Syy lapsen rikollisuuteen: eroperheet ja alhainen vanhempien koulutus.

Erotkaa viisaasti jos erottava on. Eron ei tarvitse merkitä katastrofia lapsille.



Viimeaikaisessa mielipiteiden vaihdossa koskien nuorison ja lasten käyttäytymistä on pohdittu sitä, kuinka lapsista on voinut tulla vanhustenpotkijoita, jotka eivät erota oikeaa vasemmasta, hyvää pahasta. Joku ehdottaa, että lapsia pitäisi kunnioittaa, toinen että heidät pitäisi kurilla alistaa vanhempien tahtoon.



Keskusteluun ei ole sisällytetty yhteiskuntamme aikuisia, joilla yleisesti esiintyy samoja oireita kuin lapsillamme: he ovat hämmentyneitä, ikään kuin todellisuudentaju olisi hävinnyt. Yhteiskuntamme näyttää pysyttelevän pystyssä keinotekoisten, epätodellisten uskottelujen varassa. Epätodellisia uskomuksia tarjoavat liikkeet, linjat, uskontokunnat, puolueet ja raittiusliike, muitakin lienee.



Korkean tason esimerkki todellisuuden ja kuvitteellisuuden lapsenomaisesta sekoittamisesta voisi olla poliitikko, joka uskottelee puhuvansa kahtena eri persoonana. Muitakin on. Miten voisimme otaksua, että lapsista jotka joutuvat varttumaan tällaisessa ympäristössä, voisi kehittyä inhimillisiä?



Suuripiirteisesti lapset omaksuvat yhteiskuntansa ajattelemattoman tavan luokitella kaikki ihmiset kahteen äärimmäisyyteen, mitä ne sitten kulloinkin ovatkin. Juoppoja tulee halveksia, samoin köyhiä, sairaita, kommunisteja, kapitalisteja, yksinäisiä, rampoja. Samalla vaaditaan kunnioitusta vanhemmille, jumalalle, raittiille, rikkaille, urheilijoille, misseille kansanedustajille ja opettajille. Sekä tietysti kommunisteille ja kapitalisteille.



Jos pysähtyisimme ajattelemaan asiaa, niin ehkä huomaisimme, että kunnioittaminen on yhtä väärin kuin halveksiminenkin. Kunnioitus on epätodellista ylentämistä ja halveksunta epätodellista alentamista. Molemmat ovat todellisuuden kieltämistä. Kauppias, joka myy tavaraa "vain" kymmenellä eurolla ja asiakas joka maksaa "jopa" kymmenen euroa lopulta -todellisuudessa -vaihtavat tasan kymmenen euroa. Täsmälleen.



Kun keskustellaan suhtautumisesta lapsiin, kunnioitus on yhtä väärin kuin vähättelykin. Mutta ihminen, joka ei voi hyväksyä todellisuutta vääristää sitä johonkin mielikuvitukselliseen suuntaan. Miksi? Ehkä siksi, että kehittymättömän ihmisen sisu uskottelee, että näin olisi tehtävä.

Ei eroperhe tai vanhempien alhainen koulutus itsessään ole mikään syy mihinkään. Altistava tekijä voi ollakin, mutta tuskin syy. Mieti vähän mitä kirjoitat.

Yh-äitejä ei pidä syyllistää VAAN: rikkinäisen perheen huonoista vaikutuksista kehittyvään lapseen ei pidä vaieta, jotta äidit eivät syyllisty.



Eli se ei ole riittävä syy vaikenemiseen, että äideille ei tule paha mieli.



Isillä on ihan yhtä suuri vastuu tai jopa suurempi noista eroista siis.

eli lisää selvästi mahdollisuutta rikollisuuteen.



Kyllä myös terveestä ydinperheestä voi kasvaa rikollinen nuori.



Puhun tässä todennäköisyyksistä.



Itse olen tullut siihen tulokseen, että myös kaverien vaikutus on suuri, vaikka kotoa oikeat arvot saisikin. Ilmoitinkin juuri lapseni partioon, josta onneksi kovasti tykkäsivät. (En tietenkään pakota harrastuksiin.)



ap

eroperheen lapset elävät sekavaa elämää ja heidänkin elämästään tulee sitten sekavaa.



