Onko kellään kokemuksia näistä koiraroduista espanjanmastiffi, rhodesiankoira tai.vihikoira? ov

[quote author="Vierailija" time="22.04.2010 klo 15:02"]

Meillä on tällä hetkellä 5v dopperi uros (toinenkin koira oli; nöffi, joka jouduttiin lopettamaan 12 vuotiaana niveltulehduksen ym. nivelvaivojen takia viime kuussa).
Ollaan muutenkin miehen kanssa puhuttu, että voitaisiin ottaa vielä yksi koira ja nuo kiinnostaisi.
Asutaan maalla, meillä on iso aidattu piha. Lapsia on 4 (6kk-8v) + kaneja, marsuja, hamsuja, gerbiileitä ja undulaatteja (kaikki asustelevat sisällä).
Mies on kasvanut koirien kanssa, hänen lapsuudenkodissaan oli aina vähintään 3 metsästyskoiraa (lähinnä lintukoiria), itsekkin olen kasvanut koirien kanssa, ensimmäinen koirani oli bordercollie, toinen oli bordercollien ja pystiksen sekoitus ja kolmas oli kahden eri metsästyskoiran sekoitus.

[/quote]

Espanjanmastiffi ei käy todellakaan. Se ei viihdy aidatulla alueella. Sillä on ERITTÄIN KOVA vahtimishalu. Se ei käy seurakoiraksi vaan sen pitää saada tehdä sitä mihin se on syntynyt. Eli vahtimaan ja suojelemaan lampaita tai vastaavia.

on kaneja, marsuja jne? Ainakin rhodeilla on sen verran kova metsästysvietti, että voi olla tuskaa pitää pupuja ym. samassa taloudessa.

Kannattaa myös muistaa ettei esim. rhode ole palveluskoira - kouluttaminen ja ennenkaikkea motivoiminen on huomattavasti vaikeampaa kuin esim. dobberin kanssa (monelle palevluskoiraihmiselle on tullut ylläksenä rhoden haastellisuus, rhodella kun ei välttämättä ole pahemmin tarvetta miellyttää tai tehdä jotain miellyttämisen takia - useimmat ovat kyllä ahneita eli ruuan kanssa motivointi onnistuu tiettyyn pisteeseen saakka).

se on puhtaasti metsästykseen tarkoitettu rotu. En missään nimessä edes harkitsisi. Koirasta ei ainakaan ole touhuamaan perheen kanssa, mitään muuta kuin metsästystä sen kanssa ei voi harrastaa.

Meillä vihikoira osallistui perheen elämään suuremmitta ongelmitta lapsienkin kanssa. Ehkä huumorintajuisin piski mitä meillä on koskaan ollut. Ylikasvuinen ja kovakorvainen, tuli meille aikuisena eikä koskaan halunnut oppia mitään. Kun vieraita tuli niin ystävällisesti tervehti nostamalla etutassut olkapäille ja nuolemalla naaman. Aika moni vieras kaatui ja harva tuli uudelleen käymään.

Tuollaisen taluttaminen on hieman haastavaa. Kun koira on jäljen perässä (ja se on sitä aina!) niin muu maailma saa vapaasti tuhoutua maanjäristyksessä tai atomipommin räjähdyksessä. Koiraa ei kiinnosta kuin jälki. Luppakorvat roikkuvat kuonoa myöten ja ainoa mitä koira itse kuulee on se SNUFF-SNUFF-SNUFF-SNUFF - ääni mikä nuuskimisesta tulee. Kun silmille näkymätön hajujälki kääntyy maantien reunasta ajokaistan yli niin koira seuraa jälkeä ja tekee tiukan 90 asteen mutkan suoraan tielle. Sitä ei kiinnosta takaa tuleva rekka, jonka olemassaoloa se ei edes tajua. Kerran pelastin koiran hengen hyppäämällä tälläisessä tilanteessa maantienojaan. 

Meidän koiraamme ei voinut pitää maaseudullakaan vapaana. Jos se pääsi irti sekunniksi niin välittömästi karkasi jäljen perään. Sen kerran kun pääsi niin jälki vei sen ajotielle jossa joutui töytäistyksi. Toisella puolella tietä verijäljet, pari hoipertelevaa askelta ja sitten oli jatkanut matkaa saman jäljen perässä eteenpäin. Valitettavasti sai tuosta sellaiset vauriot lonkkaansa, että myöhemmin jouduttiin lopettamaan :=(

Espanjanmastiffi on laumanvartija, se siis tarvitsee kunnolla lääniä ja laumaa mitä vartioida. 

Ota joku palveluskoira. Niiden kanssa pärjäävät kaikki, jotka on koirien kanssa kasvaneet.