Lue keskustelun säännöt.
Teini häpeää vaatimatonta kotiaan. Voiko olla totta...?
24.04.2010 |
Ihana tyttäremme on saanut uusia kavereita yläkoulun myötä ja ilmeisesti siksi oma koti heihin verrattuna on noloakin nolompi. Hän ei voi tuoda kavereita kotiin, ja häpeilee ja moittii taloamme jatkuvasti.
Joihinkin koulukavereihin verrattuna meillä onkin vähintään köyhää: 70-luvun tiilitalo lähes alkuperäiskunnossa. Lasten huoneet on laitettu heidän toiveidensa mukaan, muut tilat ovat vanhaa ja kulunuttakin.
Olenko julma kun en ole vielä taipunut remonttiin? Tyttö itkee ihan tosissaan sitä, että meillä on niin rumaa ja noloa ja hän jää syrjään kaveriporukoista.
Kommentit (61)
mihin teillä ne talorahat on laitettu eli toisin sanoen sen, että hänellä on trendikäs vaatevarasto ja mahdollisuus hoitaa itseään ja reissata juurikin siksi, että olette valinneet näin päin? Olisiko hän valmis luopumaan matkoista ja vaatteista saadakseen asua jotenkin toisin?
Oletko puhunut tyttärellesi ja kertonut sen, minkä täälläkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
selventää tätä meidän perheen aikuisten päättämää talouslinjausta. Eli kielikursseihin, ulkomaanmatkoihin, harrastusleireihin on aina varaa. Samoin jokapäiväiseen pikkuluksukseen, kahviloissa istumiseen, elokuviaan jne. Vaatteet ym on myös hankittu hänen toiveidensa mukaan, sillä toki nyt käsitän että on hirveää lapselle olla liian erilainen. Mutten vielä ymmärtänyt, että nämä ulkonäköpaineet ulottuvat jo asuntoonkin.
Mutta onko teillä muilla ollut vastaavia keskusteluita, vai ihanko yksin nyt painin asian kanssa? ap
enkä mielellään tuonut kavereita. Häpeän vieläkin kotipaikkaani. Vanhemmat eivät koskaan nähneet tarpeelliseksi sisustaa yhtään, kaikki huonekalut ikivanhoja ja eriparia, kulahtaneet räsymatot joka huoneessa, maali hilseilee talon nurkista ja kaikki on vähän sinne päin... Vaikka ihan työläisperhe oltiinkin, niin kyllä sitä olisi varaa laittaa vaikka pikkasen maalia ja tapettia, edes huone vuodessa. Se ei mahdottomia maksa.
On meilläkin nyt 50-luvun talo, mutta joka huoneessa on uudet tapettipinnat ja siistit laminaatit, vessa, sauna, kylppäri ja keittiö sekä ikkunat uusittu. Huonekaluja ollaan ostettu sitä mukaa kun rahaa on ollut, mutta mitään vanhaa ja räjähtänyttä ei olla hamstrattu. Pikkurahalla saa ihan nätin kodin, kun vaan viitsii itse tehdä ja laittaa.
miten tytär reagoi perusteluihisi?
Asiana uskon tämän kyllä hyvinkin; halusimme me vanhemmat tai emme, teinit arvottavat toisiaan pitkälle myös vanhempien varallisuuden perusteella. Ja varallisuuden selkeimpiä ulkoisia merkkejä on asumistaso.
Ei se asiasta silti kovin fiksua tee, mutta fiksuutta joudumme jälkikasvulta odottelemaan vielä liki kymmenen vuotta :-/
on ollut tyylikkäämpi kuin sun nykyinen koti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
unohtui vastata, eli tyttö pitää nykyelintasoa ihan normaalina ja järkyttyy jos siitä muka pitäisi tinkiä. Sehän on ihan itsestäänselvää, näinhän on "kaikilla" kavereillakin. Siis ihan kaikilla, etenkin niillä, joita mä en edes voi tämän nolon kämpän takia oppia tuntemaankaan.
