Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
en huoli ystävääni kylään hänen kauhukakaroidensa vuoksi.
01.05.2010 |
niillä pennuilla ei ole mitään tapoja,sotkevat,raastavat,repivät,hyppivät,levittävät ja rikkovat kaiken mikä tielle osuu. rohmuavat pöydät tyhjäksi.
olen asunut tässä asunnossa nyt 5 vuotta,ja YHDEN kerran olen huolinut ne kyläilemään. onneksi asuvat sen verran kaukana,etteivät rynni ovelle tuosta noin vain,vaan ensin soitetaan ja sovitaan. ja minulle ei enää sovi.
Kommentit (23)
ja jokaisella on itsellä oikeus päättää ketä sinne haluaa kutsua. Tai päästää. Eikä tarvitse potea edes huonoa omatuntoa, jos ei huoli kauhukakaroita kylään. Tämä on minun mielipiteeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän syy ole kuitenkin ystäväsi, jos ei tajua komentaa niitä kakaroitaan, eikä osaa kasvattaa niitä. Turha lapsia on syyttää siitä jos vanhemmat ovat ääliöitä.
Vähän sama juttu, kuin syyttäisi koiraa siitä että se säntäilee, hyppii, kohnottaa. Vika ei ole siinä koirassa vaan missäköhän...?
aloittajalle, tuollaisen ystävän en haluaisi luonani kyläilevän. Itseasiassa jos oikea ystäväni olisi tuollainen, uskaltaisin määrätä hänen lapsiaan käyttäytymään kotonani "meidän kodin säännöillä". Jos siitä vedettäisiin herneet, ei tarttis tulla kylään...
olettte te sit ihania
joo nykyään ei lapsia kasvateta, kyllä vanhemmat ovat vastuussa lapsistaan ja heidän käytöksestään
eli pitäisi opettaaa käytöstavat
ja kerrata aian ennen kylään menoa, niin minä teen omilleni
ja vahdin lapsiani kylässä ja tarpeen mukaan otan keskustelutuokioon
niin ja komennan ITSE myös TOISTEN kullannnuppuja, jotain rajaa siis
olettte te sit ihania
joo nykyään ei lapsia kasvateta, kyllä vanhemmat ovat vastuussa lapsistaan ja heidän käytöksestään
eli pitäisi opettaaa käytöstavat
ja kerrata aian ennen kylään menoa, niin minä teen omilleni
ja vahdin lapsiani kylässä ja tarpeen mukaan otan keskustelutuokioon
niin ja komennan ITSE myös TOISTEN kullannnuppuja, jotain rajaa siis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
EN mäkään jaksa erästä ystäväperhettä, kun sohvat ja sohvatyynyt räävitään likaisilla sormilla, juostaan, huudetaan, ruokaa pöydällä, lattialla, ihan joka puolella...puuh
Täh? onko teillä vaan yksi ystäväperhe tuollainen,jossa vanhemmat ajattelevat, että lapsen luovuus kärsii varmaan jos lapsi ei riehu 24/7 ja jos ei saa tehdä mitä haluaa aina?
Meillä ei käy lapsiperheitä ksoskaan koska niin monta kävi, mutta käytöstavat olivat kateissa joka perheeltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halua niitä kylään enkä halua myöskään käydä siellä kylässä, koska koko kämppä on kuin sikolätti.
sen kaveri kyllä uuvuttaa meidät hetkessä.
Monet pojat vaan ovat niin raskaita, koska ovat vilkkaita.
Vaikea komentaa, kun kukaan ei kuule mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuten tossa ap viestissä oli?
Mä laitan ihan selkeät rajat lasteni kavereille, että mitä meillä saa tehdä ja mitä ei.
Samat säännöt kuin omillekin lapsilleni. Jos niitä ei noudateta, lähtee meiltä omaan kotiinsa noin 0,5 sekunnissa. Tämä toimii.
meillä on kaksi todella vilkasta poikaa. Varsinkin vanhempi 4v on aivan mahdottoman kovaääninen, menevä ja villi. Hänen kannssaan kyllä hävettääkin mennä usein kylään. Pienempi 2v on enempi normaali lapsi, mutta matkii tietysti isompaa kaikissa tyhmyyksissä.
