Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies ottaa niin paljon päähän! Miten sitä voisi muuttaa?
28.04.2010 |
Molemmat ollaan 8-16 töissä, ja lapset ovat jo ihan pahimman pikkulapsivaiheen yli, mutteivät vielä koulussa, eli päiväkodissa.
Riitaa tulee siivouksesta joka ilta, mies valittaa ja raivoaa, ei tee mitään itse kuitenkaan. Uhkailee muuttavansa pois, heittävänsä esimerkiksi vaatekasat, tavarat roskikseen. Sen sijaan, että itse tarttuisi tiskiharjaan, astianpesukoneeseen, laittaisi pyykkiä koneeseen, koneesta kuivumaan, pyykkinarulta lajittelisi ja laittaisi kaappiin.
Mies maksaa vain laskut ja vaihtaa lamput ja säätää jotain omia perheen ja työn kannalta turhia projektejaan. Ei mene tasan se, että kerran vuodessa mies vaihtaa lampun ja sillä kuittaa kotityöt, lasten hoidon, ja ruoan laiton (minä aina laitan ruoan, katan pöydän, suunnittelen kauppalistan, korjaan jäljet syömisen jälkeen).
Palkaksi saa minä ja lapset vain raivoamista, tavaroiden viskelemistä, ja huutamista, jos en ole joskus tehnytkään kaikkea. Jos menen väliin, ettei mies mene antamaan tukkapöllyä 6-vuotiaalle, jonka miehen mielestä pitäisi osata itse viedä pyykkinarulta vaatteensa ja pikkuveljensä vaatteet kaappiin silloin kun minä en ennätä, niin tilanteet kärjistyy lähes väkivallaksi asti, tai ainakin tuijotellaan toisiamme uhkaavasti.
Ja mies ei myöskään pese wc-pönttöjä, ikkunoita, autoa... lista on pitkä. Joskus hän imuroi jostain, missä on vapaata lattiaa, ja kerran vuodessa hän pesee keittiön lattian, jonka minä pyyhin päivittäin tai viikottain sen mukaan miten likaantuu.
Tunnen olevani ihan tiskirätti ja kotiorja, alistettu. Mies ei tee muuta, kun raivoaa, ja sitten jos häntä ei kukaan kuuntele, tai sanon hänelle, että älä raivoa vaan ole hyvä ja siivoa itse, niin painuu joko tietokoneelle chattaileman tai sitten menee nukkumaan ja saattaa nukkua puolikin päivää tai koko illan, kunnes lapset ovat nukahtaneet.
En jaksa tätä paskaa "perhe-elämää" ja lasten kannaltakin on huono, että kuulevat aikuisten riitoja kotitöistä yms. En halua pudottautua varattomaksi yh-äidiksikään.
Miten tätä kestää, tai voisi muuttaa tuota miestä, että se osallistuisi valittamatta enemmän??? Puhe ei auta, sitä on yritetty jo 6 vuotta. Ei ole vaan oikein, että minä naisena olen tuomittu tekemään kaiken lapsiin liittyvän pakollisen, ja perheen ruoat, joista mies muistaa mainita säännöllisesti että on pahaa, ja menee usein mäkkäriin syömään mielenosoituksellisesti. Ruokalajitkin kun vaihtelee, joita hän ei syö, että ei voi ennakoida.
Sitten vielä mies valittaa, että ei ole intohimoa kaiken tämän jälkeen, vaikka seksiä kyllä on yllin kyllin yhä tämänkin jälkeen tarjolla.
Jätä se sika? Pariterapiaa?
Kommentit (6)
Huomaat, että lasten kanssa ilman miestä on paljon helpompaa kuin nykyinen tilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Väkivaltainen paska se sun miehesi. 6-vuotias on ihan pikkulapsi vielä.
että miten jaksat olla tuollaisessa suhteessa?
Jos puhe ei kerran auta, mikä sitten? Eipä taida olla paljon vaihtoehtoja, tiedät varmaan, mikä se ainut on?
Ajattele lastesi parasta. Parempi se varattomampi, mutta onnellinen koti kuin varakkaampi, mutta onneton.
