Uusperheen yhteiset lapset
Tässä oli viestiketju uusperheistä, mutta on jo aika pitkä, joten laitan uuden ketjun. Luin aika mielenkiintoisen kommentin siitä, miten uusperheen yhteiset lapset kokevat sisko- ja velipuolten vaikuttavan elämäänsä? Aina puhutaan niistä erolapsista, eikä ole ollenkaan huono aihe, ei, mutta kertokaahan kokemuksianne yhteisten lasten elämästä.
Jos etälapset tulevat käymään (joko kotiin tai kylään, sanavalinnasta nyt riippumatta) joka toinen viikonloppu, käsittävätkö lapset heidät siskoina ja veljinä vai jonain "muina sukulaisina"? Kun puhutte lapsille perheestä, käsitättekö siihen kuuluviksi myös nämä sisaruspuolet? Miten lapset suhtautuvat: myötämielisemmin kuin täyssisaruksiin (joiden kanssa saa nahista joka päivä) vai onko esim. kateutta?
Kommentit (21)
meilläkään puhuta puolikkaista sisaruksista,kaikki ovat sisaria tai veljiä keskenään=)
Eli kuopuksella on äidin ja isän puolelta sisaruksia, jotka ovat kaikki läheisiä ja tärkeitä, riippumatta siitä kuinka paljon virallisesti asuvat meidän kotona.
Se varmaan on tyypillistä (onnellisissa) uusperheissä, että tulee ikävä herkemmin, etenkin kun etälapset ovat toisaalla ja tapaamiset venyvät yli viikon sairastumisten tai matkojen takia. Kyllä ne keskenään riitelevätkin ;) eli ihan normisisarusmeininkiä...
Ja kun puhumme perheestä niin meidän perheeseen kuuluu viisi lasta. Minun kaksi vanhinta ovat meillä viikko-viikko systeemillä ja tulevat "kotiin". Mieheni vanhin lapsi käy meillä "kylässä" (näin hänen äitinsä haluaa asian olevan) noin joka toinen viikonloppu. Häntä meidän yhteiset lapsemme odottavat eri tavalla, koska on täällä meillä harvemmin ja lyhyemmän ajan kerrallaan... ehkä juuri tästä syystä hän jaksaa hieman enemmän puuhailla näiden pienten kanssa.
Kateutta meidän yhteisissä lapsissa herättää oikeastaan ainoastaan se, että vanhemmat sisarukset saavat valvoa pidempään ja olla enemmän netissä;)
ei miehen lasta (10v.) kutsuta veljenä vaan etunimellä (miehen tahto).
Käy kyäilemässä satunnaisesti äitinsä tahdosta, joten lapsemme eivät osaa odottaa häntä kylään, eikä kaipaile häntä.Surullista, mutta totta.
Meidän lapsilla on sisaruksia biologisten vanhempiensa luona tai näiden entisten puolisoiden luona. Heistä puhutaan siskoina ja veljinä tai sitten vain nimeltä oikeastaan sen mukaan, miten paljon heitä tavataan.
Eniten lapset kuitenkin itse kokevat olevansa sisaruksia niiden kanssa, joiden kanssa asuvat samassa kodissa, vaikka kaikilla näillä ei ole biologista sidettä toisiinsa ollenkaan.
joista toisen kanssa on yksi yhteinen vanhempi, toisen kanssa kaksi yhteistä vanhempaa. Sillä ei ole vaikutusta, sillä olemme siskoksia. Toki näen tätä "kokosiskoa" enemmän, sillä "puolisisko" on aina asunut eri paikkakunnalla. Ollaan kuitenkin niin samasta muotista veistettyjä, että vaikka ei oltaisi nähty kokonaiseen vuoteen, jatketaan juttua siitä mihin viimeksi jäätiin. :D
Meillä on pikkusiskoja ja isoveikkoja. Ei todellakaan täys- siskoja tai täys- veljiä vaikka niitäkin on.
uuden äitipuolen lasta siskoksi/ veljeksi, se on suoranainen ihme. Kai nyt lapsikin tajuaa, ettei mene niin.
Samoin meillä kotona poikani sisaruspuolia kutsutaan siskoksi ja veljeksi. Vieraille kuulostaa joskus ehkä oudolta, kun sanon xx:ää poikani siskoksi :)
Ja kun exän lapset ovat meillä joskus hoidossa,n iin kyllä he nahistelevat mun poikani kanssa ihan täysillä - samoin kuulemma exän kotona tapahtuu.
Meillä on pikkusiskoja ja isoveikkoja. Ei todellakaan täys- siskoja tai täys- veljiä vaikka niitäkin on.
siskoksi ja veljeki. Jonkun mielestä on oiekampaa puhua veli/sisarpuolesta ja sitä meillä ei tehdä.
Uusperheessämme on yksi yhteinen poika, minulla kaksi vanhempaa aiemmasta liitosta ja miehellä yksi omasta aiemmastaan. Muut asuvat pääsääntöisesti meillä, miehen poika asuaa joka toinen viikonloppu plus erikseen sovittuja viikkoja. On silti ihan yhtä odotettu "veli" kuin muutkin! Itse asiassa on lähes saman ikäinen kuin minun nuorempi poikani edellisestä liitosta, joten omasta tahdostaan pojat asuvat samassa huoneessa ja etenkin heillä pyyhkii todella hyvin!
