Kertokaa, mikä siinä kohdun kaavinnassa on niin kamalaa?

kaavittiin neljän kuukauden sisällä. Ja kukaan ei kukaan tarjonnut esimerkiksi psykiatrian konsultaatiota. Ja niin syvät traumat kaikkeen, että nytkin kahden terveen lapsen äitinä tämä keskustelu saa itkemään.



Ja valitettavasti kaikkien neljä isä ei koskaan tajunnut, kuinka syvästi masennuin noista kaavintaa vaatineista keskenmenoista, että nyt on sitten eksä. Toivottavasti uusi onni jaksaa olla iloisempi.

- Kohtu puhkaistiin

- Instrumentti joka puhkaisi kohdun, teki reiän myös suoleen

- Seurauksena paha kohtutulehdus (CRP lähes 400, valtavat kivut ja kuumeet. Suonensisäinen antibioottihoito usean päivän ajan, sitten suun kautta vielä pitkään ---> suolisto tykkäsi tosi huonoa gefiluksista huolimatta, pitkäkestoinen antibioottiripuli sitten vielä riesaksi)



Onneksi ei kuitenkaan ole vaikuttanut seuraaviin raskauksiin, puhjenneet kohdat kyllä paranivat ja toinen ja tämä tällä hetkellä kolmas raskaus ovat sujuneet ongelmitta. Toivon vaan todella hartaasti etten kaavintaan toiste joudu. Viime synnytyksessäkin se oli tosi lähellä, mutta ONNEKSI saivat sen istukan sieltä revittyä salissa irti vaikka kipeää tekikin ja verta menetin... Punasolutankkauksella vointi parani nopeasti. Kaavinnan jälkeen olin huonovointinen tosi pitkään.

Äläkä huuda turhaan.



Mulla on yksi kaavinta takana, vauva oli kuollut kohtuun vkolla 15, eikä poistunut itsekseen, eli ensin jokin pilleri, ja koska vuodon mukana kaikki ei tullut ulos jouduin kaavintaan. Mua ei sidottu mihinkään, mutta joo, jalat levälleen ja untenmaille.

Olen itse huolissani, että joku on vialla, kun raskaus ei tunnu alkavan tuulimunan kaavinnan jälkeen. Onko sulla jotenkin niukemmat tai muuten erilaiset kuukautiset nyt kun limakalvo on ohut? Mulla tulee nykyään oikeastaan paljon pelkkää kirkasta verta, ei mitään limakalvon oloista :/

koska jälkivuoto ei loppunut. Istukasta oli jäänyt 2 riisiryynin kokoista murua vuotoa ylläpitämään. MInut nukutettiin kevyeen "humaukseen" ja pääsin muistaakseni samana tai seuraavansa päivänä pois.



Vuoto loppui tuon jälkeen ja sain vielä 4 poikaa.

Mä en edes tiennyt, että noin paljon riskejä ja ikäviä kohtaloita kaavinnasta!

Mulle tehtiin raskaudenkeskeytys kaavinnalla rv.11 ja meni tosi hyvin. Ei mitään ongelmia ja tämän jälkeen olen saanut kolme lasta heti ekasta kierrosta.

oikeasti sitä ei "kaavita" vaan nypitään limakalvoa irti.

Eli minulle tehtiin kaavinta rv:lla 12 keskeytyneen keskenmenon vuoksi. Keskenmenon vuoto alkoi ja ultrassa todettiin alkion kehityksen pysähtyneen jo pari-kolme viikkoa aikaisemmin. Kaavinta tehtiin tulehdusvaaran vuoksi ja siksi, että ilmeisesti lapsivettä oli kuitenkin kehittynyt viikkoja vastaavasti ja raskausmateriaaliakin oli liian paljon tablettityhjennykseen. Kaavinta pelotti etukäteen tosi paljon, mutta toimenpide nukutuksessa oli kivuton. Mitään komplikaatioita ei tullut ja jälkivuoto lakkasi viikossa. Henkisellä puolella toipuminen kestikin vähän pidempään. Seuraava raskaus ja synnytys sujui ongelmitta, synnytin terveen täysiaikaisen lapsen ja mitään kiinnikkeitä ei ole tullut. Sain sairaslomaa useamman päivän henkisen puolen vuoksi ja ohjeeksi ottaa todella rauhallisesti (ei fyysistä rasitusta) juuri noiden kiinnikkeiden vuoksi.

Up!

[quote author="Vierailija" time="27.04.2010 klo 20:52"]

jossa nainen makaa toimenpiteessä polvet koukussa ja kohdusta kaavitaan pikkuriikkisiä jalkoja ja käsiä pois :(

[/quote]

No sellaista tilannetta ei ole lääketieteen historiassa vielä nähty. Että turhaan sinäkään sellaisella pientä päätäsi vaivaat.

