Eronneiden perheiden lapset

koti se sellainen on, jonne ex-puolisot singahtavat joka toiseksi viikoksi asumaan ja joka toisen viikon asuvat jossain muualla? Siis tarkoitan ihan lastenkin kannalta, isompana kyllä ymmärtävät, että on kulissia koko touhu. Eikö ole parempi, että heillä on kaksi vanhempaa, jotka elävät normaalia aikuisen elämää omissa kodeissaan, jotka kumpikin ovat lapsille koteja? Helppoja ja vaivattomia ratkaisuja ei erossa ole.



Mä en muutenkaan ymmärrä tätä ajattelua, että uutta puolisoa ei saa ikinä ottaa. TOTTAKAI silloin täytyy varmistaa, että tämä suhtautuu lapsiin hyvin, mutta aikuisen on elettävä omaa elämäänsä ja samalla otettava lapset huomioon. Lapsetko ne nykyisin saa päättää vanhempien avioliiton jatkumisen, asuinpaikan, uuden puolison, lomamatkat, kodin hankinnat..?? Musta tuntuu, että lapsesta on enemmänkin ahdistavaa, jos KAIKKI pyörii heidän ympärillään, silloinhan heidän on osattava tehdä päätökset, jotka kuuluisivat aikuisille. Lasten tehtävä on leikkiä, aikuisen tehtävä on luoda tähän turvallinen ja hyvä ilmapiiri (oli eronnut tai ei).

Ei noi kotia vaihtavat lapset ihan kunnossa henkisesti olekkaan.

Lapseni kaveri taitaa olla entinen kaveri, kun ei kestetä enään sen käytöstä.

On tosi agressiivinen näistä vaihdoista. Lisäksi, kun hänellä ei ole rytmiä, vaan heitellään miten vain pitkin viikkoa.

Kauheaa katseltavaa.

Ei noi kotia vaihtavat lapset ihan kunnossa henkisesti olekkaan.

Lapseni kaveri taitaa olla entinen kaveri, kun ei kestetä enään sen käytöstä.

On tosi agressiivinen näistä vaihdoista. Lisäksi, kun hänellä ei ole rytmiä, vaan heitellään miten vain pitkin viikkoa.

Kauheaa katseltavaa.

Minullakin on sukulaislapsi, jota heitellään kuin jätesäkkiä ympäriinsä. Ihan lapsen kuullen soitellaan, että "voiksää ottaa Jaskan tänään" ja puhelun jälkeen lapselle ilmoitetaan, että "meet sit tänään mummille" tms. Ei mitään rytmiä noissa heittelyissä, samoin loma-ajat ovat yhtä paikasta toiseen pyörimistä. Lapsiparka ei vanhempien eron jälkeen ole tainnut olla yhtään kokonaista viikkoa samassa paikassa, saati että tietäisi missä on viikon päästä. Tuota ei kestä kukaan, kyllä pitää olla rutiini, kuunnella lasta, tehdä ja suunnitella lapsen ehdoilla jne.

lapsi jäi isälle ja minä muutin toiselle paikkakunnalle. Näen lasta noin kerran kuukaudessa. Tämän tarkempaa en ala täsä taustoja selvittämään, mutta meidän tilanteessa paras mahdollinen ratkaisu.