Suomenlapinkoira-belgianpaimenkoira (tervu) risteytys
Minkalainenhan koira olisi?
Kauan etsitty jo sitä oikeaa koiraa meidän perheeseen. Belgianpaimenkoira ollut ykkösenä, kahdesta pentueesta jo pentu ollut varattunakin, mutta huonoa tuuria ollut ja jääty ilman pentua.
Pari vkoa sitten tutustuimme paremmin kahteen suomenlapinkoira-pentueeseen ja ylipäätään rotuun ja tykästyimme rotuun, tosin hieman epäilyttää haukkuminen, koska asumme 2-perheen talossa.
Nyt putlahti eteen näiden kahden rodun risteytys-pennut, joista olis urospentuja vapaana (narttua emme halua). Minkahanlainen tuo olisi? Paimenkoiria kuitenkin molemmat, vaikkakin hyvin erityyppisiä.. Pennuilla siis emä belgi, isä lapinkoira.
Mielipiteitä?
Haemme siis mukavaluonteista perhekoiraa, jolle on tarjolla huomattavan paljon liikuntaa. Näyttelyistä emme ole niinkään kiinnostuneita, joten paperikoira ei välttämättömyys. Kunhan olisi terve ja agility & ehkä muutkin toiminnalliset jutut kiinnostaa. Kokemusta ei paljoa ole, minun lapsuudenkodissani oli pari mäyräkoiraa.
Kommentit (12)
Ei voi tietää miten vietit ja luonteenpiirteet periytyy ja ei voi tietää minkälainen koira siitä aikuisena tulee.
Ei voi tietää miten vietit ja luonteenpiirteet periytyy ja ei voi tietää minkälainen koira siitä aikuisena tulee.
Rotukoiratkin ovat yksilöitä, vaikka olisivat samoista vanhemmista.
että toinen lapinkoira menossa ja tämä rotu ei ainakaan ole sairastellut koskaan yhään mitään. Varmaan tosi mukava yhdistelmä, mukavuudenhaluisempi belgi vähän tasoittaa vilkkaampaa lapinkoiraa, joten kombinaatio on varmasti täydellinen. Minä ottaisin!
Belgeissä erityisen paljon. Osittain kovin vaiettu sairaus.
niin, mutta tässä kuitenkin yhdistettynä ns. pehmä rotu ja terävä/kova rotu. Voi olla ylläreitä luvassa.
Mutta karvaani särähti tuo: kunhan olisi terve ja...
Sekarotuisten pentujen vanhemmat eivät pääsääntöisesti ole tutkittuja. Sieltä voi sitten pullahtaa ikäviä yllätyksiä pennun kasvaessa. Eivät sekarotuiset ole sen terveempiä kuin puhdasrotuisetkaan.
Tutustukaa huolella pentujen vanhempiin ensin. Varsinkin emä periyttää myös luonnettaan pennuille eli olkaa tarkkoina. Molempien rotujen rotuyhdistysten sivuilta kannattaa myös käydä kurkaamassa mitä perinnöllisiä sairauksia roduilla on, ne sairaudet ovat mahdollisia myös näillä pennuilla.
suurin surminkaan. Mulla ei itellä tarmo, eikä aika piisaisi sen aktivointiin :D
Lapinkoira meillä sen sijaan on, eikä ne kaikki hauku suuna päänä, vaikka pystykorvia ovatkin. Enemmän on räkyttäneet kaikki belgit, joita olen tavannut, kuin tuo meidän melkein mykkä lappalainen... Mut siskolla sit on taas se toinen ääripää, joka ei osaa pitää kuonoaan kiinni millään. Haukkuherkkyyden musta voi erottaa jo pennusta. Pentulaatikon hiljaisin kaveri tuskin oppii ihan hirveenä räkyttämään myöhemminkään (vaikka koskaanhan ei pidä sanoa ei koskaan...)
Jos molemmat koirat ovat tiedossa ja nähtävissä, niin kannattaa varmasti tutustua vähän vanhempiin. Kuinka sähäköitä ja täpäköitä pakkauksia ne ovat? Ja jos ovat ihan rotukoiria kerran molemmat, niin ehkä niillä on jotain terveystutkimuksia tehty? Tai sukulaisilla, näkee koiranetistä (kennenlliiton sivuilta)
Näiden risteytyspentujen osalta isä on terveystarkastettu lonkkien, kyynärien, polvien ja silmien osalta (kaikki ok, lonkatkin A/A). Emällä sen sijaan ei ole noita tarkastuksia tehtynä, mutta emänemä on tarkastettu (ok) ja emän isälläkin ok, tosin lonkat B/C mutta kun emänemällä on A/A niin en pidä tuota kauhean isona ongelmana.
Muista, koiranetissä näkymättömistä sairauksista minulla ei ole tietoa, ei myöskään pentujen kasvattajalla (esim. epilepsia, diabetes jne)
En ole tavannut vielä pentujen vanhempia, vain kuvia nähnyt ja keskustellut kasvattajan kanssa puhelimessa.
ap
Ei voi tietää miten vietit ja luonteenpiirteet periytyy ja ei voi tietää minkälainen koira siitä aikuisena tulee.
No ei voi tietää mutta se ehkä helpottaa asiaa kun tietää mitkä rodut ovat risteytyneet. Sika säkisä otetaan sillo ku ei ole tietoa mistään rodusta!
Meillä belgianpaimenkoira/lapinkoira risteytys, uros. Ja on mitä mainion koira, meillä ei tosin saatu tuota haukkumista kuriin.. Haukkuu vieraita ääniä rapussa, ovikelloa ja joskus muille koirille.
Muuten niin suloinen ja kiltti, kuin koira olla voi. Pitää lapsista yms.. Liikkua jaksaisi vaikka kuinka :)
Meidän koiruutta luullaan usein pystykorvaksi, ehkä hieman siltä saattaa näyttää mutta joo ei :D
http://www.petsie.fi/pet.php?petid=29656
tässä kuvaa meidän yhdistelmästä..
Meillä on kyseinen ristetys, isä belgianpaimenkoira ja emä suomenlapinkoira. Aivan mahtava pakkaus ja ikää on kymmenen vuotta, koko ikänsä on terveenä pysyny. Pentuna oli riehakas ja on vieläkin. Tosi nopea oppimaan uusia asioita. Älykäs, ystävällinen ja energinen! Joko olette saaneet pennun vai miten siinä kävi? :)