Näin yleensä käy. Tunnen kyllä YHDEN poikkeuksenkin. Eli siinä on poika ja vanhemmat eronneet. Eivät ole pojan vuoksi hankkineet uusia puolisoita ja uusia lapsia. Poika viettää joka toisen viikonlopun isällään ja pari viikkoa kesällä. Todella toimivaa ja vanhemmat hyvin epäitsekkäitä.

yhteen hiileen syyllistämättä toisiaan. Koska aina on ja tulee olemaan niitä jotka arvostelevat toisten tekemisiä ja tulemisia syyllistämällä. Nämä ominaisuudet siirtyvät lapsiin. Välinpitämättömyys toisiaan kohtaan lisääntyy. Syyllistäminen ei ole lääke mihinkään ongelmaan.



Lähdetään vaikka siitä miksi "jeppe" juo? Me tiedämme että yhteiskunnan tukiverkko vangitsee putoajat. Siihen tukiverkkoon luotetaan ja tukeudutaan liiankin helposti. Ei tarvitse suurempia pinnistellä. Meidän arvot ovat muuttuneet radikaalisti...välinpitämättömyys itseämme ja toisia kohtaan on kasvanut.....



Ennaltaehkäiseviä ideoita kehiin ap.

mutta yleensä sen rikollisuuden yms. häiriökäyttäytymisen aiheuttaa monen riskin summa eli eroperheessä on todennäköisemmin myös alhaisen koulutustason vanhemmat, jotka todennäköisesti tienaavat vähemmän, dokaavat ja tupakoivat enemmän ja ovat väkivaltaisempia ja ovat saaneet lapsensa nuorempina, imettävät vähemmän ja syöttävät lapsilleen epäterveellisempää ruokaa.



Jokaisesta perheestä varmastikin löytyy ainakin joku riskitekijä.

kouluissa olisi perhe- ja parisuhdekasvatusta.



Eron saamista voisi vaikeuttaa jotenkin, jos on jo lapsia.



Pariterapiaa helpommin saataville ja vaikka kutsuja pariskunnille siihen viiden vuoden välein. Ilmaiseksi, sillä säästäisi jatkossa yhteiskunnan varoja, jos erot vähenisivät.



Ilmainen parisuhdekurssi juuri avioituneille.



Itsekkyyden ilmapiiriä pitäisi jotenkin poistaa kaikkialta. Se lienee perussyy usein. En tiedä, miten hetimullekaikkitänne-ilmapiiriä voisi poistaa. Se lienee yleinen kaikissa kehittyneissä maissa nykyään.



Miten saisi perhekeskeisyydestä tärkeämmän. En tiedä.

eroperheen lapset elävät sekavaa elämää ja heidänkin elämästään tulee sitten sekavaa. Näin yleensä käy. Tunnen kyllä YHDEN poikkeuksenkin. Eli siinä on poika ja vanhemmat eronneet. Eivät ole pojan vuoksi hankkineet uusia puolisoita ja uusia lapsia. Poika viettää joka toisen viikonlopun isällään ja pari viikkoa kesällä. Todella toimivaa ja vanhemmat hyvin epäitsekkäitä.

jossa vahemmat ovat uhreja. He siirtävät lapseen syyllisyyden tunteen siitä etteivät saaneet hankkia lapsia tai uutta puolisoa. Lapsi ei ole aina lapsi vaan kasvaa aikuiseksi ja oppii ymmärtämään asioiden yhteyden. Erossa lapsi syyllistää aina itseään.

Vaikka vanhemmat eroavat on lapselle kerrottava ettei syy ole hänen. Lapsen on tunnettava turvallisuutta kaikissa tilanteissa. Ja sisarpuolista voi tulla niitä maailman rakkaimpia ihmisiä...

Elämää ei pidä sulkea pois vaikka erotaankin.

