Lue keskustelun säännöt.
toinen keskenmeno peräkkäin
21.04.2010 |
ohhoh, mistähän tämän alottais.Sain n. kk. sitten diagnoosin vakavammasta sairaudesta joka ei kuitenkaan estä raskaaksi tulemista. Sitä odottelin monta kk. Sitte ku sen sain varmistui samoihin aikoihin tämä raskaus. Olo epätodellinen mutta ajattelin että jos nyt saisi elämäänsä pienen ihmisen ja kauan toivotun käärön ja psytyisi itsensä jättämään takaalalle kuten lääkäri kehotti. No siis minulla nyt toinen peräkkäin mennyt keskenmeno. Huomenna sairaalaan tyhjennykseen. Fiilis aika alhaalla ja tuntuu ettei jaksa. Kävin ensimmäisessä ultrassa 30.3 varmistaakseeni missä vaiheessa raskaus on. Siellä ei viellä näkynyt mtn kun niin alkuvaiheessa, vko 5. Nyt 19.4 toinen ultra eikä näkynyt muutakuin ruskuaispussi. Jäi outo fiilis joten varasin ajan yksityiselle jossa ultra tehtiin alateitse. Siellä näkyi kyllä kaikki mutta ei sykettä :( shokki kamala ja tänään vasta alkaa tajuaan todellisuuden ja herättää toiveita että jos kuitenkin elossa ja viikot olisi laskettu väärin. Mutta tuskin sillä viikot pitäisi olla nyt 7+ jotain - 8+ jotain. Sain lähetteen sairaalaan jonne pääsen jo huomenna ja olo on kuin junan alle jääneellä. Toinen km vuoden aikana. Ensin pitkään kesti etten iloinnut raskaudesta mutta hormoonit alkoi mennä sekasi, rinnat sekä nyt jo maha pyöristynyt ja henkisesti sen mukana valmistauduin äitiyteen varovaisesti pienellä ilolla. Mutta nyt siis taas tässä ollaan surun keskellä. Ei jaksa uskoa taas todeksi. Pelkään huomista ihan hirveästi.
Kommentit (3)
minulla on juuri nyt 10.raskaus puolentoista vuoden sisään, ja synnytyksiä ei ole yhtään. Yhdeksän keskenmenoa, ja lääkärit ihan ymmällään kun ei mistään löydy vikaa. Koko ajan kuulen kommentteja, että sullahan se sujuu sitten jo ihan rutiinilla, mutta joka kerta se on ollut yhtä suuri shokki ja pysäyttänyt koko elämän aivan totaalisesti. Jokainen positiivinen raskaustesti on saanut minut älyttömän onnelliseksi ja täyteen toivoa, vauvan vaatteita on ajan kuluessa kertynyt jo valtava määrä. Nyt olen jälleen täynnä toivoa, rv11+6 ja edellisistä raskauksista pisin oli 7+4. minulla on päivittäinen lääkitys (klexane+disperin) ja tällä kertaa uskon sen todella auttavan. saa nähdä kuinka käy... Voimia teille muillekin, enpä ole ennen tullut ajatelleeksi että on muitakin saman kokeneita... Joskin tuntuu siltä että olen aivan harvinaisuus, ainakin lääkäreiden mielestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on kaksi lasta jotka saivat alkunsa ilman mitään ongelmia ja raskaudet sujuivat hyvin. Ikäeroa pojilla on vain 1v 2kk. Nuorempi täytti juuri vuoden. Ensimmäinen keskenmeno tuli helmikuussa viikolla 8-9. En ollut vielä kerenny neuvolassa käydä ollenkaan ja oli aika shokki kokea ensimmäinen km. No, aattelin että tämä on ihan normaalia ja jokainen niitä km joskus kokee. Ja aattelin että luonto hoitaa elämään kykenemättömät alut pois.
No, kerkesin yhdet menkat saada väliin ja tulin uudestaan raskaaksi. lin onnesta soikeana ja jotenkin en osannu pelätä km ollenkaan! Kävin neuvolassa ekan kerran viikolla 9+5 ja sydänäänet näkyivät laitteessa mutta emme niitä kuulleet. Seuraavalla viikolla rupesin vuotamaan ja en ollut uskoa todeksi sitä. Pitkään uskoin että se on jotain ihan normaalia vuotoa. Soitin kuitenkin seuraavana päivänä neuvolaan ja pääsin käymään siellä. Sydänäänet näkyivät taas mutta emme niitä kuulleet. Uskoin että vuoto on vain jotain normaalia raskaudenaikaista vuotoa. Mutta kun vuotoa jatkuikin kolmatta päivää niin tajusin ettei tämä normaalia ole. Seuraavana yönä rupes kauheat selkä ja mahakivut ja aamulla sikiö tulikin ulos kotona. Minulle se oli helpotus että sain rauhassa kotona käsitellä asian ja näin sikiön. Niin valmis ihmisen alku, kädet, suu ja kaikki. Oli todella vaikea käsittää että toinen km peräkkäin tuli minulle! Kaksi raskautta aikasemmin sujunut ilman ongelmia.
Nyt ei auta muu kuin jatkaa elämistä ja toivoa että mekin vielä saisimme oman pienen nyyttimme syliin! Onneksi ikää ei vielä paljoa ole joten sen ei pitäis olla esteenä.
Mukava kuulla että on muitakin saman kokeneita!
Täällä myös koettu toinen keskenmeno tämän vuoden sisällä :(
Ensimmäinen oli tammikuussa rv 11, jolloin verinen vuoto alkoi ja sitten itsestään tyhjeni. Olo oli kamalan surullinen ja yllättynyt, olin nähnyt vauvan sydänäänet rv 7 ja kaikki oli hyvin. Sitten kävikin niin..
Toinen keskenmeno oli viikko sitten myös rv 11. Menin heti neuvolaan ultraan, kun aamulla huomasin taas niukan verenvuodon alkaneen. Olo oli niin vihainen ja pettynyt, ei voinut taas käydä näin! Ultrassa jossa näkyi kuollut sikiö joka vastasi rv 9. Lääkäri oli ihmeissään, vasta pari viikkoa sitten samainen lääkäri oli pariin kertaan ultrannut ja nähnyt sykkeen. Siksi ultrattiin kaksi kertaa, koska ensimmäisellä kerralla sikiö ei vastannut viikkoja, oli viikon alakanttiin, mutta viikon päästä viikot oli ok ja sikiö kasvanut) Lääkäri yritti nähdä sykettä mutta ei. Sekin tyhjeni itsestään reilun vuorokauden sisällä vuodon alkamisesta. Kummassakin keskenmenossa supisteli parisen tuntia ennen kunnon tyhjentymistä, ja kivut oli melko kovat.
Jotenkin ei osaa käsittää, miksi nyt pitää näin käydä. Meillä on onneksemme reilu 2 vuotias terve tyttö, ja hänen kohdaltaan raskaus sujui hyvin.
Olo on todella tyhjä, jotenkin sitä ajatteli ettei toista kertaa keskenmenoa tulisi, mutta näinpä kävi.. Nyt on sellainen olo, ettei uskalla edes haaveilla vauvan saannista, ei jaksaisi kolmatta keskenmenoa putkeen.
Kuinka lähekkäin sinun keskenmenosi ovat olleet? Surullista kuulla, että sairastat vakavaa sairautta :( on nämä keskenmenot jotenkin niin pysäyttäviä kokemuksia, ettei sitä osaa edes ymmärtää.. Voimia sinulle!!