Löyty tämä vanha ketju ja ajattelin kysyä, että onko kukaan "selvinnyt" kaavinnasta ilman komplikaatioita?

Kävin itse keskiviikkona kaavinnassa ja samalla tehtiin Novasure toimenpide, eli kohdun limakalvon poisto.

Mitään kovia kipuja ei ole ollut, mutta tuo tulehdusriski alkoi hirvittämään. Jos se on tullakseen, niin miten pitkä aika siihen mahd.menee? Onko kellään kokemuksia?

Kiitos

[quote author="Vierailija" time="24.09.2010 klo 22:04"]

Olen itse huolissani, että joku on vialla, kun raskaus ei tunnu alkavan tuulimunan kaavinnan jälkeen. Onko sulla jotenkin niukemmat tai muuten erilaiset kuukautiset nyt kun limakalvo on ohut? Mulla tulee nykyään oikeastaan paljon pelkkää kirkasta verta, ei mitään limakalvon oloista :/

[/quote]

Kaavinta ei vaikuta limakalvon ohuuteen. Limakalvo kasvaa uudelleen joka kuukautiskierrossa ja sen paksuuteen vaikuttavat joka kierrossa erikseen kierron aikaiset hormonitasot. Yli puolen vuodenkin odottelu lasta toivoessa on normaalia, jopa vuoden yritys katsotaan vielä normaaliksi. Normaalissa kierrossa on ovulaation aikoihin ajoitetun yhdynnän kanssa vain viidesosan mahdollisuus raskauteen.

Gyne voi oikeassa vaiheessa kiertoa mitata ultralla limakalvon paksuuden kyseisessä kierrossa, mene käymään jos mietityttää liialti.

Mulle on tehty kaavinta rv 13 tuulimunaraskauden vuoksi, raskaus ei mennyt kesken spontaanisti, ei sitten millään. Paranin kaavinnasta fyysisesti hienosti, seuraavana päivän vähän jomotti menkkamaisesti, ei muuta. Henkinen puoli on keskenmenon vuoksi pahempi. Kohdun arvet ei vaikuta tuleviin raskautumisiin, miettikääpäs kuinka iso arpi kohtuun tulee sektiossa, normaalista kaavinnasta ei edes tule arpia.

Mulle tehtiin 2011 kaavinta Kättärillä toisen keskenmenon seurauksena ja tässä lääkkeet eivät tepsinneet niin seuraavalla viikolla oli operaatio,omahoitaja oli mukava ja anestesialääkärille sanoi hiljaa,et pidä suu supussa,tällä on jo toinen perättäinen ja operaatio meni loistavasti ei edes tullu arpikudosta. Siitä 10kk ja esikko tarttui matkaan ja syntymän jälkeen lähti heti kuopus matkaan mukaan. HYvä puoli tosta kaavinnasta oli se,et helpotti suuresti niihin järjettömiin naistenvaivoihin joista kärsinny 20v.Mulle ei siinä operaation jälkeen saanu antaa juotavaa kun sappileikkauksen jälkimainingeissa hoitaja antoi puolukka-karpalomehua sappileikkauspotilaalle niin arvaatte miten siin si kävi?

Toivoisin tänne myös sellaisia kommentteja, joissa kaavinnasta on ollut hyötyä ja se on tehty täysin onnistuneesti.



Selväähän on se, että suurin osa toimenpiteistä onnistuu täysin nappiin. Valittettavasti niistä vain ei täällä kirjoiteta.



Ymmärrän, että monella on asia mennyt "pieleen", mutta toisaalta olisi hyvä saada myös onnistuneita kokemuksia, etteivät ihmiset turhan päiten etukäteen panikoi.

Jos nyt jotain niin jälkivuotoa ei ollut hurjasti, ei tosin ole vertailukohtaa kun ainoastaan yksi synnytys jonka jälkeen istukka irti nukutuksessa kaavinnalla.



Negatiivisia asioita on enemmänkin. Ensin ne epätoivoiset yritykset irrottaa istukka synnytyssalissa kun oksitosiinista huolimatta supistukset loppui kuin seinään jo kesken ponnistuksen. En tiedä pitääkö paikkaansa, mutta tuntui ainakin siltä, että yksi kätilö työnsi kätensä suunnilleen kohtuun asti ja repi istukkaa, toinen painoi vatsaa. Tuntui kohtuullisen kurjalta se.



Sitten se, että verta menetti yli kaksi litraa mikä tietenkin vaikutti yleiskuntoon pitkän aikaa. Lisäksi heräämö-natsit pihtaa sitä juotavaa niin että luulisi olevansa saharassa kuivan kauden aikaan. Makaat siinä tuntitolkulla muovisessa vaipassa verisenä ja synnytyksen jäljiltä hikisenä kun synnyttäneiden osaston ja heräämöhenkilöstön (TAYS) välillä on jotain skismaa eikä kukaan "kerkiä" hakemaan osastolle vaikka useasti soitellaan perään. Lopulta tulee lauma akkoja ja alkavat siinä sättiä toisiaan minun kuulteni.



