Mitä tämä oikein on, kateuttako?!

Ja, ainakin minun mielestä, aika lapsellista sellainen jatkuva tällääminen. En usko, että kyse siis on kateudesta.

"osaan olla oma itseni" mutta en sillä mitään pahaa tarkoita, enkä ole kateellinen ihmisille, jotka haluaa tälläytyä.. En voi olla naurahtamatta ystävälleni, lapsettomalle tosin, aina kun hän puhelee ripsipermanenteista ja ripsipidennyksistä ja rakennekynsistä jne.



Noi on aika turhakkeita, en siis pidä tyhmänä/turhana ihan tavallista perusihonhoitoa tai vaikka rentouttavaa kasvohoitoa silloin tällöin, mutta jos ulkonäkö on pakkomielle (et voi tosiaan mennä lähikauppaan/hakemaan postia aamulla heränneenä) ennen tälläytymistä, niin se on kyllä hölmöä..

pakkomielle ole, enkä pidä siitä mitään meteliä. En siis puhu ystävilleni kauneudenhoidosta tms.



Ihmetyttää siis vaan se, miksi niin usein pitää aina mainita läsnäollessani siitä "aidosta omasta itsestä" jne.



Tulee jo väkisin mieleen, että jotain mätää täytyy olla, kun siitä niin koko ajan pitää mainita.



ap

Minä en itse meikkaa mutta on kiva katsoa laitettuja ihmisiä. Tuttunani on eräs äiti-ihminen joka on aina huoliteltu ja tilanteeseen sopivasti pukeutunut. Hän on myös fiksu ja muut huomioonottava. miten joku osaakin...

taas kerran olen tyytyväinen etten asu Suomessa, Muumimammojen luvatussa maassa :)

Ja hymyilet kauniisti päälle. ;o)

ainakaan minulla. Olen aina tykännyt meikata, laittaa hiukset ja pukeutua nätisti. Puen myös lapset nätisti ja tykkään että niillä on hienot vaatteet, ihan niinkuin itsellänikin.



Se on ihan ihmisestä kiinni, toiset viihtyy meikittä ja toiset ei lähde mihinkään ilman meikkiä. Itse kuulun jälkimmäisiin enkä todellakaan häpeile sitä! To each their own.

Olen aina ollut sellainen, meikkaan ja mietin asukokonaisuuden vaikken lähtisi edes kotoa mihinkään. Se on aina ollut niin ja tulee aina olemaan, sellainen minä olen.



Joskus jotkut sanoo että miten sä jaksat aina meikata ja miten sä pukeudut kauppareissullekin noin hienosti, mutta minulle nuo kommentit on pelkkä kohteliaisuus.



Naisen elämän yksi hyviä puolia on juuri se, että saa ostella ja käyttää ihania vaatteita, korkokenkiä ja meikkejä. Voi vaihdella tyyliä ja kokeilla kaikkea erilaista muodin ja hiusten saralla. Itse joudun töissä pukeutumaan Dimexeihin joka päivä, joten nyt varsinkin vielä korostuu tuo laittautuminen entisestään vapaapäivinä. Ja mä nautin ihan oikeasti siitä että saan laittautua ja näyttää hyvältä.

äiti on kyllä vähän nolo, mutta jos kyllä lähes kaikki tuntemani naisihmiset tälläytyvät sitten lähtiessään ns. ihmisten ilmoille.



Mutta periaatteessa kyllä arvostan ihmisiä, jotka jaksavat huolehtia ulkonäöstään edes jonkin verran. Aivan seinästä revitty ihminen on toki ankea näky. Itselleni kuitenkin riittää perusulkoiluun lasten kanssa se, että hiukset ovat puhtaat ja ponnarilla, ja ulkoiluvaatteet ovat puhtaat ja hyvännäköiset ulkoiluvaatteet (niitäkin kun on aika erilaisia). En oikeastaan ole oikein ulkoilupukutyyppiä, vaan peruspuistovaatetus on farkut, pestävä takki (ei mikään tuulitakki) ja esim. tennarit. Nätti huivi tms. Mutta tietty koska ulkoillaan säällä kuin säällä, niin joskus tulee vedettyä päälle ihan ulkoilupuku, kun sataa.

