Kunpa joku huolehtisi minusta

toivottavasti sun lapset huolehtii susta sitten myöhemmin.

Oikeasti paha mieli tuli puolestasi.



(((halaus)))



Toivottavasti tiedät ainakin olla ylpeä itsestäsi. Moni sinun tilanteessasi ei osaisi pitää puolestaan muista huolta, mutta sinä osaat. Olet siis voittanut lähtöasetelmasi, kasvanut niistä ohi. Se on HIENO saavutus johon ei moni kykene, olipa kyseessä minkälaiset sydämen haavat tahansa.

Pitaako miehesi huolta sinusta ja pidatteko yhdessa huolta lapsista? Toivottavasti.



Tsemppia elamaan.

kyllähän sä varmaan "huolehtijan" löytäsit,mutta varaudu siihen että hetken se on kiltti.sit käy taas niin että sä oot se huolehtija... paskat sanon mä.ei täs elämäs kukaan huolehdi...

paitsi äiti vielä vähätteli koko ikänsä. Valitettavasti vuosien varrella on paljastunut, ettei mies tee mitään kunnolla loppuun asti(raha-asiat mm) ja minun pitäisi olla perheen ankkuri, joka pitää tämän veneen, sekä tyynessä, että myrskyssä paikoillaan. Ja nyt minä alan siihen väsyä ja toivoisin myös, että joku pitäisi minustakin huolta. Tsempit sinulle, ymmärrän täysin, miltä sinusta tuntuu. mies sanoi tänään 7-vuotiaalle pojalle, että lyö isiä niin mahaan, että isi pääsee sairaalaan lepäämään...huoh

todella tervettä aikuiselta mieheltä...joopajoo,mut tollasia ne on...:0 en oo tavannu yhtää aikuista miestä elämäni aikana:0

Ajattelen että on niin sääli, ettei ole jotain... naisverkostoja... ettei me naiset olla solidaarisempia, avuliaampia. Haaveilen joskus sellaisesta sisaruudesta - että naiset kantaisi yhdessä toistensa taakkoja silloin kun jonkun voimat on vähissä. Kaikki me tarvittaisiin joskus hoivaa.



On ihan perseestä tämä tämänkin palstan rähjääminen ja morkkaaminen ja oman paremmuuden todistelu. Kun tosiasia on että varmaan useakin meistä tuntee (ainakin joskus) ihan samoin kuin ap.



*halaus*

semmonen naisten yhteisö ois mukava:D

Kunpa oltais edes hieman empaattisempia.



Ja ap:lle lämmin halaus - koeta jaksaa!

jos ihmiset muutenkin olisivat solidaarisempia toisiaan kohtaan. Olisi ihanaa kun iloittaisiin oikeasti toisten onnistumisista ja saavutuksista ja tuettaisiin vaikeina aikoina. Ei ne toisten onnistumiset ja onni ole meiltä muilta pois. Niin että jos joku ja varsinkin nainen (koska edelleen oikeutemme elää ja tehdä mitä haluamme usein kyseinalaistetaan) saa jotain hienoa aikaiseksi niin eikö me muut voitaisi pitää sitä kunniana koko naisväestölle, eikä uutenä kyräilyn kohteena.



Vähän aiheen vierestä, mutta pitäkää ihmiset toisistanne huolta!



Haleja AP:lle!

Juttele sille miehellesi ja pyydä että hoivaa sinua. Kerro, että sellaisesta sinulle tulisi hyvä mieli. Mahtaisiko ymmärtää ja täyttää toiveesi.

Tää av ei vaan ole se paikka :( Perustetaan "toinen av" missä kukaan ei arvostele toista, ei v*ttuile eikä kiusaa. Tsempataan toisiamme huonoina hetkinä ja iloitaan yhdessä onnistumisista :)



ap:lle iso halaus täältäkin!!

syyttelemättä. kahvilassa kahden kesken, lapset hoitoon. ei väsyneenä.

pitäisi olla mies ja sitten pitäisi muistaa tasa-arvo.





Te naiset vaaditte ihan helvetin vaikeita asioita meiltä miehiltä. Sen lisäksi olette muuttaneet yhteiskuntaa nopeasti ja liian paljon lyhyessä ajassa. Miehen on vaikea sopeutua tähän "uuteen aikaan"



On hyvin vaikea olla modernimies.

Minustakin olisi mukavaa hoivata ja huolehtia perheestä. Mutta ei, te muutitte maailman vaikeaselkoiseksi.

Siinäpä hoivaatte. Toivottavasti maailma muuttuu takaisin entiselleen.



T: 11cm mies

Osaatko ottaa vastaan huolenpitoa tai odottaa sitä muilta..? Toivon, että miehesi ymmärtää pitää sinusta huolta.

Ja kasin verkosto oli ihana ajatus.

Ei yhtäkään ilkeämielistä mollaamista. Kiitos!



Minulla on "ihan hyvä" mies. Kyllä hän lapsista huolehtii mutta minä joudun huolehtimaan hänestä. Taitaa muutenkin sellaiset vaimojaan hoivaavat miehet olla harvinaisia aarteita.



Mietin että olen kyllä aika säälittävä olento kun liikutuin niin suuresti sairaanhoitajan ammatikseen antamasta hoivasta. En tätä kehtaisi livenä kenellekään tunnustaakaan.



Mutta olen ainakin ymmärtänyt että jos lapsena jää vaille hoivaa sitä etsii sitten koko ikänsä. Eli omia lapsiani paapon ehkä liikaakin. Mitähän he sitten aikuisina mahtavatkaan etsiä.



ap

Mä ajattelen, että mummoni oli varmaan elänyt sellaisen elämän, ettei hänestä huolehtinut kukaan. Sen sijaan, että hän olisi muuttunut ilkeäksi hän vaan huolehti toisista ihmisistä aina enemmän, jopa liikaa. Silläkin oli hintansa.

N. Viisikymppisenä hän alkoi tulla sellaiseksi, että alkoi teeskennellä olevansa sairas, että pääsi lääkärille. Sai huomiota. Parasta kaikesta oli, kun pääsi sairaalaan. Jos hän pääsi sairaalaan, sieltä hän ei tosiaan olisi halunnut pois.

Ymmärrän vasta nyt, että tää oli sairaus, ja nimeltään münchausenin syndrooma.

Ei onneksi m.proxy-tyyppiä, missä vahingoitetaan omia lapsia. Mutta haetaan huomiota ja rakkautta, mikä on jäänyt omassa elämässä saamatta.

Näinkin voi käydä.

jos annat

Oma tilanteeni ei aivan noin paha, tai siis en kaipaa niin paljon tuota, olen sellainen pärjäilijä. Mutta tosiaan, miten nautinkaan hammalääkärissä (kyllä!), tai vaikka vaatekaupassa, jossa avulias myyjä - olen keskipiste! Joku huolehtii minusta!



Pidetään siskot toisistamme huolta. Huomataan, kun ystävä väsyy ja autetaan. Kun jokainen tekee vähän, auttamista on paljon.

"Helvetissä on erityinen paikka naisille, jotka eivät auta toisiaan."



Voimia, ap. Musta jotenkin tuntuu, että asia vielä ratkeaa parhain päin ja saat, mitä tarvitset ja ansaitsetkin.