Onko vanhemmissa vikaa, jos perheen KAIKILLA lapsilla on ongelmia tunne-elämässä tai käytöksessä?
Esim. teineillä anoreksiaa, päihdeongelmaa tai kotoa karkailua ja alle 10-vuotiailla ylivilkkautta, aggressiivisuutta tai keskittymishäiriöitä?
Vai voiko tasapainoisten, rakastavien ja vastuullisten vanhempien perheeseen osua näin paljon ongelmia "lottovoittona"?
Kommentit (3)
Ex-mieheni ja hänen kaksi veljeään ovat olleet yhteensä naimisissa noin 6 kertaa.
Esikoisella 3(-4) liittoa takana
Exällä 2
Kuopuksella 1
Äitinsä kokenut kovia nuorena (äpärä) ja mennyt nuorena naimisiin - kulissiliittoon.
Ja näemmä on tuo kulissi heijastunut poikien tunneelämiin. "Pojat" nyt siis 35-50 v.
häiriötä, kuten jotain autismin kirjoon kuuluvaa, mikä on perinnöllistä.
Usein niihin liittyy myös käytöshäiriöitä, tunne-elämän ongelmia yms. vaikka vanhemmat olisivat ollet kuinka erinomaisen sensitiivisiä ja taitavia kasvattajia ja vanhempia.
Tai sitten tosiaan syyt voivat löytyä vanhempien tavassa olla vuorovaikutuksessa lasten kanssa. Lasten käyttäytymisestä ei voi päätellä, kummasta on kyse. Paitsi jos lapset ovat käyneet riittävän laajoissa tutkimuksissa missä on poissuljettu neurologiset erityisyydet. Silloin syyt löytyvät kasvuympäristöstä.
että ongelmia on. Ei tietenkään tarkoita sitä, etteivätkö olisi ns. kunnon ihmisiä. Kunnon ihmisilläkin voi olla psyykkisiä ongelmia, jotka sitten heijastuvat lapsiin.
Ja muuten, keskittymishäiriö voi olla ihan fysiologinen (siis aivokemiallinen) juttu, ja sillähän ei ole mitään tekemistä sen kanssa, ovatko vanhemmat hyviä vanhempia vai eivät.