Kosin miestä mutta hän kieltäytyi koska ei halua naimisiin

ihan omilla aivoilla ajattelua että aloittaa vakavan seurustelun ja hankkii lapset sellaisen miehen kanssa, joka rakastaa naista oikeasti niin paljon että on valmis menemään myös naimisiin. Ja kyllä tuo opettaa myös lapsillekin, että aikanaan käyttävät omia aivojaan ja arvostavat itseään niin paljon, että aloittaessaan seurustelun valitsevat kumppanin joka on tosissaan ja valmis myös avioliittoon.

Olet antanut sille jo sen miksi miehet naimisiin menee, eli lapset.

Ei ole enää mitään syytä mennä naimisiin kun ei se tuo tullessaan mitään.

Olis kannattanut pakottaa mies avioon heti eikä nyt enää lasten jälkeen yrittää.

Ja kun lapsia on päätetty tehdä avoliitossa, niin silloin on kumpikin hyväksynyt avoliiton itselleen sopivaksi tavaksi elää. Ei toista voi pakottaa naimisiin, teidän pitää keskustella asiasta, mutta jos toinen ei halua, niin ei halua, ei sille mitään voi tehdä. Jos avioliitto olisi ollut teille tärkeää perheen perustamisessa, olisi pitänyt sanoa se ääneen ennen kuin lapsia suunniteltiin.

että on sitoutunut sinuun ja lapsiin ilman avioliittoakin kun on saanut kotoaan sitoutumisen mallin. Oleellista appivanhempien liitossa on se, että he ovat olleet yhdessä kauan, ei se, että he ovat naimisissa.

Jokainen, joka kosii, ottaa rukkasten riskin. Tuskin te tuon takia eroatte.

mies on aina halunnut naimisiin, mutta suostuu minun vuokseni elämään avoliitossa. Nuorempana vannoin, etten mene koskaan naimisiin, koska en ole onnellista avioliittoa nähnyt. En edelleenkään halua naimisiin.

Olen silti sitoutunut mieheeni tai no, ainakin lapsiimme ja yhteiseen asuntolainaan.

Vihjaili pidemmän aikaa lapsista ja suoraan kysyin, että haluaako hän lapsistaan ÄPÄRIÄ. Kamala sana, mutta tehosi ;). Ensin naimisiin ja sitten lapset.

Perustelet sitä että et halua naimisiin koska et ole nähnyt onnellista avioliittoa. Pelkäät siis että teidän suhde ei kestäisi jos menisitte naimisiin? Mutta ei niin käy jos suhde on hyvä jo ennen naimisiinmenoa. Ei naimisiinmeno suhdetta pilaa, tai jos niin käy niin suhde on jo ennen sitä huono. Mutta silloinhan ei edes kannata mennä naimisiin (tuskin kukaan meneekään) ja on hyvä että olet sen tajunnut. Mutta suurempi riski teillä on erota jos ette mene naimisiin, koska avoliitoista tapahtuu monta kertaa enemmän eroja kuin avioliitoista. Joten perustelusi on aika ontuva.

ei sillä ole enää mitään syytä mennä avioon sun kanssa

eikä sulla ole mitään, millä voisit miestä lempeästi painostaa avioon.



Olisi sunkin kannattannut ajatella vähän pimppiä pidemmälle silloin joskus...

Mies siis halusi muuttaa yhteen ja ruveta puuhaamaan perheen perustamista, vaikkei tarkoituksena ollut heti ruveta tekemään lapsia, mutta siitäkin oli puhetta. Minä sanoin, etten muuta saman katon alle ennenkuin hääpäivä on sovittu, vihkipaikka ja muut sen sellaiset asiat varattu ja hoidettu. Mies aikansa vonkasi, ettei hänelle avioliitto ole tärkeää ja voi sitä perheeseen ja sun muuhun liipalaapaan sitoutua ilman papin aamentakin, mutta minä pysyin kannassani. Minä halusin naimisiin, koska minulle se oli ja on edelleen se kaikkein tärkein todiste sitoutumisesta, enkä jousta siitä. Jos mies ei pysty naimisiin menemään jonkun periaatekysymyksen vuoksi, hän ei ole kyllin sitoutunut - etenkin, kun minä en edes halunnut mitään massiivisia kirkkohäitä ja 150 vieraan juhlia, vaan minulle kelpasi se, että todistajien läsnäollessa käytiin sanomassa tahdon ilman sen suurempaa hässäkkää ja meteliä.