En ole huomannut, että kukaan meitä välttelisi, mutta kyllä vierailut on ahdistavia tilnateita meillekin. Isomman lapsen mielentilasta hyvin pitkälle riippuu miten siellä menee. Kuria kyllä pidetään ja tuntuukin, että kylässä oleminen on pelkkää komentamista. Silti villit pojat saavat aikaan meteliä ja kaaosta. Onhan se raskasta meille vanhemmillekin ja varmasti myös niille kenen luona kyläillään.
Ymmärrän kyllä ap:n kaltaisia ihmisiä. Jos itselläni olisi tuuri käynyt ja olisin saanut vaikkapa kaksi rauhallista tyttöä, niin vaikeahan minun olisi ymmärtää koheltavia ja remuavia poikia...luultavasti olettaisin, että heitä ei ole kasvatettu. Noh, minäpä olen nyt tässä tilanteessa ja tiedän, että aina kasvatuskaan ei riitä. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sanoo että en kyl jaksa vieraiden lapsia paimentaa ja komennella jatkuvalla syötöllä, vaan haluan nauttia vierailuista ja juoda tarjoamani kahvit ja syödä herkut rauhassa.
Tämän vuoksi en kutsu sitä yhtä paria kylään kuin kerran vuodessa.
en osaa nauttia kyläilystä posliinikuppien kanssa- lasten tekemisiä saa varoa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toinen normaali ja toinen vähän erilainen. Ja mua ahdistaa kyläilyt ihan tajuttomasti, kun ei ikinä etukäteen tiedä mitä tuo nuorempi saa päähänsä tehdä. Ei yhtään haittaisi vaikkei kukaan koskaan pyytäisi kylään.
Toki komennan kumpaakin lasta, mutta vain toinen niistä uskoo. Meillä on kotonakin aika stressaavaa, eikä vaan kylässä.
En minäkään ole huomannut, että meitä erityisesti välteltäisiin (vaikka en kyllä siis ihmettelisi yhtään vaikka näin olisikin). Pikemminkin päinvastoin tuntuu, että tuttavilla on tarvetta tuoda esiin suvaitsevuuttaan ja sitä, etteivät usko nuorimmaisen käytöksen johtuvan meistä (vaan niistä diagnooseista).
Toisaalta on kyllä muutama tuttava, joiden luona kyläilen oikeestikin mielelläni (vaikka kaikki kyläilyt koen siis stressaaviksi). Joskus on hauska nähdä ihmisiä ja vaihtaa ajatuksia.
En ole huomannut, että kukaan meitä välttelisi, mutta kyllä vierailut on ahdistavia tilnateita meillekin. Isomman lapsen mielentilasta hyvin pitkälle riippuu miten siellä menee. Kuria kyllä pidetään ja tuntuukin, että kylässä oleminen on pelkkää komentamista. Silti villit pojat saavat aikaan meteliä ja kaaosta. Onhan se raskasta meille vanhemmillekin ja varmasti myös niille kenen luona kyläillään.
Ymmärrän kyllä ap:n kaltaisia ihmisiä. Jos itselläni olisi tuuri käynyt ja olisin saanut vaikkapa kaksi rauhallista tyttöä, niin vaikeahan minun olisi ymmärtää koheltavia ja remuavia poikia...luultavasti olettaisin, että heitä ei ole kasvatettu. Noh, minäpä olen nyt tässä tilanteessa ja tiedän, että aina kasvatuskaan ei riitä. :(
toinen normaali ja toinen vähän erilainen. Ja mua ahdistaa kyläilyt ihan tajuttomasti, kun ei ikinä etukäteen tiedä mitä tuo nuorempi saa päähänsä tehdä. Ei yhtään haittaisi vaikkei kukaan koskaan pyytäisi kylään. Toki komennan kumpaakin lasta, mutta vain toinen niistä uskoo. Meillä on kotonakin aika stressaavaa, eikä vaan kylässä. En minäkään ole huomannut, että meitä erityisesti välteltäisiin (vaikka en kyllä siis ihmettelisi yhtään vaikka näin olisikin). Pikemminkin päinvastoin tuntuu, että tuttavilla on tarvetta tuoda esiin suvaitsevuuttaan ja sitä, etteivät usko nuorimmaisen käytöksen johtuvan meistä (vaan niistä diagnooseista). Toisaalta on kyllä muutama tuttava, joiden luona kyläilen oikeestikin mielelläni (vaikka kaikki kyläilyt koen siis stressaaviksi). Joskus on hauska nähdä ihmisiä ja vaihtaa ajatuksia.