äitinsä kanssa kahdestaan eläneet (samoin oli myös lesboperheissä) menestyivät keskimääräistä paremmin elämässä. Ts. usein taustalla on riitaisa, jopa väkivaltainen perhe-elämä joka päättyy riitaisaan eroon. Nämä ovat ne seikat jotka nostavat rikostilastoja jne. Ja mahdotonta on tutkia kumpi sitten olisi ollut parempi lapsen kannalta: erota vai jatkaa huonoa avioliittoa.

kouluissa olisi perhe- ja parisuhdekasvatusta. Eron saamista voisi vaikeuttaa jotenkin, jos on jo lapsia. Pariterapiaa helpommin saataville ja vaikka kutsuja pariskunnille siihen viiden vuoden välein. Ilmaiseksi, sillä säästäisi jatkossa yhteiskunnan varoja, jos erot vähenisivät. Ilmainen parisuhdekurssi juuri avioituneille. Itsekkyyden ilmapiiriä pitäisi jotenkin poistaa kaikkialta. Se lienee perussyy usein. En tiedä, miten hetimullekaikkitänne-ilmapiiriä voisi poistaa. Se lienee yleinen kaikissa kehittyneissä maissa nykyään. Miten saisi perhekeskeisyydestä tärkeämmän. En tiedä.

Avainsana voisi olla yhteisöllisyys ja toisista välittäminen aidosti. Vaikka ihmisille järjestyy perustarpeet,olemme äärettömän yksin/yksinäisiä. Ensimmäinen ajatus ei vältämättä tarvitse olla "mikä tuokin luulee olevansa" Syy on sinun että minulla ja muilla on asiat huonosti. Sinä pukeudut kummasti...te olette ihmeellinen perhe...

Itselleni herää ajatus itä-keskuksen edessä pullo povessa hyörivistä kansalaisista "ihminen joka ei kestänyt maailman raadollisuutta" Hän ei ole yhtään sen huonompi kuin se joka popsii mieliala lääkkeitä. Molemmat turruttavat tuskaansa jota eivät voi käsitellä. Masennus lääkkeitä syövien määrä on kasvanut räjähdysmäisesti.Pilleri päivässä pitää huolet poissa.

Meidän on opittava ymmärtämään syy ja seuraus. Kaikkeen löytyy selitys. Meidän on osattava katsoa sitä syyllistämättä.

Vanhemille ja opettajille voisi järjestää yhteisiä seminaareja koulun ja vanhemmuuden vastuusta. Asioita voidaan tehdä "isosti" eikä kukaan tuntisi itseään leimatuksi.

et isä ja äiti pidättäytyvät elämästä. Viittaan tuohon jossa uutta suhdetta eivät ole kummatkaan aloittaneet. Lapsen on hyvä saada kokea toimivia parisuhteita. Saa niistä mallin. Ihmisen perusvietteihin kuuluu pariutuminen.



Minä en usko, et lapsella myöskään paras asua yh perheessä.

Me voisimme ottaa oppia muista kulttuureista.

Avainsana voisi olla yhteisöllisyys ja toisista välittäminen aidosti. Vaikka ihmisille järjestyy perustarpeet,olemme äärettömän yksin/yksinäisiä. Ensimmäinen ajatus ei vältämättä tarvitse olla "mikä tuokin luulee olevansa" Syy on sinun että minulla ja muilla on asiat huonosti. Sinä pukeudut kummasti...te olette ihmeellinen perhe...

Itselleni herää ajatus itä-keskuksen edessä pullo povessa hyörivistä kansalaisista "ihminen joka ei kestänyt maailman raadollisuutta" Hän ei ole yhtään sen huonompi kuin se joka popsii mieliala lääkkeitä. Molemmat turruttavat tuskaansa jota eivät voi käsitellä. Masennus lääkkeitä syövien määrä on kasvanut räjähdysmäisesti.Pilleri päivässä pitää huolet poissa.

Meidän on opittava ymmärtämään syy ja seuraus. Kaikkeen löytyy selitys. Meidän on osattava katsoa sitä syyllistämättä.

Vanhemille ja opettajille voisi järjestää yhteisiä seminaareja koulun ja vanhemmuuden vastuusta. Asioita voidaan tehdä "isosti" eikä kukaan tuntisi itseään leimatuksi.

eiköhän se riski liity siihen puuttuvaan isäkuvaan. Ja silti kyseessä on KOHONNUT RISKI, ei mikään absoluuttinen ennuste.



Jos riski on vaikkapa kaksinkertainen, niin ei se silti tarkoita että edes joka kymmenennestä eroperheen lapsesta tulee rikollinen.

