Lue keskustelun säännöt.
Lapsen pk-kaverin äiti soitti tänään, että lapsemme kiusaa heidän lasta :(.
29.04.2010 |
On kuulemma jatkunut jo pidempään. Soitin päiväkotiin puhuakseni tilanteesta, siellä ollaan sitä mieltä, ettei mitään pikku nahistelua enempää ole tapahtunut. Johtaja puhutteli ryhmän kaikki opettajat ja meidän lapsen ja yhden toisen lapsen. Tämä ns. kiusattu ei ollut paikalla enää, joten johtaja ei voinut häntä jututtaa vielä.
Kaverin äidin puheesta sai sellaisen kuvan, että kiusaaminen on järjestelmällistä ja lapseni saa yhtä ryhmäläistä lukuunottamatta kaikki muutkin mukaan kiusaamiseen.
Lapseni mukaan ketään ei kiusata päiväkodissa, ainoastaan tämä yksi, joka siis on muka se ainoa joka ei mene kiusaamiseen mukaan, on sellainen jonka määräämiä leikkejä pitää leikkiä ja joka suuttuu, jos muut eivät pompi tämän pillin mukaan.
Mitä hittoa tässä nyt pitäisi uskoa?? Ihmeellinen kuvio.
Kommentit (26)
Ap:n päiväkodin henkilökunnassa mua mietityttää tuo asenne, että ennen kuin on tarkkailtu muutama päivä tai viikko tarkemmin, he ovat jo sitä mieltä, että tällaista ei ole. Eihän he mitenkään voi tietää aukottomasti! Meillä vanhempien huolenaiheisiin on suhtauduttu vakavasti, luvattu kiinnittää asiaan huomiota ja palattu asiaan myöhemmin. Yleensä jotain sieltä onkin sitten ilmennyt, mitä henkilökunta ei ole hoksannut aiemmin.
Ja opettajat ja johtaja ovat tietoisia siitä, että joitan kahnauksia on ollut, mitä tuleekin eteen väistämättä, mutta ei erityisesti näiden kahden välillä.
Opettajat ovat siis sitä mieltä, että ei ole mahdollista, että tuollaista järjestelmällistä, pitkäkestoista, yhteen kohdistuvaa, jatkuvaa leikeistä poissulkemista ja fyysistäkin kiusaamista, ole voinut tapahtua ja minä uskonkin sitä, koska pk on aika pieni, ryhmät tiiviitä, opettajia riittävästi, ohjelmoitua tekemistä paljon ym.
Pk:ssa on myös aina suhtauduttu vakavasti kiusaamiseen. Joskus aiemmin eri ryhmässä oli kiusaamista muutaman lapsen kesken, johon puututtiin heti ja pk:ssa kävi mm. psykologi tarkkailemassa ryhmää jne., eli uskon todella, että asiaan kiinnitetään siellä huomiota ja koteihin raportoidaan herkästi.
Varmasti jotan kähinää on ollutkin ja väistämättä tilanteita tulee, joihin täytyy puuttua, mutta minä kallistun uskomaan, että tässä asiassa tämä lapsi on jostain syystä alkanut värittämään ja sepittelemäänkin tarinoita (yhdestä täydestä valheestahan jäi heti verekseltään kiinni).
Siksi haluaisinkin selvittää mikä on totuus tässä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapseni kiusaa kaveriansa. Lapsi siis varmasti kertoo näin.
Totuus on kuitenkin toinen.
Tämä lapsi löi rautatangolla lastani sormille, riehuu, pummii ruokaa, ryyhää ruokakassilleni, ei tottele meitä, on levoton.
Nyt tuota poikaa ei ole näkynyt ja en aio ottaa yhteyttä äitiin ja kertoa, että lapsesi käytös on pöyristyttävää.
Lapsi varmasti kertonut, että mieheni on hänelle äksy ja siksi poika ei tule enään meille.
Monesti totuus voi olla ihan toinen ja se johtuu siitä, että pienet lapset eivät ymmärrä omaa osuuttaan, vaan sen mitä toinen tekee.
Pojat ovat aina meillä, joten minä tiedän totuuden. Tämä toinen äiti ei. Jotenkin vaan en pysty kertomaan tälle äidille hänen poikansa käytöksestä.
Pojat ovat 6v. vanhoja.
Tämän äidin olisi pitänyt soittaa tarhaan, ei sinulle.
mutta hyvä,että äiti soitti ja asia saadaan selvitettyä.
