tahtoo 3.lapsen, huono ihminenkö?

ja raha riittää.

Sen verran itsekäs olen. Jos mies ei tosiaan halua kolmatta lasta, hän ei siihen suostu. Kyllä pitäisi ison ihmisen osata pitää oma kantansa jos on siitä täysin vakuuttunut.



Tietysti myös sillä on merkitystä miten suostuttelee eli meneekö uhkailun ja kiristyksen puolelle vai kertooko nätisti miten mukava olisi saada kolmas lapsi ja mitä kaikkea hyvää se toisi tullessaan.



Tsemppiä miehen pään kääntämiseen! Itselläni on sama homma edessä, tosin se lupa kolmannelle on jo, nyt vain pitäisi saada miehen pää kääntymään yrityksen alkamisajan kohdalla.

Kovasti haluaisin vielä vauvan. Tyttövauvan, jos voisin valita. Valitettavasti meille ei varmaan lapsia enää suoda, kun nämä pojatkin on tehty hoidoilla ja kaikki julkisen puolen hoidot on meille tehty. Ehkäpä saan vielä suostuteltua mieheni uusiin hoitoihin yksityispuolelle...



Tuntuu kovasti siltä, että jotain jää puuttumaan, jos en tyttöä tule koskaan saamaan, vaikka poikani ovatkin ihania ja rakastan heitä.

ja jatkaisin suostuttelua. En voisi minäkään mitään sille tunteelle ja varmaankin lopulta ahdistuisin ja jopa masentuisin. Se tunne vaan on todellakin niin vahva, että en voisi vaan viitata kintaalla ja jatkaa elämääni.

ja edelleen olen sitä mieltä, että anna periksi äläkä suostuttele. Ymmärrän, että se on varmasti kova paikka luopua siitä haaveesta, jos kova vauvakuume vaivaa.



Ymmärrän vaan miehesi kannalta asiaa paremmin, koska meillä tilanne on toisinpäin, enkä osaisi kuvitella mitään sen kamalampaa kuin kolmannen lapsen meille (johon mieheni yrittää minua suostutella, ja koen sen todella painostavana ja hermostuttavana sekä ahdistavana asiana keskustellessakin jo)



Koittaisit ajatella positiivisesti, teillä siis on jo kaksi lasta! Mitä kaikkea voitkaan tehdä kun ei tarvitse aloittaa enää vauvarumbaa. Eikä ole siis edes takeita, että lapsi olisi terve, mitäs sitten...? Ja entä se koira, jota viimeksi ehdotin..? :)

Miksi miehesi ei halua kolmatta?



Meillä toisen lapsen synnyttyä mies teetätti itselleen sterilisaation ilman suostumustani (olin 24v.). Vauvakuume oli vuosia tosi kova ja purin miehelleni siitä tuskaani. Noin 5 vuotta puhuttuani, mies sanoi: "okei mennään hoitoihin". Olin järkyttynyt ja yllättynyt. Toki iloissanikin.



No, nyt poika on 3v. ja kirjoitettiin juuri avioeropaperit. Minusta eron syy on miehen peliriippuvuus ja epäluotettavuus, miehestä kolmas lapsi...

Voi kiitos vastauksista. Ihanaa kun sain positiivisia viestejä, en tiedä mikä ihme oli kun kirjoittelin joku aika sitten asiasta ja niin negatiivista kommenttia tuli, että aloin melkein tuntea itseni rikolliseksi kun uskallan haaveilla ja miehellekin siitä puhua. En kiristä mielestäni miestä kuitenkaan. Joo tilaa riittäis nyt, ennen oli 2 h + k ja nyt 1,5 kk asuttu 5 h + k, on kyllä ihanaa! Vauvakuume vain pahenee kun töissä näen vauvoja (perhetyöntekijä olen). Miehellä omia haaveita ja toteuttaakin niitä, en toki ole kieltänyt, kun ne hänelle tärkeitä. Toivoisin vain että hän voisi edes harkita tämän minun haaveeni toteutusta, yksinhän se ei valitettavasti onnistu. Lisääkin kommentteja saapi tulla.

Sun täytyy keksiä jotain muutakin sisältöä elämääsi.

Joo koiraa ei tähän taloon enää tule, meillä oli parhaimmillaan 2 koiraa ja 2 kissaa. Minulla koirat ja miehellä kissat kun yhteen mentiin. Ei viitsis edes lasta koiraan verrata. Minunko tehtävä se on periksi antaa, entä se katkeruus joka luultavasti minulle siitä tulis loppuiäksi. Tää on tosi vaikea tilanne mun mielestä.Kyllä minä sen älyän että ketään ei voi pakottaa lapsen tekoon, toivoisin vain miehen pään vielä kääntyvän. Jotenki tuntuu että en ole vielä valmis luovuttamaan. Miksi sinä ajattelet ettet osaisi kuvitella mitään sen kamalampaa kuin 3.lapsen? Aika jyrkkää tekstiä mielestäni.

mutta itse koin pikkulapsiajan sekä vauva-ajan todella rankkana, koin sen todella ehkä hirveimpänä aikana elämässäni ikinä. Siksi en osaa kuvitella mitään kamalampaa kuin vielä kolmas lapsi meille, nyt kun edellisten kanssa on juuri alkanut helpottamaan ja tuntuu että voi jälleen pitkästä aikaa elää vähän jo sitä "normaaliakin" elämää. Ehkä miehestäsi tuntuu samalta?



