Onko normaalia tuoreelta äidiltä

Synnytyksen jälkeen useilla naisilla on baby blues, eli lievää masennuksen kaltaista olotilaa, mikä johtuu kropan hormonitasojen muutoksista. Se menee yleensä ohi ilman hoitoa. Tähän tietysti lisäksi kaikki vauvan tuomat muutokset, väsymys sun muu.



Puhu olostasi neuvolassa! Neuvoloissa on nykyään kyselytestejä jne. joilla voidaan vähän kartoittaa, että onko kyse normaalista tunnemyrskystä vai pitäisiko asialle tehdä enemmän.

Eikä asiaa auta yhtään se, että anoppi innokkaana mummona luuhaa nurkissa ja antaa omia muka hyvää tarkoittavia neuvojaan. Anna aikaa itsellesi ja vauvalle ja katsele sitä uutta ihanaa pienokaista. Päätä, että sulla on vielä lapsivuodeaika, äläkä turhia ota vieraita vastaan. Kun mies tulee töistä, niin ota ma 30min.-1h ja käy vaikka kävelyllä, kirjastossa tai kahvilassa lukemassa jou lehti tms. Pian on jo vauvaa ikävä.

ongelma ei ehkä siis ole suuri. olo on vain aivan kaamea ja näytän addams familyn jäseneltä kun olen vain itkenyt koko ajan.



isä on ihana ja antaa vapaahetkiä, mutta ei luonnollisestikaan voi helpottaa öitä kun imetän. vauvakin varmasti helpoimmasta päästä...



kaikesta huolimatta... ihan rikki

kauhuissani kun mies oli palaamassa töihin ja piti jäädä vauvan kanssa kahdestaan. Mutta sitten vain kuin itsestään arki lähti rullaamaan ja luottamus itseen ja kiintymys vauvaan kasvoi ja tilanne parani päivä päivältä.

Silloin äiti on vain kotosalla, lepäilee, imettää. Suvun naiset ja ystävänaiset tulevat kotiin ja tekevät ruuat, siivoavat, auttavat tuoretta äitiä jne. Tuo ehkä kertoo siitä, että ne pari ekaa kuukautta ovat ihan oikeasti todella rankkoja tuoreelle äidille. :)



Minäkään en muista esikoisen syntymän jälkeisestä juuri mitään. Kunnollisia muistikuvia alkaa olla vasta noin 5-6 kk:n kohdalta eteenpäin, kun vauvan hoito oli hanskassa, ruokkiminen toimi, lapsi alkoi hymyillä ja reagoida iloisesti jne.

Mutta jos tosi pitkään jatkuu noin, sitten voisit puhua neuvolassa. Miten synnytys meni, jäikö siitä millainen muisto? Painaako se ajatuksia? Saatko miten nukuttua?



Itseä painaa aina univaje, ja sen huomaan juuri itkuisuutena ja tunteena että jokin ei ole hyvin vaikka kaikki onkin hyvin. Lapsi on varmaan ensimmäinen? On tosi iso muutos tulla yhtäkkiä äidiksi ja vastuu tuntuu erityisestä äidin harteilla tosi painavana taakkana alkuun.



Voitko saada jonkun ystävän käymään kylässä kahvilla sitten kun mies menee töihin, niin saisit päivään jonkun aikuisen seuraa. Itseä auttaa se kun mietin päivään rytmiä, ajattelen että käyn joka päivä vaikka kaupassa hakemassa maidon tai muuten ulkona kävelyllä, ja joka päivä suihkussa ja joka päivä vaikka kello neljä keitän kahvit. Se tekee olon, että päivä kuluu ja asioita tapahtuu. Tuossa vaiheessa en vielä siivoillut paljoakaan, mutta myöhemmin aloin myös antaa itselleni erilaisia siivoustehtäviä eri päiville, niin tulin tyytyväiseksi itseeni. Kuulostaa hassulta mutta toimi minulla.



Ole armollinen nyt itsellesi. Älä odota heti ihmeitä, vaan anna tilanteelle aikaa. Silti ala miettimään mitkä keinot juuri sinut saisi nauttimaan kotona olemisesta.

ensimmäisen kanssa minulla ainakin. Valokuvia kun katsoo siltä ajalta, näytän ihan säikyltä, itkeneeltä ja toooodella väsyneeltä. Esikoisen kanssa oli alussa ihan HIRVEETÄ, sen voin sanoa. Se järkytys synnytyksestä (vaikka mitään kauheaa ei siis sattunut, mutta kokemuksena niin mullistava), ja sen asian ymmärtäminen, että mikään ei koskaan palaa ennalleen, kaikki elämä menee nyt vauvan ehdoilla. Siihen päälle hormonimyrskyt, valvominen. Kauheeta...



Toisen lapsen tullessa oli ihan eri meininki. Ihana vauva, ihana perhe-elämä jne. On pystynyt nauttimaan vauvasta, imetyksestä, kaikki on jotenkin helpompaa.



Jaksamista ja voimia! Kyllä se siitä lähtee rullaamaan etiäpäin.

Sain ainakin hetkeksi järkeni rippeistä kiinni. Ja mies kävi erikseen sanomassa oikein että pärjään loistavasti vaikka oma pää muuta viestiikin...



Rutiinit vois tosiaan olla se juttu ja täytyy kyllä ulos päästä tuulettumaan.



Synnytys oli järkytys. Se tuskan määrää... ja synnytyksen jälkeen kiireellä leikkaussaliin paikattavaksi. Verenhukka suuri joten pari päivää meni horkassa ja käsivarsi tipan päässä. Sitten kun niistä toipui, että pääsi yksin vessaan, alkoi nämä oireet...



-ap

Se on tosi hurja tilanne, eikä ole mitenkään kummallista jos sen jälkeen on väsynyt ja ahdistunut. Sisareni ei voinut useampaan viikkoon kunnolla nukkua, kun aina sänkyyn pitkäkseen laittaessaan hänen mieleensä tuli synnytys. Se oli hänelle niin raskas kokemus.



Mutta aika parantaa, älä huoli! Mieti tosiaan mitkä jutut sinua helpottaa, ja usko miestä kun se sanoo että pärjäät. Ja onnea vauvasta!