Lue keskustelun säännöt.
Taas yksi huomattu syy, miksi lapset kannattaa tehdä nuorena
28.04.2010 |
me teimme lapsemme, kun olimme juuri valmistuneita (n. 20 v.). Meillä ei ollut vielä omistusasuntoa, ei kahta autoa (miehellä oli halpa auto), ei kesämökkiä emmekä olleet tottuneet leveään elämiseen (ulkomaanmatkoihin, ulkona syömisiin, merkkivaatteisiin tms)
Asuimme halvassa vuokrakaksiossa. Mieheni sai töitä (ei palkka päätä huimannut).
Tultiin kuitenkin hienosti toimeen, koska ei mennyt rahoja lainanlyhennyksiin, ei leveään elämään tms. joten pystyin helposti olemaan hoitorahan ja lapsilisien avulla kotona kunnes pieninkin oli 3 v. Nuo rahathan tuntuivat rikkauksilta, kun sitä ennen oltiin kitkuteltu opintotuilla! :D
Mietin vaan, että kun niin moni surkuttelee sitä, että on vietävä lapset pienenä hoitoon ja sitten itseä ja lapsia ikävä painaa ja syyllisyys poissaolosta, eikä ole aikaa olla lasten kanssa kun ovat pieniä.
Tosin onhan kaikessa puolensa, eipä ollut meidänkään mussukoilla sitten ulkohaalarit Reimateckiä eikä Tickettiä (en tiedä osaanko edes oikeinkirjoitusta merkkien kohdalla kun en ole ostanut :D ) mutta asianmukaiset ja siistit vaatteet olivat eikä lapsille ole jäänyt traumoja, ainakaan huomattavia :)
Kommentit (36)
21/36
|
28.04.2010 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Minä ja mieheni olimme kyllä parikymppisinä hyvinkin tottuneita leveään elämään, meillä oli rikas lapsuus, joka tavalla. Eli, meilläpä ei ollut tämäkään asia joko tai, saimme kaiken :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siellä pystyisit vielä nuorten päätoksiin vaikuttamaan. ehkä. ei 20-v vaan halua yleensä vielä lapsia, siis akateemisissa piireissä.
aloittaisi keskusteluja aiheesta "taas yksi huomattu syy, miksi kannattaa olla päällikköasemassa jo nuorena" tai vaikka "taas yksi huomattu syy, miksi kannattaa olla väitöskirja tehtynä jo nuorena".
Ihan kiva varmaan niille ihmisille joilla se sopii silloiseen elämäntilanteeseen, mutta ei auta yhtään niitä jotka ovat esim. 30 ja edelleen vailla sitä oikeaa isää lapsilleen. Tai edelleen kaukana uratavoitteistaan. Tai edelleen gradukin kesken, vaikka parhaansa on yrittänyt.
Helppohan se on sanoa jos on ollut jossain elämän osa-alueessa, ap:n kohdalla ilmeisesti romantiikan saralla, tuuri myötä. Eipä pahemmin auta niitä joilla ei ole ollut.
siellä pystyisit vielä nuorten päätoksiin vaikuttamaan. ehkä. ei 20-v vaan halua yleensä vielä lapsia, siis akateemisissa piireissä.
joka olisi voinut allekirjoittaa ap:n mainitsemat hyvät puolet. Tosin uskon, että se ikä, jossa ihminen kokee olevansa kypsä vanhemmaksi ja myöskin hoitaa vanhemmuuden kunnialla, on hyvä ikä hankkia lapsia. Minulla se oli noin 5-7 vuotta ennen opiskelutovereita. :)
että ehtii ne tehdä. jos jää etsimään hyvää isää liian kauan niin voi olla,ettei ehdi lapsia tehdä.
Näin tein minä ja pyöräytin heti 3 lasta. Erosimme toki heti lasten jälkeen, mutta tulipa lapset tehtyä. Ja ammatin ja muut ehdin hommata sitten 30 vuotiaana kun lapset oli isompia.
Nyt moni tuttuni, joka ei uskaltanut tehdä lapsia nuoruuden poikaystäville on lapsettomana ja etsii miestä itselleen. Mun ei tarvi enää miestä etsiä kun olen jo tehnyt lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun moni vastaajista tuntuu olevan enemmän tai vähemmän närkästyneitä?
Tarkoitukseni oli vaan todeta, että huomasin yhden hyvän asian lisää siinä, että tuli ne lapset tehtyä/saatua silloin jo nuorena. Kirjoitin ihan vaan ajatuksistani. Tarkoitukseni ei ollut mollata "vanhanakaan" lapsensa tekeviä/saavia, hyvät puolet molemmissa.
Tuntuu että nykyään saisi kyllä asetella sanansa ihan helvetin varovasti, ja välttää sanomasta mistään asiasta mitään vankempaa mielipidettä, ettei vaan joku vetäisi herneitä nekkuun ja syvälle...
(Vähän kärjistäen; uskaltaako enää kirjoittaa vaikkapa että "tykkään ruskeista hiuksista, ja onpa kiva että mulla on sellaiset" ilman että tarvitsee pohtia että apua, mahdanko loukata vaaleahiuksisia, puhumattakaan punaveriköistä)
Pitäisi vaan olla sellainen jees jees-tyyppi joka puolelle, sitten välttyisi varmaan toisten närkästyttämiseltä.