Ja sama asia siinäkin, että miehesikö tehtävä se sitten on periksi antaa? Entä hänen katkeruus siitä, jos masennus taas alkaa voimistumaan, uusi lapsi olisikin koliikkitapaus tai sairas tai mitä tahansa, mitä luulet miehesi miettivän katkerana "jos vaimoni ei olisi painostanut, meillä ei tätäkään hankaluutta olisi vaan normaali rauhallinen elämä ja yöunet!"



Jyrkkää tekstiä tosiaan varmaan, mutta yritän vaan saada sinua ymmärtämään myös sen toisen puolen. Itse selittelen näitä ihan samoja juttuja omalle miehelleni, eikä hänkään kyllä tunnu ymmärtävän.. vaikea asia.



t: kutonen

Luin tämän ketjun, kun aihe kiinnostaa, mutta olen kyllä ap:n kirjoittelusta siä mieltä, että hän taitaa olla aika pakkomielteinen tossa vauvakuumeessaan. Ei ihme, että miestä ahdistaa.

että vaikka kolmannen lapsen tekeminen on tosi iso juttu, niin en siltikään ymmärrä miksi joku ei voisi tehdä sitä kumppanin toiveesta. Ja tietenkin tällä tarkoitan niitä fiksuja _aikuisia_ ihmisiä, jotka kykenevät rakastamaan ja huolehtimaan siitä kolmannesta lapsesta, vaikka olisivat voineet jatkaa elämää kahden lapsen vanhempana.



Meillä tilanne on tuollainen. Mies olisi tyytyväinen näihin kahteen, mutta kun tietää miten tärkeä tämä kolmas lapsi on minulle, on mukana täysillä kunhan yrittäminen alkaa. Ja tiedän taatusti, että mies tulee lasta sekä rakastamaan että hoitamaan samalla tavalla kuin näitä nykyisiäkin lapsiamme.



nro 3(?)

nro 6:lle vastausta siis. Valitettavaa kun olet kokenut noin vaikeana vauva -ja pikkulapsiajan. Niin ja en minä miestä mielestäni painosta, minusta ei ole hyväksi padota tunteitaan. Millähän tavalla tämä tunne, tämä vauvakuume purkautuisi jos en siitä saisi miehelle puhua, pitäisi vain lykätä tunne johonkin pois ja unohtaa. Et varmasti ymmärrä, jos et itse koe näin/koet ihan päinvastoin. Suurin syy miehen väsymiseen oli hänen vuorotyönsä.En minä näin helpolla pysty luovuttamaan. Niin ja kyllähän tämä jonkunverran "syö parisuhdetta". Ei mene huudoksi ja riitelyksi, mutta mies menee ihan hiljaiseksi joskus kun puhun tästä.

Ja on paljon muutakin elämää, muun muassa nuo ihanat 6-v. poikamme ja 4-v. tyttömme. Tuo ikähän se on, tuo biologinen kello joka tikittää (pian 35-v.). Tunne että ei kannata aikailla jos vielä meinaa.

Joo koiraa ei tähän taloon enää tule, meillä oli parhaimmillaan 2 koiraa ja 2 kissaa. Minulla koirat ja miehellä kissat kun yhteen mentiin. Ei viitsis edes lasta koiraan verrata. Minunko tehtävä se on periksi antaa, entä se katkeruus joka luultavasti minulle siitä tulis loppuiäksi. Tää on tosi vaikea tilanne mun mielestä.Kyllä minä sen älyän että ketään ei voi pakottaa lapsen tekoon, toivoisin vain miehen pään vielä kääntyvän. Jotenki tuntuu että en ole vielä valmis luovuttamaan. Miksi sinä ajattelet ettet osaisi kuvitella mitään sen kamalampaa kuin 3.lapsen? Aika jyrkkää tekstiä mielestäni.

kun eka ilmoitti tulostaa joo ja kolmeen päädyttiin =) mahtuu autoon ja asuntoon (eikai ny sentää.. mut vitsillä..) sis nyt jo haaveilaa isommasta kämpästä asutaa kolmiossa, mut hyvin mahdollista että kolmas onkin kolme ja neljä... mun äidillä on epäindenttinen kaksoissisko.. eli saa nähdä miten meitin käy

mutta toisaalta, eikö nyt olisi tavallaan sinun vuorosi tulla miestäsi vastaan...?



