Lue keskustelun säännöt.
Pari viikkoa sitten abortin tehnyt
Kommentit (29)
Meidän elämäntilanteeseen ei vaan kerta kaikkiaan toinen lapsi sovi. Ykkösen jälkeen on ollut tosi vaikeaa ja sitten kun lopulta alkoi mennä vähän paremmin tulin uudestaan raskaaksi vaikka piti syksyllä jatkaa opiskelua. Mutta ei se opiskelu ole kaikkein tärkeintä, suurempi paha olisi se että sekoaisin taas vauvan ja taaperon kanssa ja kaikki kaatuisi ja mies häipyisi. En kadu vaikka haikeaa onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta oletin että niitä täältä tulee. Tekee vaan kovasti mieli puhua jonkun kanssa asiasta.
Miettisin aina että nyt se olisi sen ja sen ikäinen ja miltähän se vauva näyttäisi.
Sama jos nyt miettisi nykyisestä vauvasta/lapsesta miten menisi jos olisin sen kohdalla tehnyt abortin! Kauheaa!
en myöskään koe että olisi oikein "lyödä lyötyä" ja koska kirjoitit, että "vastaanotat haukkuja" podet varmaan jo itsekin jonkinlaista syyllisyyttä abortistasi. Olenko oikeassa...?
Mitä haluaisit puhua? Puhu vain, minä luen ja koitan vastata jotain asiallista ja rakentavaa. Tai jotain ainakin...
ettei se ollut sen kummoisempi kuin ne lapsen alut joita hän vetää joka päivä vessanpötöstä tuhansittain. Oli niin pieni solumöykky ettei näkymyt vielä edes ultrassa, joten ei sitä oikein lapseksi mielestäni vielä voinut kutsua. Mutta ymmärrän täysin mielipiteesi, kyllä minäkin noita mietin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole katunut, kaksi lasta tein sen jälkeen. Tsemppiä sulle, monikaan ei sitä tajua että aborttiinkin liittyy surutyötä, vaikka se oma päätös onkin. Se on kuitenkin hiton kova paikka naiselle kuin naiselle.
Syyllistäjiä löytyy joka kiven alta, mutta itse tietää kyllä mikä on oikea päätös oman elämän kannalta. Kiihkoilijat on kiihkoilijoita asiassa kuin asiassa, sinä elät omaa elämääsi ja he omaansa. Aika auttaa ja elämä vie eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
poden syyllisyyttä, ja minäkin olen aina ollut niin lapsirakas ihminen että olen aina sanonut etten ikinä tekisi aborttia. Mutta sitten kun tilanne tuli, niin tajusin että potisin paljon enemmän syyllisyyttä jos pitäisin lapsen, koska siinä olisi väistämättä mennyt pilalle sekä tulevan että jo olemassaolevan lapsen elämät. Ja syyllisyyttä lievittää kyllä se että sain abortin jo rvllä 8 jolloin se ei tosiaan ollut muuta kuin solumöykky. Jos viikkoja olisi ollut 2x enemmän en varmasti olisi pystynyt enää tekemään.
En vaan voinut uskoa että ollaan niin hedelmällisiä, tulin raskaaksi kondomista ja imetyksestä huolimatta. Nyt edellisten lisäksi vielä pillerit...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millekään palstalle en tullut puhelemaan, nyt vasta.
Kaikkien surujen ja murheiden, mitä meidän perheelle oli siunaantunut, takia tein, koska olin jo masennuksessa. Olemassaoleville lapsille oli voimat jaettava.
Siitä asiasta olen selvinnyt, koska reflektiokyky siinä mielessä kohdallaan. Mutta se, mitä paskaa abortinvastustajilta sataa, en halua lukea/kuulla. Se loukkaa, koska näkökanta on niin suppea ja mitään muuta, kuin sikiön elämää näiden ihmisten ajatusmaailma ei salli.
AP saattaa olla vain niin vahva, että häntä ei hetkauta haukkunne ja haluaa vain herättää keskustelua! Eivät kaikki abortin kokeneet naiset ole psykiatrisessa hoidossa tuon koettuaan vaan jatkavat elämäänsä.
En aio tulla lukemaan tätä ketjua enää, joten haukkumisenne eivät minua satuta,
että olet abortin jälkeen saanut vielä toivottuja lapsia. Siinä koen hirveätä ristiriitaa että toisaalta toivon että jonain päivänä saisin vielä lisää lapsia, mutta vasta sitten kun asiat ovat paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
(hyväksikäyttö, hylkääminen, väkivalta, yksinäisyys, kiusaaminen) niin rikki, että harrastavat seksiä ilman ehkäisyä. Miehet ovat yhtälailla vastuussa tästä! Naisen vastuuksi sitä ei voi yksin laittaa! Neitsyt Maria tuli raskaaksi Pyhästä hengestä, mutta eiköhän tuo tapahtune ihan miehen spermasta...