-Mies-
ihmissuhdefoorumilla lueskelemassa viestejä - esim. sex ei enää vaimo halua - ja näette, että suuri osa miehistä on sittenkin sitä mieltä, naiset eivät oikeasti tee kotona mitään vaan he joutuvat tekemään kaiken kun tulevat kotiin. mitäs jos joku täällä kirjoitteleva pistäisi siellä ketjun pystyyn ja kysäisi mitä niihin kotihommiin kuuluukaan. olikos se vain se lampun vaihto kerran vuodessa?
ja melko tuttua ap:n tarina. meillä rakennettiin vasta yhteistä, emme edes olleen naimisissa siinä vaiheessa ja kun kaikki oli melkolailla valmista ja pääsimme vihdoin muuttamaankin yhteen, mies valitti, kun pyysin häntä viemään roskapussin. hän kun oli jo ollut omasta mielestään päivän jaloillaan, kun oli rakentanut vaatehuoneen valmiiksi (raksamies, tuohon meni kokonaista 20 minuuttua, loppupäivä meni netissä eräällä keskustelufoorumilla, kaverilla kylässä ja hakiessa yhtä puutarhatuolia varastosta). istutin miehen alas, kerroin tyhjentäneeni kaikki hänen entisestä asunnosta tulleet muuttotavarat, imuroineeni, pesseeni lattiat, pyyhkineeni pölyt, tyhjentäneeni osan omasta asunnostani tulleista tavaroista, valmistaneeni kaksi ateriaa, aamiaisen, välipalan ja iltapalan, käyttäneeni hänen koiraansa lenkillä ja lisäksi pelanneeni miehen lasten kanssa kolme lautapeliä.
sen jälkeen en ole kuullut yhtään valitusta siitä mitä miehen on täytynyt tehdä. on hän voinut osaansa säälitellä, mutta on kyllä visusti pitänyt sen itsellään. =D
Ollaan yhdessä yhä, koska lapset ovat pieniä.
Mies ei halua, että muuttaisin lapset huonommalle alueelle huonompaan ympäristöön.
Ollaan oltu yhdessä 15 vuotta, joten paljon on yhteistä. Ennen lapsien tuloa oltiin molemmat yhtä boheemeja siivouksen, kotitöiden ja ruoanlaiton suhteen, eli käytiin ulkona syömässä, ei siivottu, tai tilattiin siivoukset siivoojalta. Mutta lasten tulon myötä kotihommat ovat lisääntyneet, itse muutuin, mutta mies pysyi samanlaisena kuin ennenkin. Viime kesänä lähdin kotoa viikoksi reissuun, ja mies sai ottaa vastuun asioista siksi aikaa. Teki hyvää vähäksi aikaa, vaikka kävivätkin joka päivä siellä mäkkärissä ja ne pyykit jättivät minun huolekseni kun palasin kotiin.
En vaan edes halua laittaa noita vaatekasoja kaappiin, tai mitään muutakaan, kun haluan että mies alkaisi osallistua myös. Istun tässä kun tatti, ja laitan lapset vaan nukkumaan. Tulkoot vaikka anoppi kylään, minä en siivoa mitään, jos ei mieskään. Anoppi on poikansa kasvattanut, että naiset siivoaa, joten korjatkoon hän satonsa.
En tiedä, mitä tästä tulee. Puoli vuotta jos kestän vielä, niin sitten minulla on mahdollisuus parempaan palkkaan ja työnkuvaan, ja sitten jos ei asiat ole korjaantuneet, muutan itse pois lasten kanssa.
Alue: Aihe vapaa
Se on fakta, jonka iän myötä ymmärtää kai jokainen. Ainoa ihminen maailmassa, jota voit (yrittää) muuttaa, olet sinä itse. Jos pystyt muuttamaan itsesi sellaiseksi kuin miehesi, että siivoominen ei enää kiinnosta, kotihommat jää kokonaan ja ruokaa laitetaan kun jaksetaan, niin voisit varmaan elää tämän miehen kanssa onnellisena.
Aivan, ihan mahdoton ajatuskin.
Joten, jos teillä on vielä rakkautta kaikesta huolimatta jäljellä niin mars pari- (ja mahdollisesti myös seksi-) terapiaan! Lasten takia kannattaa yrittää kaikki keinot, mutta ei loputtomiin. Jos ei toimi, ei toimi ja taatusti lasten lapsuus on onnellisempi niin, että vanhemmat ovat erillään jos kuitenkin lasten elämässä läsnä, kuin että joutuvat kuuntelemaan koko lapsuutensa tappelua.