olla kuitenkin paikallaan jutella vaikka psykologin kanssa, sillä ongelmathan eivät poistu oireita hoitamalla.
Tsemppiä.
itsekin joskus mietin tuota vaihtoehtoa synkinpinä hetkinäni.
Katseltuani muutaman dokumentin aiheesta tulin siihen tulokseen että parempi on ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa karppaamaan.
Tällä elintavalla paino putoaa ja pysyy kuosissa jos ei palaa entisiin ruokailutottumuksiin.
Minäkin olen jojoillut ja ollut ties millä dietillä.
Mitään hokkuspokkustemppua ei ole. Leikkaus toki laihduttaa mutta ne jotka ei pysty leikkauksen jälkeen hillitsemään ruoan himoaan voivat tehdä itselleen pahaa tuhoa.
Jos menet leikkaukseen tule kertomaan sen jälkeisiä tunnelmia palstalle kuulen niitä mielelläni.
Huomenna tulee neljä viikkoa kun aloitin tämän dietin
http://karppaus.info/wiki/index.php?title=South_Beach_Diet
ja painoa on tippunut lähes 8 kg.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tollasia määriä laihduttaneella ihmisellä on sanoisin että normaalia enemmän itsekuria. Prismassa(?) tuli jokin aika sitten laihdutusdokkari ja se avasi kyllä silmiä. Siinä kerrottiin mm. se minkä ap on jo huomannutkin, että jos on kerran päässyt lihomaan todella isoksi, on erittäin vaikea pitää painoa koska kroppa kuvittelee että iso paino on normaali ja ihminen kokee nälän tunnetta vaikka saisi sopivan määrän ravintoa.
onneksi on olemassa tuo leikkausmahdollisuus, jos itsekuri ei kerta kaikkiaan riitä. Tsemppiä, ap!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostat tosiaan aika äärimmäisyysihmiseltä. KAtoaako tämä ominaisuus, vaikka liika rasva sinusta leikattaisiinkin pois ja ilmeisesti myös vatsalaukkuasi pienennettäisiin?
Voitko yhtään sen paremmin muuten kuin fyysisesti (mikä tietysti sekin on etu)?
Ehkä sinun psyykellesi ei auta muu kuin leikkaus. Ehkä et kykene maltilliseen, pitkäkestoiseen elämäntapojen muutokseen, muuttamaan tottumuksiasi ja tapojasi toimia?
Toivon onnea leikkaukseen, jos siihen kerran olet päätynyt ja muita vaihtoehtoja ei ole. itse laittaisin ne rahat mielummin terapiaan ja yrittäisin sitä kautta saada muutosta.
Yllättyisitte varmaan, jos tietäisitte miten paljon julkisella puolella näitä leikkauksia tehdään, eikä toki mistään hetken päähänpistosta. Lihavuus on sairaus ja sairauksia Suomessa hoidetaan. Tsemppiä ap, itse leikkaushan ei laihduta ketään, kyllä sen työ kuitenkin on jokaisen ihan itse tehtävä leikkauksesta hulimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yllättyisitte varmaan, jos tietäisitte miten paljon julkisella puolella näitä leikkauksia tehdään, eikä toki mistään hetken päähänpistosta. Lihavuus on sairaus ja sairauksia Suomessa hoidetaan. Tsemppiä ap, itse leikkaushan ei laihduta ketään, kyllä sen työ kuitenkin on jokaisen ihan itse tehtävä leikkauksesta hulimatta.
illat maataan sohvalla?
Ja olenkin aikamoinen herkuttelija.
Toki pystyn laihduttamaan (ja olenkin niin tehnyt jo melkein 100kg:n edestä), mutta nyt kaipaan pysyvää ratkaisua!
Jos mahalaukku pienenee ratkaisevasti, eikä pysty syömään.
Uskon, että pääsen sillä hyvään alkuun--> positiivinen kierre voimistuu, tulee liikuttua enemmän ja syötyä fiksummin.
Tähän tosiaankin tarvitsen jonkun sysäyksen..ehkäpä se on leikkaus minulle?
Toisaalta, kun laittaa 12.500€ leikkaukseen, tulee ehkä mietittyä suupaloja tarkemmin?
Toivottavasti ainakin!
En varmaan olisikaan tätä leikkausta miettinyt, ellei Reductilia olisi vedetty markkinoilta. Nyt ei vaan valitettavasti ole aikaa laihduttaa liikunnalla/ruokavaliolla, siis lasten takia.