Moniabortoijat tarvitsevat apua, ei syyllistämistä!
Olen itse tullut 4 kertaa raskaaksi, joista kolme vahinkoja, koska en rakastanut itseäni. Kaksi aborttia takana.
Mitkään kierukat ja pillerit eivät sovi!
Martina Aitolehti jutteli aborteistaan ja pelkäsi lapsettomuutta.
Tieädän monia, jotka ovat saaneet lapsia abortin jälkeen, joten ei huolta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mikään ehkäisykeinohan ei koskaan ole 100% varma. Siksi on kurjaa että vahinkoraskauksista syytetään aina tyhmyyttä. Ymmärrän kyllä tällaisessa tilanteessa olevia, mutta vaikkette itseänne rakastaisi niin rakastakaa edes tulevaa lastanne sen verran ettette tee sitä minkä tahansa ukon kanssa!
minua häiritsee moraalinen dilemma, siis että onko minulla enää oikeutta haluta lapsia kun yksi ei kelvannut. En minäkään sitä ymmärrä jos abortteja tehdään kuin jotain hiustenleikkuita.
ettei se ollut sen kummoisempi kuin ne lapsen alut joita hän vetää joka päivä vessanpötöstä tuhansittain. Oli niin pieni solumöykky ettei näkymyt vielä edes ultrassa, joten ei sitä oikein lapseksi mielestäni vielä voinut kutsua. Mutta ymmärrän täysin mielipiteesi, kyllä minäkin noita mietin.
abortti siinä vaiheessa, kun mitään ei näy vielä ultrassa??? Kaverini ainakin joutui vastikään odottelemaan 3 viikkoa ennen kuin abortti voitiin tehdä, koska sitä ennen ultrassa ei näkynyt mitään. Ei ne huvikseen niitä lääkkeitä jengille syöttele, ja jos kyseessä olisi kohdunulkoinen, ei abortista olisi mitään hyötyä.
Hui kauheaa, en ole vuosia laskeskellut, mutta nyt kun laskin niin ihan kauhistuin kuinka vanha lapsi jo olisi.
No jokatapauksessa abortti ei koskaan ole helppo ratkaisu, vaikka minullakaan ei teini-ikäisenä ollut periaatteessa vaihtoehtoja niin kyllähän sitä itki pitkään ja asiaa käsitteli kovasti. En kuitenkaan mjuista koskaan katuneeni, enkä kadu vieläkään.
Minäkin olen saanut nyt aikuisena kolme terbettä lasta ja todella helposti tulut raskaaksi, joten mitään ongelmia ei abortti ainakaan fyysisesti jättänyt. Nyt vaan päivä kerrallaan, tehtyä et saa tekemättömäksi. Kyllä aika parantaa...
Itse toivun juuri keskenmenosta. Lähes vuoden yrittämisen ja lapsen toivominen ei riittänyt, raskaus meni kesken viikolla 7+...
En saata ymmärtää. Sattuu.
Näkyi siinä ruskuaispussi vaikkei alkiota näkynytkään. Olisin ollut menossa jo viikolla 6 mutta juuri mainitsemastasi syystä ottivat vastaan vasta viikolla 8. Ei se odottelukaan ollut kivaa kun koko aika ajatteli että se on aina vain enemmän lapsi...
ymmärrän oloasi ja syitäsi siihen. Itse en ikinä enkä missään tapauksessa enää tekisi sitä.Itse päädyin ratkaisuun kahden lapsen jälkeen, nuorimmaisen ollessa 1,5v. Olin äärimmäisen väsynyt, mies mukaanlukien. Miehen väsymys vaikutti suuresti ratkaisuuni, ajattelin että se lapsen teko on oltava meidän yhteinen projekti. Sillä hetkellä en osannut toisinkaan toimia. Pari vuotta abortin jälkeen, saimme kuitenkin vielä toivomani kolmannen.
Tähän päivään saakka kadun suuresti tekeemääni aborttia! Olen joutunut kärsimään asiasta siitä lähtien kun aloin toivomaan kolmatta ja elämäntilanteemme oli parempi. Tänä vappuna lapseni olisi täyttänyt 5v, ja äidin vaistoni sanoo, että lapsi oli ollut tyttö.