Siis tarkoitan, että kun teillä tosiaan on jo kaksi lasta!



Eri asia, jos kiistelisitte vaikkapa siitä, tehdäänkö lapsia ylipäätään ollenkaan vai ei? Mutta siis kyse on kuitenkin jo KOLMANNEN lapsen hankinnasta...



Entä jos laittaisit asian jäähylle vaikkapa vuodeksi. Yrittäisit ainakin :) Koita ihan tosissasi, jos löytäisit jotain muuta johon uppoutua. Äläkä puhu miehellesi asiasta, kirjoita vaikkapa päiväkirjaa sen sijaan?



Voihan se olla, että miehesi alkaisi itse miettiä asiaa tai olisi vähemmän "karvat pystyssä" asiaa vastaan, jos sillä saralla olisi ollut hiljaista (huoahdus ja miettimistauko?) jonkin aikaa :)



t. kutonen (ja mikä muu numero nyt olinkaan)

Onko naista, jolle se ei sitä olisi. Vauvakuumeen kourissa ei mikään muu pyöri mielessä, kuin ovis ja kuinka sen saa hyödynnettyä. Ja oviksen

jälkeen raivokas oireiden etsintä? Musta ihan normaalia naisen elämää?

Ihanaa että sinulla on mies myöntynyt 3.lapseen. Jotenkin noin minäkin ajattelen, että vaikka kumpikin ei haluaisi lasta yhtä paljon, toinen voi suostua kun tietää kuinka tärkeä asia on toiselle osapuolelle. Tavallaan että hänelle olisi riittänyt kaksikin lasta, mutta myöntyi ja halusi toteuttaa toiselle tärkeän asian ja suostui. Ja rakastaa ja huolehtii lapsesta. Onhan elämässä paljon asioita, mitä molemmat ei tahdo yhtä paljon, mutta silti toinen suo toiselle sen, vaikea selittää. Lapsella on tietysti oikeus syntyä molemman vanhemman toiveesta/toivottuna.

miksipä sinä et voisi olla se, joka "suostuu kun tietää kuinka tärkeä asia on toiselle osapuolelle"? Jos miehesi ei sitä kolmatta halua, miksi et voi myöntyä ja tyytyä kahteen lapseen, tuskin miehesi ihan tuulesta on mielipiteensä temmannut ja siitä näin kauan kiinni pitänyt, täytyy siis olla tärkeä asia hänelle?

Ihanaa että sinulla on mies myöntynyt 3.lapseen. Jotenkin noin minäkin ajattelen, että vaikka kumpikin ei haluaisi lasta yhtä paljon, toinen voi suostua kun tietää kuinka tärkeä asia on toiselle osapuolelle. Tavallaan että hänelle olisi riittänyt kaksikin lasta, mutta myöntyi ja halusi toteuttaa toiselle tärkeän asian ja suostui. Ja rakastaa ja huolehtii lapsesta. Onhan elämässä paljon asioita, mitä molemmat ei tahdo yhtä paljon, mutta silti toinen suo toiselle sen, vaikea selittää. Lapsella on tietysti oikeus syntyä molemman vanhemman toiveesta/toivottuna.

miksipä sinä et voisi olla se, joka "suostuu kun tietää kuinka tärkeä asia on toiselle osapuolelle"? Jos miehesi ei sitä kolmatta halua, miksi et voi myöntyä ja tyytyä kahteen lapseen, tuskin miehesi ihan tuulesta on mielipiteensä temmannut ja siitä näin kauan kiinni pitänyt, täytyy siis olla tärkeä asia hänelle?

Ihanaa että sinulla on mies myöntynyt 3.lapseen. Jotenkin noin minäkin ajattelen, että vaikka kumpikin ei haluaisi lasta yhtä paljon, toinen voi suostua kun tietää kuinka tärkeä asia on toiselle osapuolelle. Tavallaan että hänelle olisi riittänyt kaksikin lasta, mutta myöntyi ja halusi toteuttaa toiselle tärkeän asian ja suostui. Ja rakastaa ja huolehtii lapsesta. Onhan elämässä paljon asioita, mitä molemmat ei tahdo yhtä paljon, mutta silti toinen suo toiselle sen, vaikea selittää. Lapsella on tietysti oikeus syntyä molemman vanhemman toiveesta/toivottuna.

Mutta musta on hieman eroa myöntyykö mies kolmanteen lapseen vai jääkö nainen koko loppuelämäkseen miettimään millainen kolmas lapsi olisi ollut ja minkälainen hänestä olisi tullut. Nainen siis luopuisi kokonaan unelmastaan, mies vain siirtäisi sitä toivetta helpommasta elämästä parilla vuodella.

Se jonka mies myöntyi kolmanteen lapseen