Tyttö halusi harrastuksen vuoksi kouluun, jossa on lähikoulua paremmat mahdollisuudet harrastamiseen. Onkohan se nyt sitten sellainen eliittikoulu, koska siellä ei ole ketään "yhtä köyhää kun me".
Me taas emme. Lohkeillut maali tai likaiset ja tummuneet tapetit ei meistä ole kodikasta. Ja jokainen elää sellaisessa kodissa kuin haluaa. Vaikka en pidä vanhempieni kodista, asukoon sellaisessa, minun ei enää tarvitse. T: 25
Sisältö jatkuu mainoksen alla
monilla teineillä murrosiän epävarmuus ja ahdistus kanavoituu tuollaiseen, että ahdistutaan mistä tahansa, mikä omassa perheessä/kodissa poikkeaa muiden kodeista. Muistan itsellänikin olleen jotain tuollaisia ajatuksia. Silloin pelkää niin kovasti, että on jotenkin vääränlainen, että kaikki mikä vain voidaan tulkita merkiksi siitä, ahdistaa ja ärsyttää.
Eli onhan tuo teiniltä "typerää" ja lapsellista, mutta ihan normaalia, sellaisiahan teinit ovat. Koita kestää!
minusta talomme on ihan ok. En tosin ole kovin vaativainen. Käytän rahani mielummin vaikka matkoihin ja viikonloppureissuihin. Mutta ehkä pieni pintaremontti olisi ihan paikallaan. Siistiä ja nättiä meillä kyllä on, tekstiilejä ja huonekaluja on päivitty ihan tarpeen mukaan. No tästä ketjusta oppii sen että lapsia ei kannata hankkia ihan rahattomana. Onneksi remontti näyttää riittävän, ettei ihan uutta taloa sentään tarvitse rakentaa :)!
ap
vanhemmat teki vaatimattomasta elämisestä taidetta. Siihen toiseksi köyhimpäänkin piti ottaa mittava ero. Meille tulivat mikro, videot, kahvinkeitin, höyrysilitysrauta joskus 1990-luvun puolivälissä. Samalla ostettiin ensimmäinen sohvakalusto. Siihen asti tv:tä oli katseltu ylijäämälaverisängyn reunalta. Nytkin voin elävästi muistaa, miten häpeä ja nolotus kourasivat mahasta kun joku kaveri vaatimalla vaatien pääsi kylään ja näki kotimme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
selventää tätä meidän perheen aikuisten päättämää talouslinjausta. Eli kielikursseihin, ulkomaanmatkoihin, harrastusleireihin on aina varaa. Samoin jokapäiväiseen pikkuluksukseen, kahviloissa istumiseen, elokuviaan jne. Vaatteet ym on myös hankittu hänen toiveidensa mukaan, sillä toki nyt käsitän että on hirveää lapselle olla liian erilainen. Mutten vielä ymmärtänyt, että nämä ulkonäköpaineet ulottuvat jo asuntoonkin. Mutta onko teillä muilla ollut vastaavia keskusteluita, vai ihanko yksin nyt painin asian kanssa? ap
Te kuulutte elintapojenne ja -tyylinne perusteella toiseen sosiaaliluokkaan kuin mistä taas asumisenne kertoo. Tyylin perusteella ovat valikoituneet myös kaverit. Kuitenkaan asumisolonne eivät vastaa tätä statusta. Lähetätte vähän ristiriitaisia viestejä: tyylinne kortoo vauraudesta, asumisolosuhteet eivät sitten ehkä niinkään.
Etkö arvosta perhettäsi?
Materiaa en niinkään. Näin ollaan voitu maksaa asuntolaina jo vuosi sitten loppuun, lapset ovat saaneet valita harrastuksensa hinnasta riippumatta, matkoihin ja retkiin on aina ollut rahaa, kavereita on haettu ja viety omalla autolla, yövieraat ovat aina tervetulleita, ja kaikille ruoka- tai kahviaikaan paikalla olleille on tarjottua tuolia pöydän äärestä. Tyttö on saanut myös vaate- ja kampaajarahaa ehkä minua huimaavan summan, mutta olen ymmärtänyt, että tyytyväisyys ulkonäköön ja pukeutumiseen tuo varmuutta muutoin herkässä iässä.