Ja ihan normaalit riidat ja nahinat on kaikilla pojilla, siitä huolimatta ovatko ovatko täysiä vai puolikkaita veljiä toisilleen :-)
kutsuneet toisiaan veljiksi ja siskoiksi, kun saman perheen lapsia kaikki kerran ovat. En minäkään koskaan puhu lapsipuolista, jos tarvii joskus jollekin jotain selittää, sanon että nämä ovat minun itse tekemiä ja nämä sain lahjaksi (miehen lapset). Kaikki ovat yhtä rakkaita. Meillä tosin kaikki asuvat saman katon alla,
mutta minun lapseni asuvat luonamme.
Mieheni lapsi käy silloin kun hänestä itsestä tuntuu siltä, tyttö on jo pian täysi-ikäinen ja päättää omista menoistaan jo aika pitkälle. Häntä lapseni kutsuvat etunimeltä, mutta pitävät siitä, että tämä tulee käymään. Ja tämä käykin usein, sekä arkisin, että viikonloppuisin ja lomilla.
Oman isänsä luona näillä lapsilla on myös isän puolison lapsi ja tätä he puhuttelevat sisaruksenaan. Lapsillani on isänsä luona omat huoneet (kahdella nuorimmalla yhteinen, mutta teineillä molemmilla oma) joten he tuntevat menevänsä ihan kotiin. Jossain vaiheessa oli keskustelua, josko isän puolisoa voisi kutsua mutsiksi tai jotenkin, mutta lapset itse päätyivät etunimeen.
Mieheni lapsi on tavannut äitinsä uuden kumppanin lapset kerran sen kahden vuoden aikana, jonka nämä ovat yhdessä asuneet. Ilmeisesti lapset eivät käy kovin usein isällään. Tyttö ei muista edes heidän nimiään, mikä on mielestäni surullista.
Puhuvatkin siskoista ja veljistä. Minun lapseni asuvat meillä 90-prosenttisesti, joten kyllä ovat yhteisten lastemme mielestä sisaruksia ihan siinä missä täyssisaruksetkin. Jos puhumme perheestä niin tarkoitamme aina sitä kokoonpanoa, johon kuuluvat kaikki lapset.
uuden äitipuolen lasta siskoksi/ veljeksi, se on suoranainen ihme. Kai nyt lapsikin tajuaa, ettei mene niin.
kutsun isäpuoleni poikaa veljekseni, vaikka vanhempamme muuttivatki yhteen kun oli 10v, sen jälkeen olemme saaneet uudet veljet ja siskot :)
Hän on minulle läheisempi kuin isäni pojat, joiden kanssa oltiin kyllä läheisiä lapsina, mutta ei enää nykyisin kun isäni ei ole minuun teini-iän jälkeen ollut kovin halukas pitämään yhteyttä.
5-vuotias tyttö luettelee sisaruksikseen sekä miehen edellisen liiton lapset että tämän vauvan, joka on siis myös yhteinen. Ei käytetä puolikkaita sisaruksista puhuttaessa. Sen sijaan miehen lapset sanoo mua kyllä äitipuoleksi ja välillä "ilkeäksi äitipuoleksi".:) Vitsinä, ovat jo aikuisia ja meillä on hyvä huumori keskenään.
Oikeasti silti sisarusten vaikutus yhteisten elämään on pieni. Yhtä hyvin voisivat olla tätejä tai setiä. Vauvan mielipidettä nyt kukaan ei vielä tiedä, mutta ainakin vanhempi yhteinen menee aina syliin ja joskus nämä sisarukset hakevat tämän vaikka jonnekin puistoon tai itselleen kylään. Ovat myös tarvittaessa lapsenvahtina ja vilpittömästi kyllä tykkäävät. Ainakin toisella on lompakossa päiväkodissa otettu tarrakuvakin.:)
Siis tarkoitan, että vaikutus sisaruksena on pieni ja enemmänkin ovat läheisiä aikuisia kuten ikänsä puolesta jo ovatkin.
minulla ei ole yhtään täyssisarusta, mutta kutsun äitini puolelta olevia (puoli)sisaruksia ihan veljeksi ja siskoksi ja isäni puolelta olevia (puoli)sisaruksia ihan veljiksi. kaikki nämä kutsuvat minua siskoksi.
että on virinnyt keskustelua. Meillä on mieheni kanssa kaksi yhteistä lasta ja miehelläni lisäksi kaksi lasta, jotka käyvät meillä n. joka toinen vkloppu. En tiedä, miten lapseni nimittäisivät veli- ja siskopuolta, jos pitäisi valita joku muu kuin etunimi. Käytännössä yhteiset lapset ovat keskenään tekemisissä paljon, paljon enemmän kuin näiden mieheni lasten. Ikäeroakin on jonkin verran ja mieheni lapsilla on meillä käydessään paljon omia menoja, joten elävät aika lailla eri maailmassa. Kateuttakin on oikeastaan tästä johtuen aika vähän, joskin siis yhteisiä asioitakin.
ap
olevista "uusista" sisaruksista ihan täyssisaruksina, ei eritellä että he olisivat "puolikkaita." Ja ei ole mitään kummempaa kateutta tms ollut, ihan normaalit ärsyyntymiset ja nahinat siellä on kuin meidänkin kotona. Ja tiedän noiden sisarusten pitävän isoveljeään ihan veljenä, eli ei puolikkaana.