Eronneiden perheiden lapset
saattavat useasti asua ns. kahta kotia eli välillä isän , välillä äidin luona. Miksi lapsen täytyy aina vaihtaa kotia? Ehdotan, että aikuinen voisi olla se joka asuu joka toisen viikon toisessa paikassa. Miltä tuntuisi ?
Kommentit (24)
vaikka en osaakaan sanoa, miltä tuntuisi. Olen jo pitkään paasannut aiheesta tuttavilleni, kiva kun joku muukin on samaa mieltä, kaverit eivät jaksakaan enää kuunnella :)
Ja myös oma elämä. Meillä tämä vuoroviikkoasuminen toimii aivan hienosti. Lapsi on 10.
kuka aikuinen eläisi noin? Suostuisi elämään...Säälittää jotenkin nuo pikkuiset lapset jotka tunnen.
Ja myös oma elämä. Meillä tämä vuoroviikkoasuminen toimii aivan hienosti. Lapsi on 10.
ja omat elämät, lapsi voi ihan hyvin jakautua kahteen kotiin ja kahteen elämään. Itsekästä.
luontodokumentteja. Jos kahdessa paikassa oleminen olisi lapsille vahingoksi, myös päiväkodit ja isovanhemmilla vierailut tulisi kieltää.
asumiseen. Kuten itsekin kirjoitat, ne ovat vierailuja, lyhytaikaisia.
ei koulusta tms. Suostuisitko itse asumaan kahdessa paikassa ja vaihtamaan paikkaa esim. joka viikko? Tarkoitus ei ole syyllistää vaan herättää aikuisia keskustelemaan.
ole nähnyt kenenkään moralisoivan näitä sleepovereita.
Lapsesi on hereillä ollessaan enemmän päiväkodissa kuin kotonaan. Se ei ole minusta mikään lyhytaikainen vierailu. Hän viettää siellä yli kolmasosan ajastaan.
Kerrassaan loistava idea. Ajatellaan nyt vaikka esim. meitä, joilla on meidän perhe - lapsen etäkoti = lapsen uussisaruten etäkoti - lapsen uussisarusten lähikoti ja siellä asuvat heidän uussisarusten lähikoti ja heidän etäkoti, joka on ulkomailla.
Kerropa vielä siis, että miten me tässä ketjussa nyt siis kuljetaan? Niin ja kulkeeko sitten minun mukana myös mieheni ja pienempi lapseni? Mut tällöinhän olisi taas joku lapsi, joka kulkee kahden kodin väliä!
saattavat useasti asua ns. kahta kotia eli välillä isän , välillä äidin luona. Miksi lapsen täytyy aina vaihtaa kotia? Ehdotan, että aikuinen voisi olla se joka asuu joka toisen viikon toisessa paikassa. Miltä tuntuisi ?
...mutta ei käytännössä. Joskus itsekin olen noin ajatellut ennen omaa avioeroani. Mutta käytännössä en näe, miten tuo olisi lastenkaan etu, koska kaipa lapset nyt senkin vaistoavat, että ei isä eikä äiti kumpikaan ole ns. kotonaan, kun ovat heidän kanssaan.
Itsellä onneksi hyvät välit eksään, ja on sovittu, että lapset asuvat vakituisesti minun luonani, ja vierailevat isän luona. Ja ainakin tähän asti lapset ovat mielellään menneet isänsä luokse, joskus on lapset jaettu, eli kaikki eivät ole isällänsä/äidillänsä. Mutta tämäkin jako on tapahtunut lasten omasta tahdosta, esim. kaksi pienempää ovat halunneet lähteä isänsä luo, ja vanhin on halunnut jäädä viettämään "tyttöjen" iltaa äitin kanssa.
itse työn vuoksi asuin viikot toisella paikkakunnalla 4 v, viikonlopuksi kotiin miehen luo. 2 kotia, aina laukku pakattuna, aina jonnekin lähdössä. oli tosi raskasta (vaikkei edes lapsia silloin) sekä fyysisesti että henkisesti. enää en kahden kodin systeemiin ryhdy, mutta tuolloin oli pakko ja usein ajattelinkin myötätunnolla eroperheiden kahden kodin väliä seilaavia lapsia.