Oma poikani on kiusannut koulussa ja olin järkyttynyt kun meille kerrottiin opettajan taholta asiasta vasta kuukausien päästä!! voi kunpa sen toisen lapsen äiti olisi ottanut meihin yhteyttä aiemmin
että hoitajat ja opet ei näe kiusaamista. Kiusaajan äiti ei sitä usko. Ja kiusatun vanhempia kehoitetaan ottamaan yhteyttä kouluun ja kiusaajan vanhempiin.
Lopulta siinä aina käy niin, että kiusatusta tehdään uhri ja kiusatun vanhemmasta hysteerinen. Kiusaajan vanhemmat ei usko, että heidän pussukka on kiusaaja ja hoitajat ja opet ei halua asiaa esille, koska he haluavat lakaista ongelmat maton alle.
Eli ap. Ei sulla ole mitään hätää. Ei kukaan puutu lapsesi tekemisiin. Se saa kiusata ihan rauhassa yläasteelle asti ja kiusattu lopulta joutuu siirtymään pois kun ei jaksa.
Näin se menee aina.
Tytön luokkakaverin äiti soitti ja kertoi että tyttö kiusaa hiedän tyttöään. Tätä oli jatkunut jo puoli vuotta. Olin ihan järkyttynyt koska tytöt ollet kavereita keskenään. Olin kyllä kiinnittänyt huomiota ettei tyttö vähään aikaan ollut meillä käynyt eikä ollut tyttäremme synttäreillä. Koulustakaan ei ollut tullut mitään viestiä asiasta. Itse olin pelännyt tyttömme joutuvan uudesa koulussa kiusatuksi kun oli aiemmalla paikkakunnalla kiusattu.Ei tullut mieleenkään että voisi olla kiusaaja.
Selvittelin asiaa ja kyllä tyttö oli "kiusannut". Ei siis ollut itse tajunnut että kiusaa. Tyttömme taholta kyse oli toisen tytön syrjimisestä koska luokan pomotyttö niin halusi tehtävän. Aluksi tyttömme yritti olla kaverin puolella mutta paine oli liian suuri ja meni valtavirran mukana ja sitten teki sen mitä vahvempi halusi hänen tekevän.Tyttö oli vain ajatellut ettei ole enää kaveri tämän kiusatun tytön kanssa eikä tajunnut että syrjiminen on myös kiusaamista.
Selvitimme asian kiusatun ja tämän äidin kanssa. tyttäremme sai rangaistuksen ja ukaasin että jatkossa kiusaamista ei saa missään muodossa tulla ilmi ja pyysi kaveriltaan anteeksi.En tiedä miten muiden kiusaamiseen osallistuneiden kanssa meni mutta tyttöni ja kaveri ovat jälleen kavereita ja leikkivät puolin ja tosin keskenään. Opettajankin kanssa siaa käsiteltiin ja hänen mielestään kiusaamista ei varsinaisesti ollut ollut. Eli ei ollut havainnut hienovaraista kiusaamista.
Kyllä uo kiusaamisaiat kannattaa kaivella pohjamutia myöten. Meillä ainakin kiusattu koki tulleensa kiusatuksi kun kaveri joka ennen oli paljon hänen kanssaan ei enää leikkinytkään hänen kanssaan. Mtään sen "kamalampaa" ei kuitenkaan tapahtunut mutta minusta tuo syrjiminen oli kuitenkin ihan riittävän paha asia.
Ei ne opettajatkaan kaikkea huomaa. Mitä isommista lapsista on kyse, sitä enemmän heillä on ja tuleekin olla myös keskinäistä leikkiaikaa. Lisäksi lapset osaavat kyllä ajoittaa kiusaamisensa tilanteisiin, jossa aikuisia ei ole läsnä.
Ap:n päiväkodin henkilökunnassa mua mietityttää tuo asenne, että ennen kuin on tarkkailtu muutama päivä tai viikko tarkemmin, he ovat jo sitä mieltä, että tällaista ei ole. Eihän he mitenkään voi tietää aukottomasti! Meillä vanhempien huolenaiheisiin on suhtauduttu vakavasti, luvattu kiinnittää asiaan huomiota ja palattu asiaan myöhemmin. Yleensä jotain sieltä onkin sitten ilmennyt, mitä henkilökunta ei ole hoksannut aiemmin.