Lue keskustelun säännöt.
Haluaisin ihan oikeita mielipiteitä tai kokemuksia
24.04.2010 |
Suhteessa narsistisen miehen kanssa 18 vuotta, kaksi lasta, matkan varrella jo kaksi avioeroyritystä, mutta molemmat lopulta perunut. Nyt olen löytänyt uuden rakkauden, minä aiemmin tunneköyhä, joka ei ikinä rakkauteen uskonutkaan. En vain pääse narsistisesta miehestäni eroon mitenkään, kaikki yritety mutta yhteinen asunto ja laina ym pitävät vielä yhdessä, miten tulee toimia, pitääkö vain ottaa vuokra asunto ja lasten kanssa muuttaa vaikka tietää että mies ei pysty oman palkkansa kanssa taloon jäämään. Narsismi välillä pahempaa, välillä menee paremminkin. Mutta nyt vaan tuntuu että enää minuuttiakaan ei jaksaisi, mistä saisi apua tai mitä tehdä..
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ero on aina vaikeaa. Varsinkin kun on yhteistä omaisuutta ja lapset. Oma hyvinvointi kannattaa laittaa kuitenkin etusijalle, sillä jos voit huonosti, se vaikuttaa lapsiinkin.
Itse asuin avoliitossa 14 vuotta, sinnitellen ja toivoen parempaa aikaa. Olihan niitäkin. Mutta jotenkin se vain aina ajautui samoihin kuvioihin. Alkoholismi, väkivalta tai sen uhka, mustasukkaisuus jne. Itse kävin terapiassa ja söin mielialalääkkeitä, mutta mies ei jaksanut nähdä sellaisesta itselleen apua...
Ajauduin itse lopulta päihteiden käytön, väkivallan ja pettämisen kierteeseen. Aloin siis toistamaan, kenties kostamaan, mieheni puuhia. Eihän siitä mitään tullut. Lopulta sain mieheni ajamaan itseni ulos yhteisestä kodistamme. Kun asunto oli hankittu, mies tahtoi "vielä yrittää". Itse tiesin kuitenkin ettei paluuta ollut. Ero siis tuli.
En suosittele kenellekään yllä mainittua prosessia. Kärsin vieläkin jos eksäni, myös oman käytökseni jälkipyykistä omassa mielessäni. Olen tuonut arpia ja haavoja myös uuteen parisuhteeseeni. Aika näyttää onnistuuko tämäkään suhde, ongelmia on myös nykyisellä miehelläni, erilaisia tosin.
En tiedä kertooko tarinani sinulle mitään, onko siitä apua. Tiedän vain omasta kokemuksestani että joskus ei kannata...
Voithan tietenkin kokeilla (jos mies siihen suostuu) ensin asumuseroa? Kun olin itse asunut viikon verran lasteni kanssa vuokrakaksiossa, tiesin tehneeni oikean ratkaisun. Vaikka ongelmat jatkuivat mieheni taholla, olin itse niistä (melkein) vapaa. Kannattaa kuitenkin varautua jopa vuosia jatkuvaan kiusaamiseen, puhelinsoittoihin, tekstiviesteihin ym. Onneksi niihin ei tarvitse silti enää vastata...