Lapset 6-7v ikäerolla - ainoa mahis jaksaa ja edetä työelämässäkin.

Ei suunniteltu erikseen, mutta ikäeroa tuli 10 vuotta. Raskausaika oli vaikea, eikä todellakaan tehnyt moneen vuoteen mieli lähteä uudestaan siihen hommaan. Sitten pääsinkin työelämään kiinni ihan uudella vaihteella ja paiskin hommia monta vuotta. Ikäeroa tulee paljon, mutta nyt vasta olin valmis toiseen raskauteen ja ollaan kaikki onnellisia.

perheen ja lasten elämään, arkeen.



Meillä on toiminut hyvin 4v ikäero, kolme lasta suunnilleen noin.

ajoittain enemmän kuin minä!



Olen vähän laiska ja saamaton - koska tarvitsen omaa aikaa ajatella ja huoltaa itseäni - tai menen lakkoon.



ap

Kumpikohan on tärkeämpää, perhe vai työ?!? Hei haloo!!!



Itse olen ymmärtänyt, että työtä pitää tehdä, jotta voi elättää perheensä. Mutta jos joku on ottanut elämäntehtäväkseen uran kehittämisen, niin omapahan on valinta. Ei ihme että on näitä yh-tarinoitakin palstat tulvillaan.

Meidän elämä on mennyt näin:

17v tapasin mieheni

18v kihloihin ja aloitin AMK:n lukion jälkeen vähän alta 19v.

AMK 19v-23v, miehen kanssa asuttiin opiskelija-asunnossa.

Pätkätöitä 23-24v, naimisiin 24v.

Vakkarityö 24v, omistusasunto 25v ja esikoinen syntyi 25v.

Esikoisen kanssa kotona 2v, satunnaisia keikkatöitä tuona aikana.

Uralla etenemistä, työntekoa kun esikoinen oli 2-4v.

Toinen lapsi syntyi kun esikoinen oli 4v, tällöin esikoinen oli jo omatoiminen ja "iso" ja jaksoin hyvin hoitaa kahta lasta yhtaikaan, olin myös saanut tosiaan välissä kehittää itseäni muutenkin kuin äitinä.

Kuopuksen (ja esikoisen) kanssa kotona kunnes kuopus 2v, sitten taas töihin ja uraa eteenpäin. Tässä vaiheessa oli sikäli jo helppoa että kun menin töihin kupuksen ollessa 2v niin esikoinen oli 6v ja meni eskariin. Iso ja omatoiminen, ei juuri sairastellut (kotivuosina kävi kerhoa) eikä iltaisin vinkunut huomiota.



Molempiin pieniin sai keskittyä yksi kerrallaan ja koko ajan myös itsestä huolehtiminen sujui hyvin, elämään mahtui aina muutakin. Eli sopi meille. Kuitenkin 4v ikäerolla lapsista seuraakin toisilleen, kuitenkin molemmilla omat kaverit ja jutut, mikä mielestäni vain hyvä.

Eikö mielestäsi naisella, joka on kirjoittanut aikanaan ällän paperit ja eximian gradun erittäin vaikealta alalta ole oikeutta edes yrittää rakentaa jonkinlaista uraa, vaan oikein olisi jäädä loppuiäksi kotiin kakaroita vääntämään vuoden välein?



Missä tulinkaan sanoneeksi, että ura on perhettä tärkeämpi?



Mitäs jos meillä kyse onkin siitä, että haluamme tarjota lapselle (ja ehkä joskus lapsille) parhaan mahdollisen täysipainoisen huomion ja huolenpidon?



Tähän mennessä ainakin on toiminut. Lapsi on ilmiömäinen - muidenkjin kuin vanhempiensa mielestä.



ap

Jos tavoittelee täydellisyyttä monella eri saralla, niin tuo on oikein hyvä ratkaisu...

Kukaan ei estä sinua sanomasta omastasi samoin.



ap

tai ravihevonen tai äidin unelma seuraavaksi michael jacksoniksi tai tiger woodsiksi.



8

Jos lasten tekeminen on mielestäsi kakaroiden vääntämistä, ei hieman provosoiva ensimmäinen vastaukseni ollut kovinkaan kaukana kohteestaan.



Kuten jo kirjoitin, niin jos on valinnut elämäntehtäväkseen uran kehittämisen, niin omapahan on valinta.



On monia, jotka eivät voi saada esimerkiksi ollenkaan lapsia, mutta ovat valmiita odottamaan useita vuosia saadakseen yhden adoptiolapsen. Ja jonka eteen ovat valmiita antamaan koko elämänsä.



Kyllä työelämän ja perheen voi yhteensovittaa, mutta arvomaailma on kyllä urakeskeinen, jos lapsien tekemistä mietitään kalenteri kädessä.

On monia, jotka eivät voi saada esimerkiksi ollenkaan lapsia, mutta ovat valmiita odottamaan useita vuosia saadakseen yhden adoptiolapsen. Ja jonka eteen ovat valmiita antamaan koko elämänsä.



Kyllä ainakin suomessa adoptioperheen vanhemmilta suorastaan edellytetään työssäkäyntiä.



Kyllä työelämän ja perheen voi yhteensovittaa, mutta arvomaailma on kyllä urakeskeinen, jos lapsien tekemistä mietitään kalenteri kädessä.

[/quote]

[



Vastustatko ehkäisyä? Antaako kunnon av-mamma kaikkien lasten tulla, jos on tullakseen? Sepäs vasta järkevää perhesuunnittelua onkin! Mitä sulla on perhesuunnittelua ja ongelmien ennaltaehkäisyä vastaan?



Miksi palstalla on AINA joku haastamassa riitaa!



ap, jonka missio on muistuttaa, että lapsia EI ole pakko tehdä tahallaan pienellä ikäerolla ja sitten itkeä, kun ei ole yhtään omaa aikaa, rahaa eikä "elämää"!

Kyllä nimenomaan painotetaan sitä, että toinen vanhemmista on pitkään kotona, kun adoptiolapsi tulee. Ja myöhemminkin panostaa lapseen ensin, esim. lyhemmällä työpäivällä vielä kouluaikoinakin

ap

pitkään. Teillä on alle 10v lapsia 17 vuotta.



Kun taas meillä lapsilla 2v ikäero. Se aika kun lapset voi jättää kahdestaan kotiin kampaamon tm oman ajan ajaksi tulee ennemmin;)

eli tyyppi, joka ei ymmärrä, mitä ap täällä merkitsee, vaan kommentoi aina numerolle!



ap

häirinnyt koskaan kummankaan urakehitystä, vaikka ikäeroja on 2 minuutista 10 vuoteen

se on järjestely- ja asennekysymys

niin ei tarvitse keskeyttää etenemistään enää lisääntymisen takia, kun se on jo hoidettu.

johon vastataan... Oli sitten kenen tahansa. Alkeellista.

eli ymmärrän sinua hyvin, ap. Meillä on nyt 3-vuotias lapsi, väittelin viime vuonna ja yritän nyt suuntautua tiettyyn suuntaan työ- ja tutkimusmaailmassa. Haluan siis keskittyä muutaman vuoden täysillä työelämään - ja muutenkin kolmihenkisenä perheenä on tosi kivaa! - joten jos toiseen lapseen päädymme niin se on vasta sitten, kun esikoinen on 6- tai 7-vuotias.

Ja tuo on hyvä ratkaisu jos haluaa olla lasten välillä työelämässä useamman vuoden. En ymmärrä miksi täällä av:lla pidetään ainoana oikeana ikäerona alle 2 vuotta.