Poikien äidit, mitä ajattelet siitä että poikasi asuisi teillä vielä 30-vuotiaana?

Täällä meillä päin (Lounais-Suomessa) tavallista on että ne vanhukset muuttaa taajaamaan rivariin tai kerrostaloon tai sitten rakennetaan joku oma tölli vanhuusvuosiksi. Tilan pyörittäjä on aina se joka asuu päärakennuksessa.

Samassa taloudessa ei yleensä asuta.

Ja harvalla 30v ikäisellä on siihen mahdollisuutta. Vanhukset muuten aika usein asuu sitä päärakennusta kuolemaansa asti ja nuorilla on joku 2-3 huoneen pihamökki.

"vanhukset" asuvat päärakennusta kotinaan siihen asti, kunnes eivät enää siinä pärjää. Ei tarvitse muuttaa pois kodistaan pojan mennessä naimisiin, säilyy välit parempina. Jatkalla ja perheellään on vanha väentupa tms.

En näe siinä mitään ongelmaa, meillä iso talo, kyllä tänne mahtuu:)

Tosin mulla on myös tyttö ja en tykkäisi siitäkään että se asuis kotona vielä 30-vuotiaana.



Mä en oikein ymmärrä sitä että miksi tää kysymys koski vain poikien äitejä, oisko muka hyväksyttävämpää että tyttö asuisi kotona tossa iässä vai mikä ihme?

Opiskelun ajan saa asua, sitten pihalle. Opiskelu pitää suorittaa kohtuullisessa ajassa.

Minä en peräkammarin poikia kasvata.

Tottakai jos vammautuu tms. tilanne on eri, mutta jos eivät itse ymmärrä muuttaa, niin minä sanon sitten suoraan kun aika on. Haluan heille omat elämät.

Tiedän perheen, jossa kun lapset eivät lähteneet pesästä, niin vanhemmat muutti sieltä pois. Mä varmaan lähtisin kans lätkimään, jos näyttäis, ettei pojat itsenäisty ;-)

en näe mitään syytä, miksi hänen pitäisi koskaan muuttaa pois luotani. Meillä on niin lutuinen suhde! Poikani suukottelee ja kertoo hänen sydämensä pakahtuvan rakkaudesta minua kohtaan. Nyt ekaluokkalainen tyttäreni sen sijaan ilmoitti jo neljävuotiaana haluavansa muuttaa pois kotoa... Kohta hän hankkii varmaan jonkun tänään jäljellä -kamman...



Tosiasiallisesti en osaa ajatella, miksi poikanikaan haluaisi asua meidän kanssa pidempään kuin on välttämätöntä. Ajattelen siis itseäni: heti lukion jälkeen oli päästävä pois kotoa ja kauas! Toki toivon, että olisin osannut luoda sellaisen suhteen lasteni kanssa, että kävisivät luonamme vapaaehtoisesti ja mielellään ja minun soittaessani ovikelloa turvalukkoa ei väännettäisi kierros enemmän kiinni.