Itse kyllä taidan sitten muistuttaa av-mammaa, mutta minä en vielä ollut nolotusten listalla...
ap
Ehkä tyttäresi on saanut niin paljon ulkoista hyvää,ettei enää osaa arvostaa sitä. Hän on kirjoituksestasi päätellen saanut kaiken mitä on halunnut, matkat,vaatteet,harrastukset yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teinit nyt valittavat mistä tahansa, mä kuulen jatkuvasti natkutusta nikotiinpurkan syömisestäni! On noloa kun mässytän purkkaa, ja miten voin olla riippuvainen nikotiinista, olen ihan säälittävä.
Eli tekemällä tehtyä valitusta tuo asunto-asiakin, ja varmaan jatkuu, jos ja kun teini näkee vanhemman naamasta, että osui ja upposi. Se taitaa olla äidille herkkä paikka, ei kelleen muulle.
Vertailun vuoksi sanottakoon, että me asumme kahden teinin kanssa kaksiossa, vanhemmat nukkuvat KEITTIÖSSÄ! Ja kas kummaa, teinien kaverit käyvät kylässä, eikä ketään hävetä yhtään. Just kun puhuin yhden lapsen kaverin äidin kanssa, ja valitin tilanahtautta, tämä toinen äiti sanoi, että ette tosiaan ole ainoita, hän tuntee useampia perheitä, joissa aikuiset nukkuvat keittiössä, olohuoneessa tai jopa eteisen nurkassa on sänky. Emme ole mitään snobbailijoita, teinit tietävät että rahaa ei ole isompaan asuntoon, ja siitä voidaan puhua ihan avoimesti. Täällä kaupungissa monet asuvat ahtaasti, se on hinta siitä, että saa asua hyvällä alueella palveluiden lähellä.
En osaa kuvitella, että lapset valittaisivat jostain sisustuksesta, ei herrajumala teineillä ole eikä pidä olla päätösvaltaa tuollaisiin asioihin!
Eli luu kurkkuun sille kakaralle, itse sanoisin, että mitä sä oikein selität, kuinka kehtaat arvostella omaa kotiasi tuolla lailla! Sulla on katto pään päällä, monilla ei ole, joten mieti vähän mitä puhut!
on kapea. Hän vertaa itseään siihen, mitä konkreettisesti näkee ympärillään. Nyt kaverit, eli se todellin elinympäristö, joka tässä vaiheessa on tärkein, on ihan eri maailmasta kuin hän. Jos tyttösi olisi koulussa, jossa perheissä olisi vaikka edellä mainittuja asumisjärjestelyjä, hän ei ehkä kehtaisi sanoa asuvansa omitusasunnossa ja omakotitalossa...
Kantsii olla aina itseään vähän köyhemmässä ja lihavemmassa seurassa, niin on edukseen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin juuri, että lapsenne ovat saaneet aina mitä ovat halunneet, isoja summia kampaajiin ja vaatteisiin jne. No just, niin makaa kuin petaa. Tuolla systeemillä tulee itsekkäitä, hemmoteltuja ja ilkeita muksuja, jotka eivät tosiaan arvosta mitään mitä heille on annettu ja mitä heillä on. Olisi vähän kasvattamisen paikka.
En tajua mitä täällä taas horistaan! Tytölläsi on ongelmana normaali nuoruuden epävarmuus ja huonommuuden tunne. Osoita hänelle että teidän elämänne ja teidän kotinne on juuri sellaisena kuin se on hyvä, se on se tärkein viesti jonka voit hänelle antaa tulevaisuuttakin varten. Teinit häpeävät aina vanhempiaan ja kotejaan ja itseään ja hyvät vanhemmat opettavat heille omanarvontuntoa.
En tajua mitä täällä taas horistaan! Tytölläsi on ongelmana normaali nuoruuden epävarmuus ja huonommuuden tunne. Osoita hänelle että teidän elämänne ja teidän kotinne on juuri sellaisena kuin se on hyvä, se on se tärkein viesti jonka voit hänelle antaa tulevaisuuttakin varten. Teinit häpeävät aina vanhempiaan ja kotejaan ja itseään ja hyvät vanhemmat opettavat heille omanarvontuntoa.