luin lehdestä eronneesta parista, jossa lapset ja talo jäi isälle ja äiti muutti pois. Äiti oli yötöissä ja isä päivätöissä. Äiti tuli isän ja lasten kotiin iltapäiviksi hoitamaan lapsia (taisivat olla jo kouluikäisiä) ja tekemään kotitöitä. Illalla äiti lähti omaan kotiinsa ja isä tuli kotiin.
Mielenkiintoinen järjestely ja lastenkin kannalta varmasti hyvä. Harvalla vain olisi tuohon mahdollisuutta. Hieman vain laittoi huvittamaan, kun isä kertoi kuinka hyvin pärjää yksinhuoltajana eikä ole yhtään raskasta. No ei kai, kun artikkelissa kerrottiin, kuinka entinen vaimo pesi päivällä pyykit ja teki muitakin kotihommia:D
isä ja äiti vuorotellen hoitavat, eivätkä ole perheenä yhdessä? Uusioperheissä kuitenkin yleensä on jo uudet kumppanit ja mahdolliset sisarpyolet seurana ja perhe-elämä.
enpä tiedä olisiko tuollainen outous lapsillekaan hyväksi. Ainakaan sitten, kun ovat vähän isompia.
on päättänyt vanhemmaksi ryhtyä. Siksi tuo pysyvä koti lapsella erotilanteessa on mainio ajatus.
Jos vanhemmat eroavat, niin tämä on jo kovin raskasta lapselle. Vanhemmat voisivat olla vähemmän itsekkäitä ja pysyä ilman uutta kumppania ja tulla lapsen pysyvään kotiin vuoroviikoin. Todella järkevä systeemi.
Lapsella täytyy olla pysyvä koti, jossa säilyttää lelunsa ja tavaransa, siten, ettei jatkuvasti joudu niitä siirtelemään.
uusioperheet ovat vielä kamalampaa lapselle kuin vuoroviikkosysteemi.
Tuttavani erosi 12 vuotta sitten ja kumpikaan ei ole alkanut sen jälkeen seurustella muiden kanssa. Lapsilla on näin miellyttävämpää olla rauhassa vanhempiensa kanssa.
nyt pitää valita vain yksi ykköskoti, niin ei tosiaankaan innostuisi ajatuksesta. Ehkä meillä sitten on ihannetilanne: asutaan ihan lähekkäin, lapsi on vuoroviikoin kummassakin kodissaan, saa olla viikot sekä iskän että äiskän kainalossa ja on kyllä kaikin puolin tyytyväinen ja tasapainoinen lapsi. Kummassakin kodissa on kaappi täynnä vaatteita, oma huone, omat pelit ja puuhat jne. Lapsi on 10-vuotias eikä ole osoittanut merkkiäkään siitä, että tämä järjestely ei toimisi. Välillä on "joutunut" olemaan parikin viikkoa toisen vanhemman luona ja kyllä siinä on ikävä tullut. Meillä on kaikilla erittäin läheiset välit, ei ole kitkaa (ex-)anoppiloihinkaan tai mitään. Ollaan oikeastaan yhtä isoa perhettä.
Mutta sen kyllä sanon, ettei tämä tapahtunut ilman kovaa yrittämistä, sitoutumista, keskusteluja, sovittelua ja yrittämistä. Ollaan ihan tosissamme tehty töitä sen eteen, että tilanne on tällainen ja olen ihan ylpeäkin siitä, mitä ollaan saatu aikaan.
Sanoo, että kun ei muusta tiedä niin sen kestää. Molemmissa kodeissa tuntuu siltä, että tämä ei ole oma, on kuin kylässä tutuilla. Isä ja äiti uudestaan naimisissa, molemmilla pieniä lapsia ja teini siinä välissä ilmainen lastenhoitaja.