Osastollakaan et meinaa saada juomaa tai ruokaa, ennen kuin alat itkemään. Lapsi on viety teholle ja kukaan ei lupauksista huolimatta tule kertomaan kuinka voi. Suihkuun tai vessaan et pääse kun on tippa. Ja niin edelleen.



Tuossa nyt nk. paskimmat päältä. Muitakin epäkohtia riitti sillä reissulla sen verran etten tiedä tarviiko toiste lähteä. Sinne tai muuallekaan, vastaavissa merkeissä. Pelkopolin asiakkaaksi joutuisin joka tapauksessa.



Se ehkä eniten harmittaa, että sekä fyysisesti, että henkisesti vaikeasta raskausajasta huolimatta itse synnytyksestä olisi jäänyt ihan mielenkiintoinen kokemus, mutta istukan irtoamattomuus minulla pilaa koko jutun. Todella huonona kokemuksena pidän. Ja ilmeisesti tutkitustikin on jonkinasteinen riski, ettei uusissa raskauksissakaan istukka itsestään irtoaisi kun on kerran jo jäänyt irtoamatta.

Sama täällä, kaavinta ekan synnytyksen jälkeen, nyt toista yritetty 2 v ja näyttää siltä, että kohdun muoto ei oiskaan päärynä, vaan sydän. Jatkotutkimuksia tiedossa, mutta en ollut tähän asti kaavinnan seurauksia tarkemmin miettinyt, nyt hirvittää ja tuntuu, että kaavinta tehtiin liian helpoin perustein..

Itselläni tuli todella paha kohtutulehdus, kun pääsin sairaalaan oli kuumetta lähemmäs 40astetta ja crp lähellä 300. Veren myrkytys oli lähellä. Sain antibioottia iv:sti eikä tilanne silti alkanut korjaantumaan. Jouduin uusinta kaavintaan. Siitä alkoi toipuminen kyllä aika pian. Osastolla olin 4 vuorokautta. Sitten kotiin antibioottien kanssa. Kaksi viikkoa kotona meni lähes lepäillessä kun vatsa oli arka ja olo aika vetämätön. Sairaslomalla olin tuon vuoksi reilu kolmisen viikkoa. Joten kyllähän siitä pienet traumat jäi.

Halusin kertoa myös oman tarinani kun tiedän että näitä luetaan kun omalle kohdalle tälläinen sattuu..

Täälläkin tuulimunaraskaus viikolla 7+1.. No sairaalaan sitten vain ja lääkkeillä yritettiin yli vuorokausi keskeyttää, tuloksetta. Ei oikein ollut muuta vaihtoehtoa kuin kaavinta. Ilmeisesti tuulimunat ei oikein tule lääkkeellisesti ulos.

Olin kauhuissani koska tietysti olin lukenut kaikkia keskustelupalstoja missä siitä pelotellaan ja itkin vielä leikkaussalissakin ennen kuin nukutettiin. Itse toimenpide oli todella lyhyt ja minua ainakin kohdeltiin todella hyvin alusta loppuun saakka. Tunti heräilystä sain ruokaa, juomaa ja hyvää kohtelua kaikinpuolin ja reilu 2h päästä pääsin saattajan kanssa kotiin.

Noh eihän tämä tietenkään mennyt niinkuin sadussa. Kotiin päästyäni samana iltana kaikki oli hyvin ja pari päivää siitä vuotoa lorahti kerralla niin paljon että säikähdin ja menin paniikkiin. Sitten seurasivat todella helvetilliset kivut alavatsalla ja alaselässä, eikä noihin kipuihin oikein särkylääkkeet auta. No ei muuta kuin sairaalaan omalle lääkärille ja kahdet antibiotit kohtutulehdukseen. Näitä nyt sitten popsitaan ja huilataan kolme päivää ja kokeillaan sitte sinne töihin paluuta taas. 

Traumat tästä kyllä on jäänyt ja seuraavalla kerralla toivottavasti on se mies jolla on munaa kantaa myös vastuunsa tälläisestä, ettei tarvitse yksin itkeä ja pelätä.

tänään kävin kohdunkaavinnassa, oli mukavat lääkärit ja hoitajat, nukutettiin ja heräsin 30min toimenpiteen jälkeen josta pääsin heti syömään kanttiinin tapaseen ilmaisjutskaan ja siitä 10minuutin päästä vaatteenvaihdon kautta kotia :) kaikki meni todella hyvin, vuoto on vähäistä ja kivut vastaa menkkakipuja eli ei todellakaan pahat!

Mulla kaavinta tehtiin keskeytyneen keskenmenon vuoksi ja kaikki meni hyvin ja sittemmin olen saanut kaksi lasta.