Mun on siis vaikea kuvitella itseäni sun asemaan, ap, enkä juuri osaa neuvoakaan siis antaa. No, sen verran väittäisin, että jos olisin jostain syystä sun tilanteeseesi päätynyt, en usko että pystyisin jatkamaan elämää kuin ennenkin, aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Mies on selkeästi mielestään oikeassa, ei pysty tai halua ollenkaan katsoa asiaa sun näkökantiltasi eikä ole valmis tulemaan tippaakaan vastaan, vaan odottaa sun joustavan aina ja ikuisesti.

avopuoliso ei saa leskeneläkettä.. ja jos on oamisuutta eikä testamenttia, toinen voi jäädä tyhjän päälle. Lyhytnäköistä ja (rakkaudetontakin) ajattelua. Turha se on perunkirjoituksissa itkeä että "kun me oltiin ihan oikea pari".

jos niikseen käy.

Jos kyse esim. onnettomuudesta, ilmoitetaan omaisille (esim. vanhemmat), ei avopuolisolle. Testamentillakaan ei voi kiertää perintösäädöksiä niin, että edut olisivat samat kuin avioliitossa.

sori vaan mutta juna meni jo, sa jait asemalle.

sitapaitsi todella noloa naisen kosia kun teilla on jo lapset ja kaikki.

Olis kannattanut pakottaa mies avioon heti eikä nyt enää lasten jälkeen yrittää.

ahahahah, mahtavaa, kunnon pirttihirmu toimintaa.

Joko: Mies ei halua järjestää häitä ja/tai laittaa niihin rahaa. Ehdota hänelle, että menette naimisiin vain todistajien läsnäollessa ilman mittavia juhlia ja katso muuttuuko mieli.



Tai: Mies ei koe että olisi hänen elämänsä nainen, vaikka teillä lapsia onkin. Jos löytyy parempi niin on helpompi lähteä kun ei tarvitse virallisesti jakaa omaisuutta eikä odotella avioeron voimaantuloa.



Tai: Jos mies on selvästi varakkaampi, hänen ei kannata mennä kanssasi naimisiin - ainakaan ilman avioehtoa.



Kolmas vaihtoehto olisi, että hän ei vain arvosta avioliittoa, mutta siihen en usko, jos kerran on ylpeä vanhempiensa pitkästä avioliitosta.

Olis kannattanut pakottaa mies avioon heti eikä nyt enää lasten jälkeen yrittää.

ahahahah, mahtavaa, kunnon pirttihirmu toimintaa.

Sanoin heti, että jos haluaa mun kanssa alkaa olemaan niin se on avioliiton paikka sitten.

Jos kyse esim. onnettomuudesta, ilmoitetaan omaisille (esim. vanhemmat), ei avopuolisolle. Testamentillakaan ei voi kiertää perintösäädöksiä niin, että edut olisivat samat kuin avioliitossa.

Ainakin mun avomiehen kuollessa poliisit oli yhtälailla meidän oven takana ilmoittamassa, kuin vanhempiensakin.

Kaikesta muusta olenkin sitten samaa mieltä. Sitä tosiaan jäi aika tyhjän päälle, ja valtavasti helpompaa olisi ollut jälkipyykki jos oltaisiin oltu naimisissa.

merkityksellinen. Leskeneläke on todella pieni ja harkinnanvarainen. Eli jos olet töissä, niin käytännössä et tule saamaan sitä.

Omaisuus kannattaa, avioliitossakin, pitää omanaan. Ainoa ero nykypäivänä, ihan oikeasti, on se, että avoliitossa et voi ottaa miehesi sukunimeä. Voit merkitä miehesi lähiomaiseksi sairaaloihin, vakuutukseen jne. ilman, että kukaan viranomainen kyseenlaistaa sitä.