äitinsä kanssa kahdestaan eläneet (samoin oli myös lesboperheissä) menestyivät keskimääräistä paremmin elämässä. Ts. usein taustalla on riitaisa, jopa väkivaltainen perhe-elämä joka päättyy riitaisaan eroon. Nämä ovat ne seikat jotka nostavat rikostilastoja jne. Ja mahdotonta on tutkia kumpi sitten olisi ollut parempi lapsen kannalta: erota vai jatkaa huonoa avioliittoa.

Me voisimme ottaa oppia muista kulttuureista. Avainsana voisi olla yhteisöllisyys ja toisista välittäminen aidosti. Vaikka ihmisille järjestyy perustarpeet,olemme äärettömän yksin/yksinäisiä. Ensimmäinen ajatus ei vältämättä tarvitse olla "mikä tuokin luulee olevansa" Syy on sinun että minulla ja muilla on asiat huonosti. Sinä pukeudut kummasti...te olette ihmeellinen perhe... Itselleni herää ajatus itä-keskuksen edessä pullo povessa hyörivistä kansalaisista "ihminen joka ei kestänyt maailman raadollisuutta" Hän ei ole yhtään sen huonompi kuin se joka popsii mieliala lääkkeitä. Molemmat turruttavat tuskaansa jota eivät voi käsitellä. Masennus lääkkeitä syövien määrä on kasvanut räjähdysmäisesti.Pilleri päivässä pitää huolet poissa. Meidän on opittava ymmärtämään syy ja seuraus. Kaikkeen löytyy selitys. Meidän on osattava katsoa sitä syyllistämättä. Vanhemille ja opettajille voisi järjestää yhteisiä seminaareja koulun ja vanhemmuuden vastuusta. Asioita voidaan tehdä "isosti" eikä kukaan tuntisi itseään leimatuksi.

Esim. Ammattikasvattajien velvollisuus on perehtyä kulttuurien rikkauksiin hyvinkin syvällisesti poimiakseen viisauksia kasvatuksen problematiikkaan. Yhteisöllisyys ei ole suomalainen keksintö.

Esim.Meidän kulttuurissa on pärjättävä yksin jo pienenä. Mummot ja papat ovat vihollisia jotka ärsyttävät käynneillään ja neuvoillaan. Heidät tulee sulkea laitoksiin mahdollisimman nopeasti. He eivät kuulu perheeseen, lapsi menettää jotakin hyvin arvokasta. Isovanhemmat ovat myöskin vastuullisia lapsistaan. Hyvin usein kuuleekin sanottavan ei meidän tule huolehtia lapsenlapsista me olemme työmme tehneet nyt on teidän vuoro. Kyllä yhteiskunta huolehtii...Se on suomalaisuuttaa jota ei ole monissa euroopan maissa.

Toinen joka on meidän kulttuuriin kuuluvaa on "tuppisuisuus" siitä olemme kansainvälisestikkin kuuluisia. Vain viina hersyttää meidät puhumaan ja silloinkin isosti ja lujaa.

Ruotsalainen naapuri onkin avoimempi, jokaisella on oikeus tulla kuuluksi joutumatta "häpeäpaaluun". olemme saavuttamassa heitä hurjaa vauhtia.

Meillä on mahdollisuus viedä meidän kulttuurin hyviä hedelmiä muiden tietoisuuteen olemalla kansainvälisesti mukana kehittämässä lasten ja nuorten tulevaisuutta paremmaksi.

Myöntämällä että me opimme muilta hyviä asioita lasten parhaaksi kultturin kautta otamme askeleen parempaan suuntaan.

tehdä tutkimuksia, jos ihmiset eivät halua uskoa niitä, jos se koskee heitä itseään negatiivisesti? En ole tuohon tutkimukseen tutustunut, mutta kaipa ne väitöskirjat yleensä tarkastetaan useampaan kertaan ettei sitä voi ihan nollatutkimuksena pitää. Totta kai kaikki tuntevat poikkeuksia ja poikkeuksen poikkeuksia mutta sitä varten ne tutkimukset tehdään, ettei tarvitse tehdä päätelmiä vain oman lähipiirin perusteella. Jos seitsemän kymmenestä toimii tietyllä tavalla, niin aina on ne kolme jotka ei toimi.