En ole huomannut, että kukaan meitä välttelisi, mutta kyllä vierailut on ahdistavia tilnateita meillekin. Isomman lapsen mielentilasta hyvin pitkälle riippuu miten siellä menee. Kuria kyllä pidetään ja tuntuukin, että kylässä oleminen on pelkkää komentamista. Silti villit pojat saavat aikaan meteliä ja kaaosta. Onhan se raskasta meille vanhemmillekin ja varmasti myös niille kenen luona kyläillään. Ymmärrän kyllä ap:n kaltaisia ihmisiä. Jos itselläni olisi tuuri käynyt ja olisin saanut vaikkapa kaksi rauhallista tyttöä, niin vaikeahan minun olisi ymmärtää koheltavia ja remuavia poikia...luultavasti olettaisin, että heitä ei ole kasvatettu. Noh, minäpä olen nyt tässä tilanteessa ja tiedän, että aina kasvatuskaan ei riitä. :(
terveisin, se aluksi kirjoittanut. Meilläkin ekalla on diagnoosi ja ehkä se hieman helpottaa ihmisten asennoitumista. Mutta ei se meitä vanhempia helpota. Kotona myös raskasta ihan koko ajan.
sille ystävälleni niiden lastensa käytös on ihan normaalia,ei se komenna niitä kauhukakaroitaan.. minä sitten komennan senkin edestä.
mutta kun niitä "pikkuperkeleitä" tulee sen mukana 4kpl,niin.......
-ap
ystäväpariskunta kans joilla ihan kamalat kakarat!
Lapset saa kylässä ollessaan käydä kaapeilla... ym mukavaa.
Me piilotellaan omiemme leluja etteivät ihan niitä lemppareita hajoita. Onnistuvat joka ikinen kerta kuitenkin löytämään piilotetutki lelut, vaikka heti ovella olen muistuttanut ettei sitten tuonne huoneeseen mennä. Vanhemmat ei välitä ollenkaan miten he kylässä käyttätyvät :(
Viimeks sanoivat että turha noita on kieltää ku eivät usko kuitenkaan...
eivät ole tervetulleita enkä mene itsekään heille kylään, mutta sillon tällön kutsumatta tulevat :(
Meillä on onneksi liuta täysin tolkullisia ihmisiä lapsineen kaveripiirissä, joten niitä hirviöiden vanhempia ei tarvitse edes kutsua kersoineen paikalle.
Mä olen usein miettinyt, ymmärtääkö näiden vapaasti kasvatettujen lasten vanhemmat, miten paljosta niiden lapset jää paitsi, koska lapsensa ovat kuin itse perkeleitä? Kukaan vieraampi aikuinen ei suhtaudu heihin positiivisesti, heitä ei kutsuta kyläilemään, kaverisuhteet ei oikein onnistu, tai ovat todella riitaisia, eivät pääse kavereiden kanssa mihinkään ( itse en ainakaan ota meille tai meidän mukaan kuin mukavia lapsia)...
Mun mielestä se on aika kova hinta "luovuudesta" tai mikä se sitten onkaan mikä vanhempien mielestä kärsii jos lapsi opetetaan yhteisönsä tavoille.
Ja korostan vielä, että mun mielestäni vilkkaus ei ole mikään pahe, kyllä mä osaan toppuutella jos mopo meinaa lähteä käsistä. Ainoa oletus on se, että lapsilla on normaali suhde aikuisiin ja uskoo aikuista kun tämä komentaa.
Alue: Aihe vapaa
Meillä ihana ystäväpari, joilla toinen lapsista, 4v lellivauva on juuri kuvailemasi tyyppinen hirviö. Lisänä listaasi vielä kaamea meteli.
Kotia saa siivota tän kakaran käynnin jälkeen ihan hulluna, lastenhuoneet on täysin räjäytetty ja muu kämppä täynnä mustia sormenjälkiä (tää muru kun ei pese käsiään, koska ei halua)
Oksettaa tarjota sille paskanäpille mitään kahvipöydässä.
Lisäbonuksena juoksee vielä alasti AINA, persettään kaivellen.
Olisi ihana tavata tuota ystäväparia useemmin mutta ei vaan pysty tuon kakaran takia!