kyllähän sitä laitettu voi olla esim illanvietoissa ja juhlissa, mutta minusta on lähinnä säälittävää jos jonkun pitää AINA olla vimapanpäälle ja on pidennystä ja teko sitä ja teko tätä. En vaan arvosta ihmisiä jotka tekaisevat itselleen kauneutta. Voin sen myös ihan avoimesti heidän kuullensa sanoa, että minusta aito kaunis ihminen on kaunis ilman järjetöntä tälläytimistä. Toki on myös aidosti rumia ihmisiä :)



Ei siis kateutta, ennemminkin sääliä.

joka paasaa minulle aina itsestäni huolehtimisesta ja sen tärkeydestä.



Urheilen joka päivä, syön terveellisesti ja hyvin, olen hoikka ja hyvinvoiva, pyrin nukkumaan kunnon yöunet lasten kanssa. Harrastan itselleni mielusia asioita, tapaan ystäviä ja huolehdin hygieniastani. Minusta siis huolehdin itsestäni. Viihdyn itsessäni ja elämässäni.



Kaverille itsestään huolehtiminen tarkoittaa sitä, että hiekkalaatikollakin on korkokengät, naama meikattu oranssiksi, rööki palaa vaikka olisi vauva masussa ja baarissa pitää alkaa käydä "ottamassa omaa aikaa" siitä lähtien, kun vauva on viikon ikäinen. Kaveri on hieman pullea ja hän "vihaa liikuntaa", kuten itse asian ilmaisee. Hän ikäänkuin haluaisi olla todella arvoituksellinen ja glamour, vaikka todellisuudessa hän on ikuisen nuoruuden unelmassa räpiköivä kotiäiti.



Itse menen rennosti hiekkalaatikolle meikittä, meikkaan jos siltä tuntuu. Siitä huolimatta kaverini arvostelee minua mammoittumisesta.

Auts, onneksi omassa ystäväpiirissä jokainen saa laittaa naamaansa ihan mitä ja miten haluaa ja se ei toisille sen enempää kuulu.

tapauksesta. Ihan näen tyypin silmissäni: hyvä toi "naama meikattu oranssiksi":D

Silmien ympärillä on tietenkin asiaan kuuluvat valkoiset glitter-rinkulat.

Kun kaveri astuu ovesta sisään, pölähtää tupakan ja parfyymin tuoksu mukana. Jopa vauva haisee samalta. Todella glamour!

Ja välillä jopa kadehdin heitä. Mun mielestä on hienoa, että äitikin voi huolehtia ulkonäöstään.



Mun ystäväpiirissä on sekä hiuspidennyksen ottaneita viimeisen päälle olevia äitejä että luomuäitejä. Mä en arvostele ketään, mutta arvostan sitä, että jaksaa ja viitsii nähdä hiukan vaivaa ulkonäkönsä suhteen. Mutta ei mun ystävistäni kukaan ole leikkipuistossa korkkareissa, vaan jokainen pukeutuu tilanteen mukaan.



Itse yritän panostaa hiukan ulkonäkööni ja esim. kauppaan en ole koskaan lähtenyt ilman ripsiväriä. Ja vaikka olisin koko päivän kotona, laitan vähintään ripsaria ja puuteria. Mutta pukeudun tilanteen mukaan, ja pikkuhiljaa olen opetellut meikkaamaankin. Työssäni en voi meikata kummemmin.



Silti arvostan huoliteltuja ihmisiä. Mutta mun tuttavapiirissä kellään ei mene ns. yli se touhu.

meikkaan ja laitan tukan heti kun lähden kotipiiriäpidemmäs töihin, kaupungille, opiskelujuttuihin.Mitä ne lapset siihen vaikuttaa. Näin tein jo enne lapsia.kynsistä en välitä enkä laittele hiuksiin pidennyksiä mutta mikä ettei sekin ois ok.Ei se musta ole pinnallista.

Yritän vaan ajatella että saan olla millainen itse haluan. Minun ei tarvitse muuttua kenenkään takia, eikä kenenkään muun tarvitse muuttua minun takia.