Mä ilmoitin juuri miehelleni, milloin avioliittomme purkautuu.
Sanoin, että avioero astuu voimaan sinä päivänä kun kuopus täyttää 18 v. Siihen asti yritän kestää.
Mä inhoan sitä äijää. Mä vihaan sitä. On kuitenkin kohtuullinen isä, joten lasten vuoksi kestän tätä. Luoja että inhoan sitä äijää.
Kommentit (8)
ei tuokaan kummoista parisuhdemallia anna... pahimmassa tapauksessa lapsesi ottavat mallia
Minulla on vaativa työ (ns. ura), lisäksi politiikka harrastuksena. Meillä on valtava asuntolaina.
Järkevää on pysyä yhdessä. Mutta en sitä rakasta. Kai tämä tässä menee, eihän me yleensä muutenkaan nähdä (ollaan eri aikoina töissä).
ap
Voin kertoa, että vanhempieni avioliitto, joka oli täynnä inhoa, kaunaa, tyytymättömyyttä ja katkeruutta jätti todella pahat jäljet itseeni, ja on heijastunut myöhempin ihmissuhteiiini myös ilmiselvästi. Sitä on saanut työstää tässä vielä pari vuosikymmentä kotoa lähdön jälkeen. Opetella ihmissuhdetaitoja, läheisyyttä, luottamusta, iloa, kun niihin ei kotoa mitään malleja saanut.
Kunnioittava, asiallinen ja rauhallinen avioero olisi ollut minulle ja sisaruksilleni niin paljon parempi - siitä huolimatta, ettei kotona edes ollut väkivaltaa, juopottelua tms. Mutta se jatkuva vinoutunut, ahdistava tunneilmapiiri oli riittävän vahingollinen juttu jo itsessään.
Minulla on vaativa työ (ns. ura), lisäksi politiikka harrastuksena. Meillä on valtava asuntolaina.
Se on ikuisen sitoutumisen merkki ja rahatkin menevät tasan. Muutkin näkevät miten tosissaan te olette sitoutuneet toisiinne.
Niin mitä ihmettä itsees kidutat????
Oot paljon onnellisempi eronneena kuin äijäs kanssa. Kaikki muu, lainat jne, on vain järjestelykysymys!