Varallisuus ei kuitenkaan riitä taas sellaiseen kotiin, kuin muilla kavereilla.
Silloin pelkää niin kovasti, että on jotenkin vääränlainen, että kaikki mikä vain voidaan tulkita merkiksi siitä, ahdistaa ja ärsyttää.
en enää yhtään ihmettele, miksi nykyteineillä on niin paljon ongelmia ja niistä kasvaa narsistisia aikuisia, kun vanhemmat alkavat tehdä remppaa, jos teini vähän inahtaa!
Teinit nyt valittavat mistä tahansa, mä kuulen jatkuvasti natkutusta nikotiinpurkan syömisestäni! On noloa kun mässytän purkkaa, ja miten voin olla riippuvainen nikotiinista, olen ihan säälittävä.
Eli tekemällä tehtyä valitusta tuo asunto-asiakin, ja varmaan jatkuu, jos ja kun teini näkee vanhemman naamasta, että osui ja upposi. Se taitaa olla äidille herkkä paikka, ei kelleen muulle.
Vertailun vuoksi sanottakoon, että me asumme kahden teinin kanssa kaksiossa, vanhemmat nukkuvat KEITTIÖSSÄ! Ja kas kummaa, teinien kaverit käyvät kylässä, eikä ketään hävetä yhtään. Just kun puhuin yhden lapsen kaverin äidin kanssa, ja valitin tilanahtautta, tämä toinen äiti sanoi, että ette tosiaan ole ainoita, hän tuntee useampia perheitä, joissa aikuiset nukkuvat keittiössä, olohuoneessa tai jopa eteisen nurkassa on sänky. Emme ole mitään snobbailijoita, teinit tietävät että rahaa ei ole isompaan asuntoon, ja siitä voidaan puhua ihan avoimesti. Täällä kaupungissa monet asuvat ahtaasti, se on hinta siitä, että saa asua hyvällä alueella palveluiden lähellä.En osaa kuvitella, että lapset valittaisivat jostain sisustuksesta, ei herrajumala teineillä ole eikä pidä olla päätösvaltaa tuollaisiin asioihin!
Eli luu kurkkuun sille kakaralle, itse sanoisin, että mitä sä oikein selität, kuinka kehtaat arvostella omaa kotiasi tuolla lailla! Sulla on katto pään päällä, monilla ei ole, joten mieti vähän mitä puhut!
ihan rehellisesti kertoo lapsilleen taloustilanteensa? Kuinka moni uskaltaa elää elämäänsä siten, että ei tarvitse näyttää että kyllä meillä rahaa on?
Mun mielestä ap on vanhempana tehnyt ehkä karhunpalveluksen lapselleen. Lapsi on ymmärtänyt, että meillä on kyllä rahaa matkoihin, kahviloihin, vaatteisiin... Sanoisin, että aikamoisiin turhakkeisiin. Ei ole lapsen vika jos kuvittelee, että ollaan rikkaita. Ihmettelee vain, että miksi koti näyttää sitten vääränlaiselta.
Vaatii luonnetta sanoa lapselle, että ei me nyt osteta niitä kalliita farkkuja. Ostetaan nämä halvemmat ja säästyvä raha laitetaan kasvamaan korkoa. Tai että nyt ei osteta jäätekökioskilta jäätelöä vaan supermarketista jätskipaketti, niin rahaa jää vähän johonkin muuhunkin.
minusta talomme on ihan ok. En tosin ole kovin vaativainen. Käytän rahani mielummin vaikka matkoihin ja viikonloppureissuihin. Mutta ehkä pieni pintaremontti olisi ihan paikallaan. Siistiä ja nättiä meillä kyllä on, tekstiilejä ja huonekaluja on päivitty ihan tarpeen mukaan. No tästä ketjusta oppii sen että lapsia ei kannata hankkia ihan rahattomana. Onneksi remontti näyttää riittävän, ettei ihan uutta taloa sentään tarvitse rakentaa :)!
ap