Itsestäni voin sanoa sen verran, että ellei paino lähde laskemaan nopeasti, en saa koko laihdutusprosessia käyntiin.
Eli se junnaa vaan paikallaan. Nyt tarkoitus saada aikaan nopea painonpudotus, ja sen jälkeen se tippuu ajallaan...mutta työskentelen itse tiputtaakseni sitä.
Ja olenkin aikamoinen herkuttelija.
Toki pystyn laihduttamaan (ja olenkin niin tehnyt jo melkein 100kg:n edestä), mutta nyt kaipaan pysyvää ratkaisua!Jos mahalaukku pienenee ratkaisevasti, eikä pysty syömään.
Uskon, että pääsen sillä hyvään alkuun--> positiivinen kierre voimistuu, tulee liikuttua enemmän ja syötyä fiksummin.
Tähän tosiaankin tarvitsen jonkun sysäyksen..ehkäpä se on leikkaus minulle?
Toisaalta, kun laittaa 12.500€ leikkaukseen, tulee ehkä mietittyä suupaloja tarkemmin?
Toivottavasti ainakin!En varmaan olisikaan tätä leikkausta miettinyt, ellei Reductilia olisi vedetty markkinoilta. Nyt ei vaan valitettavasti ole aikaa laihduttaa liikunnalla/ruokavaliolla, siis lasten takia.
Itsestäni voin sanoa sen verran, että ellei paino lähde laskemaan nopeasti, en saa koko laihdutusprosessia käyntiin.
Eli se junnaa vaan paikallaan. Nyt tarkoitus saada aikaan nopea painonpudotus, ja sen jälkeen se tippuu ajallaan...mutta työskentelen itse tiputtaakseni sitä.
Lapset eivät ole este liikunnalle ja kunnolliselle ruokavaliolle ja usko pois, tiedän itse mistä puhun.
Ja olenkin aikamoinen herkuttelija.
Toki pystyn laihduttamaan (ja olenkin niin tehnyt jo melkein 100kg:n edestä), mutta nyt kaipaan pysyvää ratkaisua!Jos mahalaukku pienenee ratkaisevasti, eikä pysty syömään.
Uskon, että pääsen sillä hyvään alkuun--> positiivinen kierre voimistuu, tulee liikuttua enemmän ja syötyä fiksummin.
Tähän tosiaankin tarvitsen jonkun sysäyksen..ehkäpä se on leikkaus minulle?
Toisaalta, kun laittaa 12.500€ leikkaukseen, tulee ehkä mietittyä suupaloja tarkemmin?
Toivottavasti ainakin!En varmaan olisikaan tätä leikkausta miettinyt, ellei Reductilia olisi vedetty markkinoilta. Nyt ei vaan valitettavasti ole aikaa laihduttaa liikunnalla/ruokavaliolla, siis lasten takia.
Itsestäni voin sanoa sen verran, että ellei paino lähde laskemaan nopeasti, en saa koko laihdutusprosessia käyntiin.
Eli se junnaa vaan paikallaan. Nyt tarkoitus saada aikaan nopea painonpudotus, ja sen jälkeen se tippuu ajallaan...mutta työskentelen itse tiputtaakseni sitä.
Että kun on lapsia, ei pysty niin NOPEAAN painonpudotukseen/aloitukseen, jolloin saan positiivisen kierteen aikaiseksi...muulla tavalla en saa aloitettua laihduttamista.
Itsekuria ja potkua löytyy, kunhan saan vaihteen vitoselle?
Ymmärrätkö???;)
No, ymmärtäköön ken haluaa!
Kiitos positiivisista ja kannustavista kommenteista.
Leikkausta läpikäyneitä ei tainnut löytyä?
Että kun on lapsia, ei pysty niin NOPEAAN painonpudotukseen/aloitukseen, jolloin saan positiivisen kierteen aikaiseksi...muulla tavalla en saa aloitettua laihduttamista.
Itsekuria ja potkua löytyy, kunhan saan vaihteen vitoselle?
Ymmärrätkö???;)No, ymmärtäköön ken haluaa!
Kiitos positiivisista ja kannustavista kommenteista.
Leikkausta läpikäyneitä ei tainnut löytyä?
se harvoin on pysyvää? Huomaatko itse kuinka et pysähdy miettimään asiaa, vaan hoet noita tekosyitä ja kaiken pitäisi tapahtua nopeasti?
Alue: Aihe vapaa
Tuskin sekään on tapahtunut ihan itsestään..