Tätäkään en sitten kirjoita vihaisena enkä ketään loukatakseni, kunhan kirjoitan mietteitäni ja havaintojani.
ap
että ehtii ne tehdä. jos jää etsimään hyvää isää liian kauan niin voi olla,ettei ehdi lapsia tehdä.
Näin tein minä ja pyöräytin heti 3 lasta. Erosimme toki heti lasten jälkeen, mutta tulipa lapset tehtyä. Ja ammatin ja muut ehdin hommata sitten 30 vuotiaana kun lapset oli isompia.
Nyt moni tuttuni, joka ei uskaltanut tehdä lapsia nuoruuden poikaystäville on lapsettomana ja etsii miestä itselleen. Mun ei tarvi enää miestä etsiä kun olen jo tehnyt lapset.
Aivan mahtavaa...
Kerro rehellisesti, näyttäisitkö edellisen tekstin lapsillesi? Kun siis olisivat siinä iässä, että ymmärtäisivät lukemansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joillekin sopii tenavien teko nuorena, mulla on keski-ikäisenä totaaliyhärinä ihanaa kolmen pikkulapsen kanssa kun on kämppä maksettu (ja asumiskulut pienet), maailma nähty ja töitäkin paiskottu jo parikymmentä vuotta.
Mikäs tässä lasten kanssa elellessä. Silkkaa iloa ja vapaa-aikaa, plussana elämänkokemuksen mukanaantuoma rentous! Jos tässä nyt vuoden-parin päästä töihin, niin vaihteluahan se vaan on. Rahaa ei enää niska hiessä tarvitse tienata eikä varsinkaan veronmaksajien lompakolla roikkua.
ja saanut ensimmäisen lapseni 20-vuotiaana. Sitten päätin, että viisi vuotta on lapsille sopiva ikäero, että tekisin toisen 25 -vuotiaana, kun olisin valmistunut. Valmistuin ja saman miehen kanssa yritettiin saada toista alulle... eipä onnistunut kuin vasta 29-vuotiaana, eli 4 vuotta yritettiin ja luovuttiin jo melkein toivosta. Nyt olen 33-vuotta ja kolmatta en enää taida edes yrittää. Olin todella onnellinen 20-vuotias äiti ja näin jälkikäteen ajateltuna olisi kaikki lapset pitänyt tehdä silloin nuorena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että lapsia ei tehdä, niitä saadaan. Lapsen saannin voi kyllä ehkäisyvalmisteilla estää, mutta niitä ei niin vain aina saada, vaikka haluaisikin.
toiset vaan "tekee" niitä lapsia, toiset "saa".
Miksi ihmeessä pitäisi niin tarkasti varoa sanomasta lapsien TEOSTA, jos itsellä esim. on neljä lasta ja jokainen saanut alkunsa juuri silloin kun on haluttu, ensimmäisestä kierrosta.
Ne jotka ei lapsia helpolla saa, puhukoot vaan lasten SAAMISESTA. Mutta suokaa se niille, jotka lapsia helpolla saavat tai tekevät, että puhuvat TEKEMISESTÄ.
Miksi tuohon tarvitsee edes sen kummemmin takertua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä jutussa sanottiin kritisoitiin sitä kun aikuiset haluaa vasta sitten lapsia kun kaikki on hommattu ja lapsille voi ostaa kaiken ja viedä ulkomaille ja ylipäätään kaikki pitää olla valmiina.
Ei lapsi sellaista kaipaa, lapselle riittää vanhemmat jotka rakastaa, päivittäinen ruoka ja hoiva. Ei pieni lapsi kaipaa ulkomaanmatkoja tai 200 neliön omakotitaloa.
Kaikki noi on saavutettavissa vaikka lapsia tekee nuorena.
Ei lapsi sellaista kaipaa, lapselle riittää vanhemmat jotka rakastaa, päivittäinen ruoka ja hoiva. Ei pieni lapsi kaipaa ulkomaanmatkoja tai 200 neliön omakotitaloa.
Kaikki noi on saavutettavissa vaikka lapsia tekee nuorena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun tekee lapset tarpeeksi aikuisena, saa kunnon äitiyspäivärahan ja toisaalta voi olla säästöjen turvin 3 vuotta hoitovapaalla vailla murheita lainoista tai lastenvaatteiden hinnoista. Ei lapsi siitä saa traumoja, että vanhemmilla on varaa autoon ja kesämökkiin.
Sen sijaan halusin opiskella akateemisen tutkinnon ja matkustella paljon. Sitten halusin työkokemusta ja toki olla varma, että mieheni on "se oikea".
Ensimmäisen lapsen sain ollessani 28 v, toisen ollessani 30 v ja nyt kolmannen 38-vuotiaana. Mielestäni oma ratkaisuni on ollut meille paras mahdollinen. Ensimmäisenkin lapsen syntyessä meillä molemmilla oli vakituiset työpaikat ja hyvät ammatit, se "iso omakotitalokin" ja kaksi autoa! Rahasta ei ole missään vaiheessa ollut tiukkaa ja olemme todella voineet nauttia lapsistamme, matkustella ja ostaa ihan mitä haluamme.